Vatsa vihdoinkin balanssissa

Nostokuva vähän valehtelee: ei vatsani ole perfect vieläkään, vaikka elämä sen kanssa aika helppoa onkin, mutta nykyään sentään tiedän suunnilleen, mikä suolistoa ärsyttää ja osaan sekä ennakoida, että elää vastaan tulevien tilanteiden kanssa.

Kuten kaikki pitkän linjan Kemppari-seuraajat tietävät, perustuu tämä blogi alunperin vatsavaivoille — etenkin niiden selättämiselle. Saatuani apua oireisiin, joiden kanssa olin painiskellut vuosien ajan, halusin jakaa tietoa muille vastaavassa tilanteessa oleville. Suolistohommat eivät olleet trendikkäitä aloittaessani blogini ja tietoa oli vaikea saada. Silloin yli 10 vuotta sitten ei vielä puhuttu gluteenittomuudesta, raw foodista, fodmapista ja monesta muusta terveystrendistä, jotka ovat nyt vuonna 2018 peruskauraa. En  tiennyt ekan kirjani aikoihin termejä monille niille ilmiöille, joista nykyään puhutaan ihan suvereenisti hashtagein.

Vuoden 2005-2008 tienoilla vatsani turpoili ja murisi, vaikeuttaen tv-työskentelyä sekä vapaa-aikaanikin. Aamulla jalkaan mahtuneet housut eivät menneet illalla kiinni ja olin aivan ulalla, mistä on kyse. Vasta oltuani kuukauden ilman vehnää, sokeria, lehmänmaitoa ja hiivaa, sain oireet hallintaan. Tajusin lääkärini minulle määräämän dieetin myötä sen, etten tarvitse edellämainittuja ruoka-aineita mihinkään, että ne päinvastoin ovat minulle haitaksi ja että ruokavalinnat todella vaikuttavat hyvinvointiini paljon laajemmin kuin olin kuvitellut. Lisäksi suolistoni bakteeritasapaino oli vinksallaan niiden kymmenien antibioottikuurien vuoksi, joita olen joutunut lapsena ja teininä korvatulehduksien vuoksi ottamaan. 80-luvun lopulla ja 90 -luvun alussa ei vielä tiedetty, kuinka iso rooli suoliston hyvillä bakteereilla, esimerkiksi maitohappobakteereilla on. Nykyäänhän lääkäri määrää aina probiootit antibioottien rinnalle. Minun suolistoni oli huonossa jamassa, koska hyvät bakteerit puuttuivat. Antibioottikuuri kun jyrää alleen niin pahikset kuin hyvikset. Suolistofloorani oli totaalisessa epäbalanssissa. Arjessa tuntui välillä, että vain kaurapuuro on ruoka, joka ei varmasti aiheuttanut vatsavaivoja.

Silloin tunsin itseni friikiksi, mutta nykyään tiedän, että ruoansulatuksen huonosta toiminnasta kärsii 30 – 60 % väestöstä. Jännää on se, että naisilla vatsan turpoilu on yleisempää kuin miehillä.

Olen monien mielestä todennäköisesti ollut tyypillinen ”luulosairas”, kaikkine ruokarajoitteineni, kunnes tieto suoliston terveyden merkityksestä on alkanut saavuttaa valtavirran. Nykyään tiedetään, että suolistossa sijaitsevat toiset aivomme ja että ruokavaliolla on merkitystä masennuksen puhkeamisessa — kannattaa lukea YLE Akuutin juttu linkin takaa. Integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta toteaa artikkelissa, kuinka ”Villeimmät arvaukset ovat, että tulevina vuosina tai vuosikymmeninä tiettyjä psykiatrisia häiriöitä, vaikka ahdistuneisuushäiriötä ja masennusta, voitaisiin hoitaa muokkaamalla suolen mikrobistoa”. Minusta se ei kuulosta oikeastaan villiltä, vaan hyvin loogiselta.

Miten minä sitten sain vatsani kuntoon? Ruokavaliota isosti viilaamalla ja liikunnan avulla. Siinäpä se.

Kuten mainitsin, lopetin ensin kuukauden ajaksi lehmänmaidon, valkoisen sokerin, hiivan ja vehnän käytön. Tämä tietenkin karsi ruokavaliosta kaikki puolivalmisteet, perinteiset karkit, jogurtit jne. Olo parani  paljon jo viikossa. Lisäksi käytin lääkärini määräämää, ihan kamalan makuista jauhetta, jonka nimeä en muista, mutta sen rooli oli auttaa palauttamaan suoliston bakteerifloora raiteilleen. Aloin palauttaa suoliston bakteeribalanssia myös ruoka-aineiden voimin, esimerkiksi hapankaalilla. Nautin hapankaalia alussa lähes päivittäin — opin jopa pitämään siitä! Hapankaali on hyväksi suolistolle, koska se valmistetaan fermentoimalla ja se sisältää ruoansulatuskanavan terveyttä edistäviä probiootteja. (Suosi muuten tuoretta hapankaalia (löytyy ruokakaupassa kylmäkaapista). Säilötty hapankaali on pastöroitu, eikä sisällä yhtä paljon hyödyllisiä bakteereja.) Nykyään juon toisinaan hapankaalimehua, mutta se on kyllä aika kamalan makuista. Tavoitteeni on nauttia päivittäin ainakin jotakin maitohappokäymisellä valmistettua.

Ruokavaliooni ilmestyi myös heratiiviste. En ollut käyttänyt koskaan mitään vastaavaa, mutta nyt lääkärini kehotti tutustumaan heratiivisteeseen. Molkosan on ensimmäinen tuote laatuaan jääkaapissani ikinä. Se maistui kamalalle! Muista yökkineeni heran hajua ja makua, mikä on aika outoa, koska nykyään perinteinen Molkosan on musta ihan hyvän makuista.

Ideana heratiivisteen nauttimisessa oli sen maitohappokoostumuksella. Molkosan sisältää runsaasti L+ -maitohappoa*, jota elimistö tarvitsee ja myös tuottaa hyödyllisten suolistobakteerien ravinnoksi. Molkosan tehdään maidosta ja ihmettelin aluksi, että eikö mun pitänyt lopettaa kaikki lehmänmaitoon liittyvä kokonaan, mutta opin, että heratiiviste ei sisällä laktoosia, vaikka se valmistetaankin alppilehmien maidosta. Nettisivuilla todetaan: ”Valmistuksessa luomumaidosta poistetaan suodattamalla proteiini, hiilihydraatit ja rasva. Puhdas hera pastöroidaan niin hellavaraisesti kuin mahdollista, jotta seuraavassa käymisprosessi vaiheessa, on mukana vain tarkoitukseen kehitetty, oma maitohappobakteeri (Lactobacillus casei)”.

Suolistolle hyvää L+-maitohappoa saa myös esimerkiksi luonnonjogurtista, mutta määrä on heratiivisteessä kaksinkertainen ja hapankaaliinkin nähden yli kolminkertainen. Molkosan oli ja on siis tehokas ja helppo maitohappobakteerien lähde, mikäli vatsa ei esimerkiksi kestä maitotuotteita ja siksi minut laitettiin Molkosan-kuurille.

Opin juomaan heranija syömään hapankaalini aika nopeasti, lehmänmaito vaihtui kauramaitoon, jogurtit soijapohjaisiin (nykyään tykkään eniten kaurajogurteista) ja juustojen osalta aloin suosia pitkään kypsytettyjä lampaan ja vuohenjuustoja. Vehnä-hiiva -leivästä luovuin ja tilalle tuli ehta, hiivaton ruisleipä. Mysliä aloin valmistaa itse, jotta pääsin vehnästä ja sokerista eroon ja makeiset alkoivat vaihtua raakasuklaaseen, taateleihin — ja raakakakkuihin! Hitaasti, askel kerrallaan pääsin kohti uudenlaista ruokavaliota, joka nykyään on mulle ihan luonnollinen ja itsestäänselvä juttu.

Vatsani oireilee kyllä vieläkin, mutta yleensä seurauksena ”kiellettyihin aineisiin” sortumisesta. Todellakin vedän joskus ihanan hiiva-vehnä -höttöleipäsatsin ja sitten näytän siltä, kuin olisin 8 kuulla raskaana. Siinäpähän sitten kärsin ja muistan taas, että ei kiitos hetkeen tätä… Hörpin Molkosania, teen vihersmoothien ja keitän kaurapuuroa tietäen, että kohta masu on taas hissukseen. Niin ja menen lenkille! Liikunnalla on ollut tärkeä rooli vatsan kuntoon saattamisessa ja paikallaan istuminen on pahinta. Jos olen yli 3 tuntia istuen, alkaa vatsa turvota ja mouruta. Siksi teen usein parin tunnin välein kotitöitä tai hoidan juoksevia asioita, saadakseni edes lyhyen paussin istumiseen. Mun suolisto kaipaa selkeästi liikkumista.

Masusuosikkini, hapankaalin maku on mikä on, eikä sitä ehkä oikein voi syödä, jos maku kovasti ällöttää, mutta toisen masusuosikkini, Molkosanin makua on kehitetty! Vaikka mulle uppoaakin se perinteinen nykyään, on testiin saamani Molkosan Fruit raikas ja herkullinen. Miksei tätä ollut 10 vuotta sitten?! Olisi ollut meinaan ihan vähän iismpi ottaa uusi ruokavalio haltuun tämän avulla. Granaattiomena, musta-aronia ja stevia tekevät suolistoa hellivästä drinkistä niin maukkaan, että tätä juovat helposti lapsetkin. Mutta ei se silti ällömakea ole, ei huolta! Fruit-versiossa on kalsiumiakin (120G = 15% vrk saantisuosituksesta), se edistää ruoansulatusentsyymien normaalia toimintaa.

Tietoa vatsan turvotuksesta ja sen selättämisestä löytyy esimerkiksi Vogelin infosivuilta. Olisinpa voinut tavata Alfred A. Vogelin livenä! Olen vieraillut kotitalossaan ja lukenut paljon elämästään — kasvilääkinnän guruhan siis kehitti mm. Echinaforcen (tsekkaa juttuni Luonnonlääkkeen tieteelliset todisteet). Superkiinnostava ja ihailtava mies, joka oli aikansa radikaali — olen kirjoittanut postauksen muuten tästäkin aiheesta, olin unohtanut! ”Kun toinen maailmansota puhkesi ja sota hankaloitti kuljetuksia ja esti Vogelia saamasta tiettyjä lääkekasveja ja -tarpeita potilailleen, rakensi mies pihalleen tehtaan, jossa alkoi valmistaa tarvitsemansa itse. Koneet ovat yhä toimivia ja neljän kerroksen laitteet toimivat kaikki yhtä aikaa, yhden napin painalluksella!” kirjoitin vuonna 2014.

Vogel ja Molkosan tulivat minulle tutuksi yli 10 vuotta sitten myös paastoamisen myötä, olen aina tehnyt Vogelin oppeihin perustuneen nestepaaston ja Molkosan on olennainen osa paastoajan nesteitä. Juuri paasto oli yksi niistä kokemuksistani vatsan kadonnutta balanssia etsiessä, jotka todellisesti avasivat silmäni sille, kuinka paljon vatsan rauhoittuminen parantaa elämänlaatua. Paastoan nykyään 1-2 kertaa vuodessa, ja vatsa on silloin aina ihanan hissukseen ja levossa.

Että tällainen vatsa-avautuminen tällä kertaa!

Vaikkakin suolistoni on nykyään aikalailla helppo elämänkumppani, kiinnostaa silti tietää, mitä ruoka-aineita tai lisäravinteita sinä nautit saadaksesi vatsan pysymään rauhallisena?

* Maitohappobakteerit muodostavat suolistossa L+ -maitohappoa. L+-maitohappo pitää suoliston happamuuden oikealla tasolla ja toimii prebioottina, jolloin suoliston hyvät bakteerit kasvavat ja voivat hyvin. Mitä enemmän L+ maitohappoa suolistossa on, sen paremmin hyvät bakteerit viihtyvät ja ruoansulatus toimii tehokkaasti. Huonot bakteerit puolestaan eivät pidä L+-maitohaposta, eivätkä pysty elämään hyvien bakteerien valtaamassa suolistossa.