Aikansa radikaali: A. Vogel
Jokaista suullista täytyy pureskella 30 kertaa — tai vähintään niin monta kertaa kuin on hampaita suussa. Näin ohjeisti kasvilääkinnän guru, lääkäri Alfred Vogel potilaitaan ja alaisiaan. Jos söi hotkimalla, piti silti istua vaaditun kaksi tuntia lounaspöydässä Alfredin seurana. Tämän kuulin Remo Wetteriltältä, joka työskenteli herra Vogelin kanssa yli 10 vuotta. Nykyään juuri Wetter hoitaa Vogelin entistä kotitaloa ja sen upeaa puutarhaa Sveitsissä, Appenzellin Teufenissa, jossa vietin eilen useamman tunnin.
Näkymä A. Vogelin työhuoneen ikkunasta
Olen vasta tätä matkaa valmistellessa ja täällä paikan päällä todella ymmärtänyt, kuka ja mikä Alfred Vogel oikeastaan oli. Hän oli aikansa radikaali ja oman tiensä kulkija, jonka periaatteille ja osaamiselle koko nykyinen Vogelin filosofia rakentuu. Esimerkiksi Vogel-tuotteita valmistavan Bioforcen tehtaat ovat keskellä luontoa, koska Vogel vaati Roggwilin kaupungilta, ettei tehtaan ympärille saa rakentaa mitään. Kasvit on saatava suoraan pellolta käsiteltäväksi, ettei niiden tuoreus kärsi (tästä lisää toisessa postauksessa).
Vogel ei ollut kovin lukenut mies, Remo totesi, että ”luonto oli Alfredin yliopisto”. Vogel innostui luonnon lääkinnällisistä vaikutuksista jo nuorena, kiitos isovanhempiensa ja piti jo 21-vuotiaana omaa yrtti- ja terveyskauppaa ( se oli Sveitsin ensimmäinen tai toinen lajissaan, ihan varmoja asiasta ei olla). Vogel oli myös äärimmäisen kiinnostunut alkuperäisheimoista, joilla oli tiivis suhde luontoon ja hän tekikin useita matkoja eri heimojen pariin. Vogelin ykköstuote, Echinaforce, joka valmistetaan echinacea-kukasta, on peruja miehen heimovierailuista. Vogel näet tutustui echinaceaan intiaaniheimon parissa asustaessaan ja sai lähtiessään lahjaksi echinacean siemeniä Sioux-intiaaneilta (kuva). Mies alkoi viljellä echiaceaa Sveitsissä ja loppu onkin historiaa.
Vogel oli aikansa terveyshippi ja luontotietäjä siinä, missä me Sumoessa kuuntelemme Pentti Linkolaa, Paula Heinosta, Antti Heikkilää, Virpi Raipala-Cormieria ja muita. Tuksin kukaan tuolloin ymmärsi, että mies päätyisi tutkimuksillaan ja elämäntyöllään historian kirjoihin ja loisi pohjan jollekin niin isolle, mitä Vogel nykypäivänä edustaa.
Alfred oli paitsi visionääri, myös todellinen toiminnan mies: hän teki töitä jatkuvasti ja kirjasi kaikki havaintonsa muistiin ja alkoikin julkaista omaa lehteä saadakseen infon käyttöön ja myös arkistoon. Kun toinen maailmansota puhkesi ja sota hankaloitti kuljetuksia ja esti Vogelia saamasta tiettyjä lääkekasveja ja -tarpeita potilailleen, rakensi mies pihalleen tehtaan, jossa alkoi valmistaa tarvitsemansa itse. Koneet ovat yhä toimivia ja neljän kerroksen laitteet toimivat kaikki yhtä aikaa, yhden napin painalluksella!
94-vuotiaana kuollut Alfred ehti tehdä työtä yli 70 vuotta ja koko tämän ajan yhden ainoan päämäärän eteen: jakaakseen tietoa luonnon parantavista kyvyistä ja siitä, kuinka me parhaiten saisimme luonnon parantavat vaikutukset käyttöömme. Vogel esimerkiksi tiesi tarkalleen, milloin mikäkin kasvi on valmis kerättäväksi ja kaikki tehtiin ja tehdään yhä paitsi tarkasti oikeana kuukautena ja viikkona, aina aikaisin aamulla, kun kasvit ovat virkeitä, eivätkä nuutuneita. Kaikki mitä kerätään talteen, on käsiteltävä 24 tunnin kuluessa, jotta kasvin vaikuttavat aineet eivät ala tuhoutua. Siksi Vogelin tehtaat (eri paikka siis kuin blogauksessa videolla nähtävä kotitalo ja klinikka) sijaitsevatkin kuten mainittua keskellä luontoa (bloggaan tehtaasta myöhemmin).
Eilen Vogelin kotitalossa vieraillessani tein teille esittelyvideon sekä kotitalon sisä- että ulkotiloista. Eka klippi on rakennuksen sisältä ja jälkimmäinen ulkoa. Tässä kohtaa voisin taas ilmoittaa, että jos joku haluaa ryhtyä mun kuvaajaksi, otetaan hakemuksia vastaan. 😉
Melkoinen lääkäri: asuu potilaidensa kanssa — jopa vuoden. Talossa oltiin, kunnes keho oli terve. Tuoretta kasvisruokaa, raitista ilmaa, tarpeeksi unta ja myös liikuntaa. Mutta ei liikaa rehkimällä! Remo kertoi, että kerran hän ja Alfred leikkasivat heinikkoa. Remo pani menemään vauhdilla ja näytti, kuinka nopea ja tehokas osaakaan olla. Kolmen tunnin päästä hän oli aivan piipussa. Sen sijaan vanha Alfred jatkoi vielä neljännenkin tunnin jälkeen ja todisti, että kun tekee rauhassa, jaksaa kauemmin. ”Eivät vuorikiipeilijätkään juokse huipulle” hän totesi. Lääkärin filosofiansa oli, että elämässä kannattaa edetä turhia hötkyilemättä, mutta määrätietoisesti. Siinäpä meille kaikille opittavaa.
Remo tosiaan on nykyään paikan isäntä ja viljelee omia kuperia palstojaan — väittäisin että lähes yhtä intohimoisesti kuin opettajansakin. 🙂
Sori tuo videon lopun puuskutus, maha on jo sen verran iso, että täällä jyrkissä rinteissä könyäminen kuuluu juonnoissa väkisinkin. Kamerakättäkin pitäisi oppia vakauttamaan, tiedostan kyllä, että olen vähän levoton kuvaaja. Antakaa se anteeksi, lupaan kehittyä!
A. Vogelin kotitalo on aivan hillitön paikka ja suosittelen käymään siellä, jos olet matkustamassa näille suunnille Sveitsiä. Tähän liittyen onkin eräs juttu, josta lisää ensi viikolla, mutta todettakoon, että yksi teistä pääsee tänne ensi kesänä. Olkaahan linjoilla…
Meitsi ja guru
Nyt hetkeksi aurinkoon: saavuin juuri Zürichiin ja täällähän on helle!