Miten minusta tuli yrittäjä ja miten tällä tienaa?

Luennoin viime kuussa Magnesia-festivaaleilla täydelle salille aiheesta hyvinvointiyrittäjyys ja menestyminen. Oli superkiinnostavaa rakentaa 45 minuutin kokonaisuus siitä, miten minusta tuli yrittäjä ja millä tavalla olen saanut melko epäkaupalliset lähtökohdat omaavan bisnekseni kannattamaan. Yleensä puhun muovikemikaaleista, luonnonkosmetiikasta, antibioottiresistenssistä tai hormonihäiriköistä ja siksi oli itselle virkistävää rakentaa luento jostakin aivan muusta. Minusta!

Jouduin/sain kelata läpi viimeiset 10 vuotta oman bisneksen näkökulmasta ja laittaa vinkit jakoon tuleville yrittäjille. Sovin Magnesia-puheenvuoron minulta tilanneen Holvin kanssa, että julkaisen esitykseni myös täällä blogissa, joten tässä tulee.

Tuskin kukaan osasi arvata vuonna 2008, että 10 vuoden päästä voisi tienata elantonsa bloggaamalla siitä, mitä silloin tein harrastuksenani: kirjoitin blogia ruoan ja kosmetiikan kemikaaleista. En koskaan kuvitellut Kemikaalicocktailin olevan päivätyöni, se oli rakas harrastus. Juuri siksi olen jaksanut tehdä sitä näin kauan — ja juuri siksi se alkoi lopulta kannattaa.

Kelataan kuitenkin vähän taaksepäin vielä tässä kohtaa ja palataan tuohon harrastus-työ –asiaan edempänä tekstissä.

Koulutus ja opiskelu

Olen koulutukseltani ylioppilas ja medianomi, opiskelin Tampereen Taiteen ja viestinnän oppilaitoksella mediatuottajaksi. Virallisesti pääsin sisään verkkomedian puolelle, mutta opintojen edetessä painopiste siirtyi audiovisuaalisiin projekteihin. Molemmista suuntautumisvaihtoehdoista on ollut paljon hyötyä nykyisessä työssäni, jossa teen kaikkea artikkelien kirjoittamisesta some-sisältöihin ja podcasteista nettisarjoihin.

Opiskelumme ammattikorkeassa oli tosi käytännönläheistä ja pääsin sisään budjettien rakentamiseen, rahoituksen hankkimiseen jne. jo koulunpenkillä. Pyöritin samaan aikaan kaveriporukan kanssa Tampereen Klubilla indieklubia, jonka tuottajana toimin. Vastuullani oli tilojen hankkiminen, bändien buukkaaminen, tekniikasta huolehtiminen, taloudellinen rumba ennen ja jälkeen klubi-iltojen jne. Se oli erinomaista käytännön harjoitusta siihen, mitä olen tehnyt myöhemmin.

Aloitin viulunsoiton 4-vuotiaana ja olen pienestä pitäen tottunut esiintymään yleisölle, joka niinikään on ollut tärkeää nykyistä työtäni ajatellen. Yrittäjänä täytyy olla rohkea, sinnikäs, uskaltaa mennä epämukavuusalueelle ja tehdä kovin hommia tavoitteen eteen. Ja myös tottua siihen, että toisinaan mokaa yleisön edessä, ja on vaan pakko nielaista ja jatkaa eteenpäin. Oppia, että homma ei kaadu yhteen mokaan. Viulunsoitto valmensi kaikkeen tähän erinomaisesti.

Yle ja Kuningaskuluttaja

Nykyiseen ammattiini päädyin sattuman kautta. Työstin lopputyötäni kesällä 2005, kun tutustuin erääseen Viiviin, joka houkutteli minut Kuningaskuluttaja-ohjelman koekuvauksiin. Hain paikkaa, pääsin koekuvauksiin ja sain juontajan pestin, vaikka piilolinssi oli silmässä kaksinkerroin, enkä meinannut kunnolla nähdä, mitä prompterilla luki. Muutin Helsinkiin tuoreen poikaystäväni kanssa ja aloitin ihan uuden elämän. Opiskeluarki Tampereella ja rintaliivikaupan kiireapulaisena työskentely vaihtui lopputyön viimeistelemiseen Helsingissä samalla, kun juonsin viikottaista asiaohjelmaa Ylellä. Yhtäkkiä minua tunnistettiin raitiovaunussa ja sain fani- sekä vihapostia. Olin tuolloin 25-vuotias.

Muutaman kuukauden jälkeen minulta kysyttiin toimituksessa, haluaisinko kokeilla tehdä  juontotyön lisäksi juttuja ja sillä tiellä olen. Minulle annettiin ensimmäiseksi aiheeksi ”terveyssiteen anatomia”, koska toimitus oli saanut monilta naisilta yhteydenottoja, kuinka terveyssiteet aiheuttavat vahvoja ihoreaktioita. Arka aihe oli tärkeä, mutta toimituksessa se ei oikein muita kiinnostanut (no ihme).

Ajattelin, että olisin ehkä voinut tehdä ekan juttukeikkani jostakin vähän helpommin lähestyttävästä aiheesta, mutta eipä auttanut kuin marssia Alepaan ostamaan kaikki eri merkkiset siteet ja tamponit, joita hyllystä löytyi.

Toimitustamme oltiin haastamassa jutun ulostulon jälkeen oikeuteen ja tuottaja sanoi, että sehän on hyvän journalismin merkki, että hyvä Noora, just näin! (Insertistäni tehty artikkeli on muuten yhä verkossa.) Tämän ensimmäisen juttuni myötä heräsi kiinnostukseni sitä kohtaan, mitä on tuotteiden ja palvelujen taustalla: mistä tuotteet valmistetaan? Missä ne tehdään? Kuka ne tekee, millä palkalla, missä oloissa? Aiheita oli niin paljon, ettei kaikki mahtunut ohjelmaan ja siksi perustin blogini. Vuosi oli 2008. Aloin tuutata Kemikaalicocktailiin postauksia aiheista, jotka eivät mahtuneet/sopineet Kuningaskuluttajaan. Lisäksi halusin tehdä sisältöjä selkeästi nuoremmalle kohderyhmälle, kuin mikä seurasi asiaohjelmaamme. Olin tietämättäni ottanut ensimmäiset askeleet kohti yrittäjyyttä.

Oikeita töitä ja bloggaamista

Kirjoitin blogia työn rinnalla ja vähitellen se alkoi viedä mennessään yhä pahemmin. Parhaimmillaan julkaisin blogissa neljä postausta päivässä. Tajusin jo alussa, että tavoittaakseni aiheillani haluamani kohderyhmän —nuoret naiset — tuli minun käyttää kohderyhmälleni tuttua tapaa kommunikoida, ottaa käyttöön muotiblogien alusta ja sisällöntuotantotapa, mutta vaihtaa tilalle omat aiheeni.

Vaikken ole kamalasti blogin perustamisen suhteen taktikoinut, tiesin parhaan keinon seuraajien saamiseksi olevan sen, että teen aiheistani ”seksikkäitä”. Eli laitan likoon itseni ja persoonani — ihan kuin muotibloggaajat. Halusin tehdä eettisyydestä ja ekologisuudesta, terveysaiheista ja kriittisyydestä coolia. Halusin olla fiksujen arvojen esikuva.

Ensimmäiset 7 vuotta bloggasin muun työn ohessa. Tosin, tuottaessani tuotantoyhtiö Tarinatalon kanssa Ylelle verkkomediaa nimeltä Uusi Musta, sain kuukausipalkkaa Uuden Mustan tekemisestä, joka myös sisälsi Kemppariin kirjoittamisen. Silloin olimme kyllä kollegani Katjan kanssa varsinaisessa unelmaduunissa! Tuottajan kuukausipalkkaa bloggaamisesta! Ylellä kuitenkin vaihtui toimitusjohtaja, nettisisällöistä leikattiin ja Uuden Mustan tulevaisuus näytti huonolta. Olin saanut lapsen ja palattuani äitiyslomalta toimitukseen tajusin, että on aika loikata uppoavasta laivasta.

Harha-askelia

Minut headhuntattiin juontamaan MTV 3:lle Tyylivarkaat-nimistä sisustusohjelmaa, jota halusin tietenkin kokeilla, vaikka aihe olikin vähän muuta kuin mihin olin tottunut. Sain kuitenkin ohjelman yhteydessä tehdä Maikkarille vlogia, jossa korostin eettistä ja ekologista designia.

Sisustusohjelman juontaminen oli superhauska työ, mutta tajusin, etten voi tehdä mitään niin kaukana omista ydinaiheistani olevaa. Muistan ikuisesti sen hetken, kun olimme kuvaamassa varmaan yhdessä Helsingin upeimmista kodeista ja minä harmittelin päässäni, kun en päässyt osallistumaan Kestävä kalatalous -luennolle. Se oli hetki, jona tajusin, etten tee työtä, jota oikeasti haluan. Välillä on pakko ottaa pieniä harha-askelia, jotta saa varmuuden siitä, mikä se oma core on. Sekin on tärkeää oppimisen kannalta!

Bloggasin ohjelmanteon ohessa ahkerasti ja ramppasin luennoimassa kirjastani, joka oli vastikään julkaistu suomeksi ja ruotsiksi. Marjoja ja maskaraa — kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit –teokseni myi yli bestsellerrajan ja on ollut omalla urallani isossa roolissa — on yhä tänä päivänä.

Tyylivarkaat-ohjelmaa tehtiin vain pari kautta, jonka jälkeen halusin keskittyä ”oikeisiin aiheisiin”. Tein Yle Silminnäkijä-ohjelmaan Pilattu maito –dokumentin. Olin takaisin asiajournalismin parissa, ja tuntui hyvältä!

Minua pyydettiin mukaan perustamaan Suomen Blogimediaa, jossa tein tuottajan työtä puolipäiväisesti, puolipäiväisesti bloggasin. Koko ajan tein Kempparin ohessa jotakin, josta ansaitsin, mutta vain sen verran, että ehdin kirjoittaa päivittäin.

Aloin odottaa toista lastani, enkä palannut äitiyslomalta Suomen Blogimediaan. Päätin kokeilla elää blogin tuomilla töillä ja palatessani tokalta äitiyslomalta työarkeen, olin todella köyhä. Vuosi oli 2015 ja olin ensimmäistä kertaa koskaan huolissani, ettei talouteni kestä. Oli vaan voimakas olo siitä, että se pieni aika kun mulla on vuorokaudessa aikaa muuhun kuin perheen kanssa olemiseen, haluan olevan just sitä työtä, jota eniten rakastan. Ja sitten alkoikin tapahtua!

Luonnonkosmetiikka-yhteistyö Mádaran kanssa

Olin aloittanut kosmetiikkayhteistyön Mádaran kanssa vuotta aiemmin, mutten vielä tiennyt, miten isosti se tulisi talouteeni vaikuttamaan. Olimme Mádaran latvialaisten perustajien kanssa ihan vaan hetken päähänpistosta päättäneet lanseerata yhdessä Suomi-tuotteen, jonka kasvoina minä toimisin. Olin vastuussa pääraaka-aineiden valitsemisesta ja minun tehtävänäni oli myös ideoida, minkälainen tuote meidän kannattaisi Suomen markkinoille tuoda. (Voit lukea tarkemmin Mádara-tarinan täältä.)

Se, että sain suunnitella nimikko-kosmetiikkatuotteen pihlajanmarjan ympärille oli mieletön juttu ja lähdin hommaan niin kuin yleensä kaikkeen: intuition viemänä. Olen sikäli jalat maassa tyyppi, etten ole koskaan ottanut isoja taloudellisia riskejä. Tässäkin pahin skenaario olisi, ettei yhtään tuubia myytäisi. Mutta koska en upottanut projektiin omaan pääomaa — aikaani vain — ei riskejä ollut juuri näköpiirissä. Tein Mádaran kanssa diiliin provikkapalkalla, eli samaan tapaan kuin kirjailijana saan muutaman prosentin kirjani myynnistä, saan muutaman prosentin kunkin myydyn kosmetiikkatuotteen myynnistä. Bisneksen näkökulmasta provikkadiili oli fiksu veto, mutta siitä sain varmistuksen vasta myöhemmin. Vatsanpohjatunne kuitenkin kertoi, että just näin kannattaa toimia. En siis havitellut isoja summia rahaa könttänä, vaan uskoin, että hiljaa hyvää tulee.

Tein tuotepromoa blogissani ja jännitin, miten Pihlajavoide otetaan vastaan. Olimme kaikki iloisesti yllättyneitä, kun kuluttajat alkoivat antaa positiivista palautetta ja nyt neljä vuotta myöhemmin suunnittelemani Mádaratuotteet ovat brändin parhaiten myyviä Suomessa. Sekä Pihlaja- että Nokkossarja ovat saaneet tunnustusta kuluttajilta ja lehdistöltä ja pelkkää Pihlajavoidetta on myyty kymmeniätuhansia tuubeja. Omasta vuosipalkastani Mádara muodostaa isoimman yksittäisen siivun. Käytännössä se on vapauttanut käsiäni tekemään monia epäkaupallisia juttuja, joista en nosta palkkaa. Tärkeä oivallus yrittämisen kannalta onkin: myy tuotetta, älä palvelua. Tai jos myyt palvelua, on siinä rinnalla myytävä tuote hiton fiksu veto. Tuote on monistettavissa. Voit myydä monille kerralla. Tuote myy itse itseään kun sairastat, tai lomailet, tai kehität uutta tuotetta. Palvelu vaatii ain sinut, etkä voi samalla tehdä muuta.

Vaiston varassa

Mistä sitten tietää, mikä on se oma juttu?  Mieti mitä tekisit vain siksi, että se kiinnostaa sinua? Mitä tekisit vaikka palkatta? Mitä jaksaisit tehdä joka päivä? Mitä sun vatsanpohjatunne, ns. ”gut feeling” sanoo?

Kun otat duuneja vastaan intuitiota kuunnellen, kun ihan todella mietit, mitä haluat elämässäsi tehdä, edistää, parantaa, oppia — olet oikealla tiellä. Toki on aina pidettävä huoli omasta taloudesta, ja siksi minäkin tein blogin ekat 7 vuotta aina jotakin osa-aikatyötä sen ohessa. Tyhmänrohkea ei kannata olla, oma selustansa on turvattava, mutta älä tuhlaa aikaasi ”vääriin” töihin. Niihin, jotka eivät vie sinua unelmiasi kohti — jotka jopa vievät sinua kauemmas niistä! Tietenkin on fakta, että rahaa on revittävä jostakin, ja jos oma bisnes ei alussa kannata, on tehtävä ehkä hanttihommia jossakin muualla. Mutta olennaista on koko ajan pitää mielessä se, mikä on oma tähtäin ja mistä unelmoi.

Ansaintamallit

Miten blogilla ja somella sitten ansaitaan? Omat ansaintamallini ovat tässä slidessa:

Teen tosi monenlaisia hommia, jotka ovat mahdollisia, koska yrittäjänä vastaan itse omasta ajankäytöstäni ja voin valita, mihin aikani laitan. Olen onnekas, kun opintojeni ansiosta hallussa on sekä tuottaminen, budjetointi ja käsikirjoittaminen, ja että Ylellä oppimani kriittinen ajattelu ja toimittajan käytännön työ on jotakin, minkä olen voinut tuoda kaupalliseen ympäristöön, vaikkei sitä varmaan kukaan uskonut mahdolliseksi. Vaikka blogissa on kaupallisia mahdollistajia, en ole koskaan myynyt mielipiteitäni kellekään. Sen voin vannoa käsi raamatulla ja siitä olen pahuksen ylpeä! Ja niin, juuri siksi luomani media elää ja voi hyvin; sitä pidetään uskottavana maaperänä. Uskottavuus, luotettavuus, kriittisyys ja rehellisyys sekä läpinäkyvyys, ovat mun työni kivijalka.

Meni kauan, ennen kuin pystyin palkkaamaan apuvoimia blogin ylläpitoon. Sen myötä kuitenkin olen saanut kasvatettua mediaani entisestään, eikä homma nykyään pyörisi ilman Lauraa, tuottaja-assari-markkinoijaani, jonka tekemä työ vapauttaa minulle aikaa sisällöntuotantoon. Kuulun yhä Suomen Blogimediaan, joka niinikään myy joskus Kemppariin sisältöyhteistöitä, mutta pääasiassa siellä koordinoidaan blogini bannerit, joista tienaan kuussa sen verran, että olen antanut niiden roikkua menossa mukana, vaikka toisinaan automainokset ärsyttävätkin.

Lauran lisäksi tiimissä on nykyään toimittaja Helena, jolta ostan juttuja, ja myös Ina ja Ossi kirjoittavat/vloggaavat satunnaisesti. Toimin mediani päätoimittajana: luen läpi kaiken mikä julkaistaan ja vastaan mediani sisällöstä.

Tyypillinen työpäiväni voi olla melkein mitä vaan, mutta yleensä istun koneella ja kirjoitan. Käyn myös toki palavereissa, teen haastatteluja, väännän tarjouksia, ideoin kampanjoita, käsikirjoitan VILLD-jaksoja, etsin sponsoreita, luennoin, kehitän Mádaran kanssa uusia kosmetiikkatuotteita… Teen toisinaan tiedottajan töitä CosmEthicsille (on unohtunut yläpuolen slidesta). Työni on monipuolista ja vaihtelevaa, eikä koskaan ehdi kyllästyä. Joka aamu herään innostuneena ja olen superkiitollinen kaikesta, mitä saan tehdä.

Se, mitä haluaisin kuitenkin alleviivata, on työnteon määrä. On oltava valmis tekemään paljon töitä. Toinen juttu, mihin haluan kiinnittää huomion on se, ettei raha ole kaikki kaikessa.

Jos ajattelee, että jokaisesta tekemästään työtunnista on saatava palkkaa, ei voi ryhtyä yrittäjäksi. Jos paloa tekemiseen ei ilman massia ole, ei kannata tehdä. Yrittäjän on jaksettava ja haluttava tehdä paljon ja pitkään sellaista, mistä kukaan ei maksa mitään — etenkään alussa. Oma bloggaamiseni muuttui päivätyöksi vasta 7 vuoden yrittämisen jälkeen ja teen yhä paljon sellaista, josta en saa palkkaa.

Työurani alusta saakka olen kokenut suurta tarvetta jakaa asioita ja tietoa, jotka ovat itseäni kiinnostavia ja mulle tärkeitä ja uuden oppimisen into ja asioiden kaivelu ja päinvaloon saattaminen ovat mun liikkeellepaneva voima edelleen. Jotta talous toimii, on toki tehtävä kompromisseja sen suhteen, kuinka paljon voi uhrata aikaa projekteille, joista ei nosta palkkaa, mutta kun tietyistä hommista tienaa, ei toisista ole pakko.

Esimerkiksi omalta osaltani koko VILLD-tuotanto on sellainen, palkaton työ. En nettoa siitä itse senttiäkään (olen itse asiassa pari tonnia miinuksella). Tiimille me kyllä saamme maksettua sponsoriemme avulla, mutta Ossi ja minä pidämme yllä aika hitsin kallista harrastusta. No, VILLD ei jatku ikuisesti ja olemme lähteneet hommaan tiedostaen sen, ettemme juuri nyt sillä rikastu, mutta se on jo poikinut paljon muuta, muita isoja ja pieniä juttuja. Ehkä tulevaisuudessa VILLD-ohjelma pyörii jollakin tv-kanavalla, kuka tietää.

VILLD on mahdollinen, koska teemme molemmat muutakin. VILLD ja monet blogini epäkaupallisista aiheista ovat mahdollisia, koska tienaan muista projekteista. Iso siivu tuloistani tulee Mádara-yhteistyöstä, mutta vielä isompi kakku kertyy kaikista niistä blogiyhteistöistä, joita eri yritysten kanssa teen. On aika mahtavaa, että vuonna 2018 Suomi on sellainen, että voin ylläpitää tätä eettisyyteen, ekologisuuteen, terveyteen ja vihreisiin arvoihin perustuvaa mediaani firmojen avulla, jotka jakavat nämä samat arvot. Että näitä toimijoita on näin paljon!

Paljonko tienaan?

Magnesia-luennolla puhuin avoimesti rahasta. Blogimaailmassa yhteistyö-postauksilla on hintansa ja minullakin on mediakortti, jossa on määritelty hinnat kaikelle postauksista IG-päivityksiin. Usein kuitenkin muokkaan listahintoja asiakkaan budjetin mukaan. Monille teen näkyvyyttä buustaavia juttuja ilmaiseksi, koska symppaan ko yritystä. Jeesin mielelläni uusia ja pieniä toimijoita.

Viime vuonna yritykseni teki reilut 50 000 € ja tänä vuonna ollaan oltu reilussa 40 000 € liikevaihdossa kesäkuun aikaan. Tästä vuodesta on tulossa ansainnan näkökulmasta firmani paras koskaan, mahdollisesti jopa tuplaan viime vuoden tulot. Saa nähdä, mennäänkö yli 100 000 €. Olen todella onnekas ja kiitollinen siitä, että voin ansaita työllä, jonka tekeminen on minulle merkityksellistä ja yhtä hauskaa tänään, kuin 10 vuotta sitten, harrastuksena.

Tällainen on mun yrittäjätarina. Jos teksti herätti kysymyksiä, saa niitä esittää alla!