Ekomatkailua Lapissa: tunturiin lumikengillä

Kun suomalaiset lähtevät talvisaikaan lomalle Lappiin, on aika usein kyse laskettelusta tai hiihtämisestä. Yleensä matka tehdään lentäen, omalla autolla tai autojunalla. Minulla ei ole autoa, enkä ole ollut Lapissa kuin kahdesti. Saadessani kutsun 7Fells Hostelliin ajattelin, että nyt jos koskaan on mainio idea kokeilla Lapin matkailua mahdollisimman ekologisesti.

Reissuun lähti mukaan valokuvaaja Dorit Salutskij, jonka kuvia jo saittekin ihailla reissustamme kertovassa, ekassa jutussa. Nyt vuorossa ovat elämyspostaukset, eli kaikki se, jota puuhailimme tuon hostelliviikkomme aikana.

Vaikka olenkin oppinut tykkäämään murtomaahiihdosta, halusin nyt kokeilla jotakin muuta. Kokeilimme Doritin kanssa kotkasafaria, avantouintia, lumikenkäilyä, läskipyöriä ja issikkaratsastusta lumisessa metsässä. Noina päivinä mietin, ettei työni ole pöllömpää (vaikka olinkin aivan älyttömässä flunssassa ja oikea paikka olisi ollut sängyn pohjalla).

Kaikkea kokemaamme on mahdoton änkeä yhteen postaukseen, joten tässä sarjan eka juttu. Voi ah näitä Doritin kuvia!

Jos lomabudjetti on todella tiukka, ei oikeastaan tarvitse majapaikan lisäksi hankkia muuta kuin lumikengät. Talvinen luonto on itsessään parasta ja kauneinta huvia, mutta umpimetsässä tarpominen on tavallisilla jalkineilla mahdotonta. Lumikengät helpottavat hommaa huomattavasti. Me saimme kengät lainaan 7 Fells Hostelliltamme, veikkaan, että muissakin majapaikoissa näitä on. Myös esimerkiksi urheiluliikkeet ja vastaavat vuokraavat niitä. Sportia Ylläksen henkilökunta vinkkasi meille myös liukulumikengistä, joista emme olleet kumpikaan aikaisemmin kuulleet. Niitä emme ennättäneet testaamaan, mutta mikäli olet kiinnostunut lumikenkien ja suksien yhdistelmästä, kysele Sportia Ylläksestä lisää.

Lumikengillä oli yllättävän kevyt liikkua ja silloin kun ympärillä kohoaa Kuer-tunturin kaltainen taikametsä, ei parempaa liikkumismuotoa olekaan.

Me lumikenkäilimme reissumme viimeisenä päivänä, kun flunssani alkoi jo olla siedettävän puitteissa. Olin valitettavasti koko matkamme ajan todella tukossa ja pelkäsin maanantaina, ettei hommista tule mitään. Mutta onneksi olo parani viikon mittaan ja saimme koettua kaikki suunnitellut elämykset.

Emme päässeet tunturin laelle, koska meidät yllätti äkäisen oloinen lumimyräkkä. Päästessämme tunturissa ylemmäs, nousi tuuli yllättäen, tiputtaenpuista isoja lumimöhkäleitä. Tykkylumi on raskasta, eikä sen alle kannata jäädä, joten pidimme eväshetken katkenneen puunrungon päällä ja käänsimme suunnan takaisin kotiin. Harmitti jättää tunturin valloitus kesken, mutta päätös oli viisas, koska hostellin pihaan päästessä näkyvyys oli nolla.

Lumikenkäilyyn kannattaa varautua kerrospukeutumisella, repulla ja eväillä. Hommassa tulee yllättävän kuuma, itse karsin vaatteita pariin kertaan. Termarissa kannattaa olla lämmintä juomaa ja jotain purtavaa kandee varata repun pohjalle, mikäli reissu venyy — vaikka yllättävän lumimyräkän vuoksi.

Tajusin myös, että kenkävalintani oli nerokas: huopaiset lapikkaani eivät paina juuri mitään, mutta lämmittävät silti tehokkaasti. Polviin saakka ylettyvästä varresta on hyötyä, kun tarpoo umpihangessa. Kengän kärki kaartaa lapikasmaisesti ylös, ja pysyi siksi lumikengässä kuin nakutettu. Kuvaa mulla ei Arctipseistäni ole, mutta täältä löydät fotoja.

Ensi kerralla kun menen Lappiin, saan luvan olla terve kuin pukki ja silloin omistan tuntureilla lumikenkäilyyn vuorokausia. Ihanaa hommaa!

Kuvat: Dorit Salutskij ja minä