Herkän ihon aurinkosuojaa luonnonkosmetiikalla

Lapseni ovat 3- ja 7-vuotiaita ja heillä on ihanat, samettiset ihot — niin kuin lapsilla nyt yleensä. Vaikka itse ei olisi koskaan harrastanut luonnonkosmetiikkaa tai ollut ihmeemmin kiinnostunut siitä, mitä iholleen levittää, alkaa moni äidiksi ja isäksi tullessaan miettiä, mitä tuubeista löytyykään. Mitä shampoo sisältää? Entä saippua? Hammastahna? Ihovoide? Aurinkorasva? Nämä neljä ovat ne ainoat kosmetiikkatuotteet, joita skideilleni käytän. Tai no Isla on joskus harvoin testannut huulirasvaa, mutta muuten meidän taloudessa ollaan lasten kosmetiikan osalta erittäin vahvasti perusasioiden äärellä. Lapset eivät tarvitse kosmetiikkaa, eivätkä aikuisetkaan oikeastaan, mutta ehkä kuitenkin on ihan kivaa kanssaihmisille, että pidämme hygieniastamme huolta ja käytämme esimerkiksi deodoranttia. (Ja kyllä: tiedän, ettei kaikkien hiki haise. Mutta ei mennä siihen nyt.)

En rasvaa lasteni ihoa kosteutusmielessä kuin tarvittaessa, eli aika harvoin. Muutamia kertoja vuodessa ehkä. Aurinkovoiteet ovat kuitenkin oma lukunsa ja enemmän kuin tarpeen silloin, kun vietetään aikaa veden tuntumassa ja lapset ramppaavat ees taas pulikoimassa ja rantahietikolla. Tällaisia hetkiä oli viime kesänä todella vähän, eikä meillä juuri aurinkorasvaa kulunut, mutta aikaisempina kesinä olen rasvaillut lapsia kyllä kesällä melkein joka viikko enemmän tai vähemmän. On todella tärkeää valita fysikaalinen aurinkosuoja kemiallisen sijaan.

Ensinnäkin: lapsen iho on parempi suojella ohuin vaattein kuin voiteella. Varhaislapsuus on hormonaalisesti hyvin herkkä kehitysvaihe, jolloin on tärkeä välttää etenkin EDC-aineita, eli hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja. Esimerkkinä: vuosi sitten norjalaiset kuluttajaviranomaiset testauttivat 45 aurinkovoidetta, joista vain 8 sai vihreää valoa. Monissa tuotteissa oli hormonihäirikköjä ja ympäristöä haittaavia aineita. Tuotteet oli ostettu mm. apteekeista, testaamisen suoritti tanskalainen TÆNK. (Löydät testatut tuotteet täältä.) Kahdeksan 45:stä… Ei ihme, että monia vanhempia epäilyttää sivellä lapsen iholle aurinkovoidetta tällaisten tulosten jälkeen, mutta aina ei kuitenkaan vaatetus riitä suojaamaan ja siksi varmasti jokainen päätyy jossakin kohtaa puntaroimaan, mitä aurinkorasvaa lapsen iholle valitsisi.

Lapsen iho on paljon ohuempi kuin aikuisen (sarveiskerroksen soluväleissä olevia lipidejä ei ole vielä kehittynyt riittävästi suojaamaan UV-säteilyltä) ja siksi suojaaminen on erityisen tärkeää. Kaikille meille on taidettu toitottaa, miten lapsuuden auringonpolttamat lisäävät todennäköisyyttä sairastua ihosyöpään aikuisiällä.

Valittavana on kemiallisia ja fysikaalisia voiteita, luonnonkosmetiikkatuotteet ovat jälkimmäisiä. Kemialliset aurinkosuojafiltterit imeytyvät ihon lävitse, muodostaen UV-säteilyä itseensä imevän kerroksen, kun fysikaalinen suoja heijastaa auringonsäteet pois iholta. Luonnonkosmetiikassa suojan muodostavat mineraalit, tarkemmin titaanidioksidi (aiemmin myös sinkkioksidi). Esimerkiksi Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari, suosittelee mielummin iholle fysikaalista kuin kemiallista suojaa, koska kemiallisista aurinkovoiteista imeytyy kehoon EDC-kemikaaleja. Kemialliset voiteet voivat sisältää myös nanopartikkeleita, joista en vuosi takaperin ollut varma, voisiko niitä olla myös luonnonkosmetiikassa. Nyt tiedän ettei voi; nanopartikkelit on kielletty sertifioidussa luonnonkosmetiikassa.

Fysikaaliset suojat ovat parempi valinta myös ympäristön näkökulmasta: tavanomaisten aurinkovoiteiden UV-filtterit tappavat esimerkiksi koralleja. Vuonna 2008 Ruotsin luonnonsuojeluliitto testasi 18 aurinkovoidetta, joista kaikista löytyi vähintään yhtä ympäristölle haitallista kemikaalia.

No niin, ehkä tämä alustus/muistuttelu riittää perustelemaan, miksi olen valinnut itselleni ja lapsilleni fysikaaliset aurinkovoiteet kemiallisten sijaan.

Perheeni on testannut luonnonkosmetiikan aurinkovoiteita useana vuonna (löydät artikkelit helposti googlaamalla tai blogin oikean laidan hakemistosta), tänä keväänä ekana testiin pääsivät luonnonkosmetiikkakentän pioneerin, Weledan aurinkovoiteet.

Salossa rikottiin viime lauantaina Suomen lämpöennätys ja vanhempieni pihassa oli lähemmäs 30 astetta. Hengailimme katukivetyksellä paljain jaloin ja nauroimme, että onkohan tässä tulevan kesän kuumin päivä? Oli oikein sopiva hetki leikkiä kesää ja saada tuntumaa aurinkorasvoihin.

Weledan Edelweiss Sunscreen Lotion Sensitive -voide SPF 50 on tuubista tullessa paksua, valkoista voidetta. Hector levitti tuotetta vähän liian reilusti, mutta kannattaa muistaa, että aurinkovoidetta onkin oltava kunnolla, jotta suojaa on riittävästi! No minä tietenkin levitin voiteen hänelle paremmin, alapuolen kuvasta näkee havainnollisesti, minkä verran se näkyy iholla. Kyllä iho vaaleammaksi muuttuu, mutta lasten kohdalla haitta ei ole moinen. Aikuiset ymmärrettävästi eivät halua tällaisia vaalentavia aurinkotuotteita käyttää, mutta nämä testissä olleet lasten SPF30 ja SPF50 -tuotteet lienevätkin liian tuhteja useimmille aikuisille. Ainakin minusta tuntuu, etten itse koskaan käytä ihan näin isoja suojakertoimia.

Weledan Edelweiss Sensitive -voiteet tuoksuvat molemmat tosi miellyttävälle (miedosti kookokselle) ja pysyvät iholla hyvin, pakkauksessa mainitaankin, että tuote on vedenkestävä. Tämä on itselleni merkityksellinen asia, kun valitsen skideille aurinkorasvaa, sillä on superturhauttavaa juosta nahkeiden lasten perässä rannalla ja vedellä hiekkaiselle iholle uutta kerrosta aurinkorasvaa. Monet tuotteet lähtevät nimittäin vedessä helposti ja sitten on pakko tehdä uusintavoitelu, vaikka mielummin vaan makaisi viltillä ja nauttisi edes muutaman minuutin siitä, ettei tarvitse tehdä mitään.

Weledan fysikaalisten aurinkovoiteiden suojana on titaanioksidi ja kiva juttu on, että tuotteissa mainitaan erikseen, ettei niissä ole nanopartikkeleja. Mineraalipigmentti tekee iholle pinnan, joka heijastaa UVA- ja UVB-säteitä ja antaa suojan välittömästi levityksen jälkeen. Edelweiss-voiteet ovat lisäksi vegaanisia, hajusteettomia ja dermatologisesti testattuja — herkälle iholle sopivia siis.

Hinnoista: tsekkailin muutamia jälleenmyyjiä — niin verkkokauppaa kuin kivijalkaa — ja näköjään 150 ml:n kokoinen SPF30 liikkkuu siinä reilun 26 ja 34 euron välimaastossa. Pienempi SPF50-tuubi (50 ml) puolestaan kustansi kaikkialla vähän alle 25 euroa. Pieniä hintaeroja havaittavissa siis. Kyllähän näiden tuotteiden kohdalla voi todeta, että luonnonkosmetiikka on selkeästi arvokkaampaa kuin tavanomainen kosmetiikka, mutta sitten taas kun vaakakupissa ovat ihmisen hormonitoiminnalle haitalliset sekä ympäristöä kuormittavat kemikaalit versus vähän kalliimpi voide, ei valinta taida olla meille vanhemmille kovin vaikea. Sitäpaitsi aurinkorasvaleka riittänee Suomen surkeassa kesässä koko kesäkaudeksi, joten eipä tarvitse montaa kertaa investoida, haha!