Neljän vuoden roskat lasipurkissa

Paljonko muovijätettä luulet, että tuotat neljän vuoden aikana? Voi olla hankala koittaa arvioida realistisesti, mutta todennäköisesti enemmän kuin yhden lasipurkillisen verran. On aika uskomatonta, että New Yorkissa asuva, 25-vuotias bloggaaja Lauren Singer on tuottanut neljän vuoden aikana todellakin vain lasipurkillisen verran muovijätettä. Katsopa video:

Mimmi bloggaa zero waste -elämästään Trash Is For Tossers -blogissaan jakaen vinkkejä siihen, miten elämässä selviää mahdollisimman vähällä jätteen tuottamisella.

Pakko sanoa, että ihailen tätä naista kyllä paljon, mutta toisaalta on hitosti iisimpää harrastaa ko elämäntyyliä ilman lapsia. Skidien kanssa tulee usein yllättäviä tilanteita, kun kaupasta on haettava akuutisti jotakin syötävää, eikä silloin välttämättä pärjätä vaan pakkaamattomalla hedelmällä.

Täydellisessä maailmassa ostaisin itse esimerkiksi kaikki hevi-osaston kasvikset muovittomina. Kesällä voi mennä torille, mutta talviaikaan on pakko turvautua kauppojen valikoimiin. Toki ekokaupoista saa usein talvellakin muovittomia hevi-tuotteita, mutta täysi muovittomuus on haaste — ellei sitten päätä tehdä valintaa puhtaasti sen mukaan, mikä on pakattu muoviin ja mikä ei.

Toimittaja Annina Rintala päätti kokeilla kahden viikon ajan elämää Singerin opein ja kirjoitti kokemuksestaan artikkelin Maailman kuvalehteen, josta ylipäänsä bongasin alunperin Singerin ja bloginsakin. Rintala toteaa jutussaan, kuinka hankki esimerkiksi hevi-ostoksia varten kestopusseja, pulloshampoon tilalle palashampoota ja pesi pyykit pesupähkinöillä. Siivoamiseen riitti ruokasooda ja etikka. Leipä- ja kurkkuostoksilla kuulemma ahdisti se, että molemmat on melkein aina pakattu muoviin, mutta mikä ilon tunne olikaan löytää Prismasta ”kotimaisia käräkurkkuja”, joita ei oltu muovitettu!

Rintala alkoi ostaa take away -safkan mukaan aina omaan metalliboksiin ja irtosämpylät hevi-tuotteille hankkimiinsa kestopusseihin. Kertakäyttöiset take away -mukit korvautuivat omalla Keep cupilla ja oma roskan tuottaminen väheni radikaalisti.

Toimittaja kertoo, että vaikka kyse oli kahden viikon kokeilusta, jäivät uudet tavat päälle: ”Olen todella tyytyväinen siihen, että olen opetellut ostamaan eväitä tuottamatta roskia. Paistotuotteet, lounas tai kahvi on lopulta yllättävän helppo ostaa roskattomasti. Lasisia ja peltisiä eväsrasioita on hyvin tarjolla” Rintala toteaa Maailman kuvalehden jutussa.

Inspiroiduin Rintalan artikkelista ja Singeristä niin paljon, että aion aloittaa oman kokeiluni tähän liittyen. Mietin, että aloitan heti, mutta torstaina olen juttukeikalla Taste of Helsinki-tapahtumassa ja tiedän, että ruokafestareilla syödään kertakäyttölautasilta. Jospa siis ihan suosiolla aloitan testini perjantaina? Mulla on vieläpä lapset kyseisen viikon ajan, joten en pääse ihan helpolla. Kerään viikon ajan talteen kaikki muoviroskat ja ripitän itseni sitten teille juhannuksen jälkeen. Todettakoon, että kyllähän sitä tulee muutenkin tehtyä mahdollisimman vähänroskaisia valintoja, mutta etenkin muoviin pakattua heviä ostan turhan paljon. Näin torikaudella siihen ei ole mitään muuta syytä kuin laiskuus, sillä saan kasvikset torilta. Leipää yms. alan ostaa lapsille omaan kestopussiin. Tai sitten leipomosta paperipussissa (yleensä ostan lapsille leivän marketista ja melkein aina se on muovissa). Tulee kiinnostava testiviikko! Opin aivan varmasti jotakin uutta, mitä en ole osannut ottaa huomioon etukäteen..

Omista eväsrasioista: ainakin Ruohonjuuressa ja Ekolossa olen nähnyt päteviä vaihtoehtoja. Ruohis myy Lifefactoryn, SIGGin ja Ekoboxin tuotteita:

Ekolosta saa puolestaan Qwetchin ruokatermareita, jotka ovat kätsyjä paitsi retkellä, myös ihan arjessa. Mulla on lähes päivittäiskäytössä merkin teetermos, ihan kingi!

Jos haluaa viedä homman seuraavalle levelille, voi juustotiskille mennä oman mehiläisvahakääreen kanssa. Olisi kiinnostava nähdä, mitä Stockan henkilökunta sanoo, kun ojennan oman kääreeni juustoa varten.

Kangaskassi ruokaostoksille, kestopussit heville ja irtoleiville, mehiläisvahakääreet juustolle, omat rasiat tuoretiskituotteille…

Harvoin sitä inspiroituu näin toisen kirjoittamasta artikkelista! Toivottavasti innostuitte tekin, muovittoman viikon startti on tulevana perjantaina ja voitte seurata mun arkisia muoviongelmatilanteita Insta storyn puolella. (Tuuttaan sinne aika paljon klippejä noin muutenkin; juuri parhaillaan asiaa paastosta laskeutumisesta, käsin valmistetuista kaakeleista ja uudesta kaupasta Kampissa, joka tarjoaa sokerittomia, gluteenittomia ja maidottomia safkoja.)

Tämä postaus syntyi siten, että Maailman kuvalehdestä pyydettiin minua tutustumaan kyseiseen julkaisuun ja bloggaamaan, mikäli innostuisin.  Vuoden ekan Maailman kuvalehden numeron aiheena oli ympäristö — lehden jokaisella numerolla on oma teemansa — ja enpäs arvannut, kuinka paljon ideoita omaan blogiini saisin jo yhden numeron perusteella. Ehdottomasti suositeltava lehti, jonka vakkariavustajiin kuuluu mm. Meeri Koutaniemi. Löydät Maailman Kuvalehden verkossa olevat, pitkät artikkelit täältä.

Mä alan nyt tekemään suunnitelmaa mun minimuoviselle viikolle. Alkaisinkohan vihdoinkin ostaa skidien juustot juustotiskiltä omaan mehiläisvahawappiin?