Menu
Lue lisää

Sisältöyhteistyö. Olen saanut postauksen kirjoittamisesta palkan, mielipiteet ovat omiani.

Tuontivillasta suurin osa tehotuotettua — kotimaista poltetaan

Joskus postaukset lähtevät vähän käsistä, niin kuin viime syksyn Myssyfarmi-arvonta, johon otti osaa lähemmäs 2000 lukijaa. Tuolloin mietimme, että miksi niin perinteisen tuotteen kuin villapipon arvonta, saa ihmiset hullaantumaan. Kyse ei kuitenkaan ole satojen tai tuhansien eurojen arvoisesta voitosta, puhutaan kympeistä. Ja pipoista.

No, en ihmettele toisaalta. Maailmassa, jossa kaikkea tuotetaan ihan liikaa, liian halvalla, liian kaukana, liian epäekologisesti, sekä ihmisiä että eläimiä epäeettisesti kohdellen, iso valtti on olla hyvis. Ja Suomessa, mummojen kutoma, kotimaisen lampaan villasta valmistettu pipo on hyviksisintä, mitä löytyy.

Villa on yksi lempimateriaaleistani, mutta toki haluan tietää, mistä se on peräisin. Tuntuu, että tässä melko tiedostavassa kuplassani monet eivät vielä hoksaa, ettei villa tarkoita vapaana kirmaavia lampaita, jotka hellävaroen keritään kerran, pari vuodessa.

Suurin osa vaateteollisuuden villasta on tehotuotettua ja tulee isoilta tuottajilta Kiinasta, Uudesta-Seelannista tai Australiasta, ja on paitsi eettisesti, myös ekologisesti ajatellen epäilyttävää. Vihreät vaatteet -blogin Anniina kirjoittaa:

”Eläinten kasvattaminen vaatii paljon maapinta-alaa, luonnonvaroja, energiaa ja vettä. Valtavien tilojen lammaslaumat aiheuttavat eroosiota ja luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Lampaiden kasvatus saa aikaan suuria määriä ilmastonmuutosta pahentavia metaanipäästöjä. Suurilla lammastiloilla elinolosuhteet ovat usein erittäin huonot ja eläinten kuolleisuus korkea.

Tehotuotannossa käytetään runsaasti kemikaaleja häätämään loiseläimiä. Huonosti hoidettuna nämä haitalliset kemikaalit pääsevät kulkeutumaan ympäristöön. Torjunta-aineet ovat haitallisia myös ihmisten ja eläinten terveydelle.

Raakavilla sisältää paljon epäpuhtauksia ja rasvaa. Villan pesuun tarvitaan paljon vettä ja korkeaa lämpötilaa, jotta lika ja rasva saadaan eroteltua villasta. Usein jätevedet puhdistetaan riittämättömästi, mikä kuormittaa vesistöjä.

Tänä päivänä vaatteissa käytetystä villasta suuri osa on merinovillaa, sen laadukkuuden ja pehmeyden takia. Merinolampaita tuotetaan erityisesti villan takia, ja eläinten iho on jalostettu poimuisemmaksi, jotta voidaan maksimoida saadun villan määrä. Villan valtava määrä voi tehdä eläimen olosta entistä tukalampaa, ja se on alttiimpi loisille, jotka viihtyvät ihon poimuissa.”

Käsittääkseni Suomessa ei ole teho-lammastiloja lainkaan ja sikäli kotimainen villa on tuontivillaan nähden eettinen valinta. Ongelma vain on siinä, että suomalaisen villan potentiaali hukataan. Parhaillaan suomalaisesta lampaan villasta poltetaan ja ajetaan maakuoppiiin liki puolet. (Samalla kun ulkomailta tuodusta villasta suurin osa on tehotuotettua ja eettisesti arveluttavaa.) Tilanne ei ole ongelmallinen vain meillä, vaan kyse on Euroopan laajuisesta ongelmasta; Ruotsissa villasta hukataan tutkitusti 60%. Tilanne on tämä, koska hävittäminen on halvempaa, kuin materiaalin jalostaminen käyttöön. ”Villan työstäminen kehräämökuntoon vaatii tuottajalta paljon työtä keritsemisessä, lajittelussa, pakkaamisessa ja kuljetuksessa eikä siitä maksettava hinta kata työpanosta. Osa villasta päätyykin jo tiloilla kompostiin.” kertoo Ylen juttu parin vuoden takaa. Myssyfarmin perustaja Anna Rauhansuu (kuvassa alla) vahvistaa hävikkivillaongelman ja toteaa, että tilanne on tämä, koska villa on ”vain sivutuote”. Varsinainen bisnes tehdään lampaanlihalla, taljat ja langat ovat marginaalista tuloa siinä sivussa.

Kotimainen, hyvälaatuinen ja vieläpä kilpailijoihin nähden eettinen ja ekologinen materiaali, jolla on selkeä käyttöpotentiaali, päätyy maakuoppaan ja poltettavaksi. Käsittämätön tilanne.

Rauhansuuta harmittaa lisäksi alan viherpesu: ”Kaikkien tärkeintä on kuitenkin se, miten kauan tuote kestää käyttöä. Heikkolaatuisten ja lyhytikäisten teepaitojen ompelu luomupuuvillasta Intiassa ei todellakaan ole mikään ekoteko vaan ympäristörikos” hän tuhahtaa. Osallistuessaan alkuvuodesta Berliinissä eettisen muodin suurtapahtumaan, the Ethical Fashion Show´hun, havahtui Rauhansuu alan yksipuoliseen ajatteluun:

”Näytti siltä, että valtaosalle eettinen muoti tarkoittaa vain sertifioituja raaka-aineita, kaikki muu pysyy ennallaan. Suunnitellaan perus teeppareita kivoilla teksteillä, valitaan luomupuuvilla raaka-aineeksi ja brändätään kaikki kivasti. Teetetään kangaskasseja, joissa lukee ”Be the change you want to see” tai ”There is no planet B” ja ollaan kovin eettisiä. Vai ollaanko? Todellisuudessa mikään ei muutu, raaka-aine vaan on luomulaatuista ja se ei vielä itsessään tee mistään tuotteesta eettistä. Kuten ei sekään, että myynnistä lahjoitetaan tietty marginaalinen prosenttiosuus hyväntekeväisyysjärjestölle. Se on viherpesua, se on päälle liimattu markkinointikikka. En kyseenalaista järjestötyön tärkeyttä, mutta omaa liiketoimintaa muutetaan vain todella muuttamalla alan konventioita, oletettuja toimintatapoja.”

Tämä turhauttaa itseänikin. Ekologisen muodin ja eettisen kuluttamisen kenttää yli 10 vuotta seuranneena, kokonaisekologisuuden merkitys on alkanut korostua. Pelkkä luomupuuvilla materiaalina ei tee tuotteesta parasta vaihtoehtoa, eikä myöskään reilujen työolojen takaaminen. Materiaali on yksi aspekti, ympäristövaikutukset toinen, ihmisoikeudet kolmas.

Itselleni tärkeintä on nykyään tuotteen kotimaisuus. Kun kulutustavara on suunniteltu ja tuotettu Suomessa ja vieläpä kotimaisista materiaaleista, on se mielestäni voittamaton.

Kotimainen lampaanvilla on raaka-aineena huikea ja on sääli, ettei sille ole olemassa enempää käyttösovelluksia. Myssyfarmi tekee upeaa maabrändityötä, joka on noteerattu Aasiassa saakka, toivottavasti muutkin innostuvat kotimaisesta villasta ja sen polttaminen voitaisiin lopettaa. Haistan tässä mahdollisuuksia kehitysprojekteille tai startupeille. Ottakaahan koppi!

Lisää aiheesta:

17 kommenttia Jätä kommentti

Kommentit

Ensin pitkä, ylistävät teksti kotimaisen villan voittamattomuudesta, jonka jälkeen H&M:n mainos. Nice.

    Moi Anna,

    Kiitos tästä. Suomen Blogimedian kanssa on sovittu, ettei tällaisten ketjujen mainoksia ajeta blogiin. Selvitän tämän heti. Itselle ei ole tullut vastaan.

    Anna: Suomen Blogimedia vastaa sivustoni mainoksista ja heille on kyllä kerrottu, ettei H&M -mainonta sovi blogiini, mutta välillä näitä silti tapahtuu. Pahoittelut.

Myssyfarmilla vaikuttaa olevan hyvä meininki ja laajamittainen bloggaajayhteistyö varmasti auttaa markkinoinnissa. Se mikä mua firman kohdalla harmittaa ja mietityttää, on itse asiassa toiminnan eettisyys ja reiluus myssymummojen näkökulmasta, ja tähän toivoisin enemmän läpinäkyvyyttä sekä firman omassa että yhteistyökumppaneiden viestinnässä. Kotimainen villa jee, hyvinvoivat lampaat jee, mutta saako myssymummot aidosti riittävän korvauksen? Neuleharrastajana myssyn hinta on mun mielestä neulomisen vaatimiin (vähintään) pariin-kolmeen tuntiin ja muihin kustannuksiin nähden matala. Se että neulominen on näille mummoille intohimo, ei oikeuta matalampaa palkkiota. Voi siis olla, että olen väärässä – ongelma on, että en tiedä olenko väärässä. Siksi kaipaisin tästäkin faktoja, ja siksi teen lähivillamyssyni edelleen itse.

    Hei Sonja,

    Päätämme tuotekohtaiset korvaukset mummojen kanssa yhdessä ja he ovat palkkaansa erittäin tyytyväisiä. Myssymummojen palkoista keskustellaan säännöllisesti neulepalstoilla netissä ja mummot ovat yksimielisesti ilmaiseet kantansa, siihen etteivät he halua palkkioita julki: ”Mitä sitä muiden kadehtumaan.” Ymmärrän tämän hyvin, joskus laskin että myymällä villasukkia 25e/pari pimeästi pääsee noin 25 sentin tuntikorvaukseen. Uskallan väittää, ettei itse neuloen ja tuotteita myyden samanlaisiin ansioihin (verot maksaen) pääse millään. Mummot ovat työstään tosi ylpeitä ja palkkarahoilla on esimerkiksi reissattu Euroopassa tai vaikkapa lennetty kuumailmapallolla. Toivon, että kaikki muutkin voisivat olla iloisia mummojen puolesta.

      Kiitos vastauksesta! Tietenkään yksittäisen mummon tai maanviljelijän tai muunkaan myssyntekijän euroja ei tarvitse ruotia julkisesti yrityksen nettisivuilla kuin muuallakaan netissä (eikä tämä ollut omakaan pyrkimykseni). Ehkä näitä nettikeskusteluja voisi kuitenkin suitsia hiukan avoimemmalla viestinnällä kuitenkin yksityisyydensuoja säilyttäen, ja kannustan teitä ja mummoja miettimään tähän porukalla teille kaikille sopivan tavan! Epätietoisuushan on omiaan lisäämään juoruilua, ja sen vain te voitte taklata. Ja totta puhuen, vaikka kertoisittekin mummojen tunti- tai myssypalkan netissä, minä neuloisin omani joka tapauksessa itse – koska haluan. Mukavaa syksyn jatkoa myssyfarmille!

Myös muissa maissa (pohjoismaissa) poltetaan villaa.
Ja henkilökohtaisesti en ymmärrä villan hävitystä,koska myös villaa voi käyttää vaikka mihihin;eristeeksi,parantamaan lumpun laatua (eikö osaa lumpua käytetä öljyntorjuntaan),jalostukseen;huopa-jalostettu huopa,ym. Onhan meillä muukin kierrätys laitettu ’kuriin’,miksi he saavat polttaa villan?!Eihän me kierrätetä paperia poltettavaksi!Ja hävikkiruuat myydään alennuksella!
Toki alkuperäinen ongelma on että kotimaista villaa ei käytetä (teollisuus eikä kuluttajat).Eli raha- ja asennekysymys.

Kokonaisuudessaan aihepiiri, joka mietityttää tällä hetkellä kovasti. Yksi syy puhjenneeseen neulomisinnostukseen on mahdollisuus saada hyvälaatuinen, omaan makuun sopiva tuote vaate. Tuskastutti vuoden alussa, kun omaan taloudelliseen tilanteeseen &myös makuun sopivaa, ei-muovista neuletakkia oli superhankala löytää. Nyt ainakin perusvaatteiden kohdalla yritän kahlata ekomerkkejä läpi ja selvittää mikä olisi oikeasti ympäristöystävällinen KESTÄVÄ ja laadukas vaate.

Näin neulesuunnittelijana ja alaa 20 vuotta hyvin monelta eri kantilta opiskelleena on pakko kirjoittaa tähän, että laajan teollisuuden yleiskäsitys on jo pitkään ollut, ettei suomenlampaan villan laatu (esim. pehmeys ja rasvaisuus) sovi laajan mittakaavan teolliseen tuotantoon. Tästä syystä eurooppalaisia villoja harvoin näkee suuren skaalan teollisessa tuotannossa, sillä lammasroduista paras teolliseen vaateteollisuuteen soveltuva raaka-aine on uusiseelantilaisilla lampailla. Myös tästä johtuen suomenlampaan villaa on käytetty ja käytetään hyvin pienessä määrin teollisessaa vaatetuotannossa. On myös epäekologista tuottaa suomenlampaanvillasta vaate, jos se jää kaupan hyllylle, koska se kutittaa. Huonoja materiaaliominaisuuksia voidaan poistaa langanvalmistusprosessissa jälkikäsittelyillä, jotka voivat omalta osaltaan olla epäekologisia. Mielestäni siis suomenlampaan villalle pitäisi miettiä uusia käyttökohteita esim. mielummin vaikka ekologisten komposiittimateriaalien kuituraaka-aineena kuin teollisessa vaatetuotannossa yksinään.

    Hei Salla,

    Merino on tosiaan pidempää kuidultaan ja sopii siksi paremmin laajan mittakaavan teolliseen valmistukseen. Pääsääntöisesti teollisuuden käytössä oleva merinolanka on aika raskaasti työstettyä. Suomenlammas on kuitenkin parhaimmillaan oikein huolehdittuna pehmeydeltään samaa luokkaa ja puheet kutittavuudesta ovat tekaistuja. Suomenlammasta vaan ei tällä hetkellä saa mistään ohuena ja teollisesti puolattuna. Olen hypistellyt tekstiilejä, jotka on neulekoneella tehty suomenlampaasta koemielessä ja ne ovat todella laadukkaita tuntumaltaan. Pieni joukko villa- ja käsityöalan ammattilaisia työstää tällä hetkellä mahdollisuutta saada käyttöönsä puolattua suomenlampaan villaa, se on uuden alku se.

Mikä on maakuoppa?

    Se taitaa olla kuoppa maassa, johon kipataan villat tai muut jätteet ja peitetään.

Saisiko linkin tutkimustulokseen siitä, että ”Suomessa poltettaisiin ja ajettaisiin maakuoppiin lampaan villasta liki puolet”? Siis vuonna 2018. Ruotsin tutkimuskin on vuodelta 2015. Faktoja pliis, ei luuloja ja väittämiä, kerta niillä syötte omaa uskottavuutta ne

    Hei Panu,

    Pirtin Kehräämöltä saamieni lukujen perusteella he kehräävät hieman vajaa puolet kotimaisesta villasta vuosittain. Sen lisäksi on joukko pienempiä kehräämöjä sekä muutama tila, joka paalaa villaa vientiin. Tästä voi päätellä, että luku on vähintään 40%. Voisin kysellä Suomen Lamamstaloussäätiöstä, jos heillä olisi tarkkaa arviota. En kuitenkaan usko, että villan käyttöä tilastoidaan tarkasti, sillä vaikka eläintalous on erittäin tarkasti seurattua ja säädeltyä, villaa ei tarvitse raportoida mihinkään.

En malta olla mainostamatta tässä yhteydessä Porin villan ja peitteen erinomaisia villatyynyjä. Niillä on tullut hyvät unet jo pitkään. Ja tämä ei ollut maksettu mainos 🙂 https://www.villajapeite.fi/index.php

Porin villatuotteet ovat ihania, mutta niidenkin ekovilla tulee Ranskasta.

neulovalle ihmiselle on tarjolla täysin kotimaisen Tukuwoolin lankoja; https://www.tukuwool.com/

Marraskuisten villanpolttouutisten aikoihin julkaisivat lehdistötiedotteen aiheesta:
https://www.tukuwool.com/2018/11/09/lehdistotiedote/

(Itselläni ei ole ko. yritykseen mitään kytkyä, olen vain intohimoinen neuloja)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!


Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.