Olohuoneen kirppiskattaus

Siivosin. Joskus teen niin. Yllätyin. Nimittäin siitä, että lähes kaikki olohuoneessamme on käytettynä hankittua tai itse/kavereiden tekemää. Kyllähän minä sen toki tiedän, mutta oli päässyt jotenkin unohtumaan.

Askon sohvaryhmä on ehkä paras kirppislöytöni koskaan. Joku paimiolainen perhe oli muuttanut Espanjaan ja lopettanut sen vähäisenkin ajan viettämisen Suomen kodissaan ja roudannut Askonsa sitten kirppikselle, maksoin sohvasta ja nojatuoleista 120€.

Sohvapöydän sain viime vuonna synttärilahjaksi. Sam teki sen vanhasta EU-lavasta. Pari vuotta siitä puhuttiin, ja sitten vihdoinkin se vaan yhtenä päivänä ilmestyi olohuoneeseen.

Sohvan yläpuolella roikkuu ystävämme Adel Abidinin taulu. Adelin nähdessä olkkarimme seinän, totesi hän, että hänellä on teos, joka kuuluu olohuoneeseemme. No niin se kyllä kuuluukin. Taulu näkyy paremmin täällä.

Vanhat, vihertävät metallisangot ovat toimittaneet kukkaruukun virkaa monen vuoden ajan. Ne ostin kirppikseltä joskus opiskeluaikoina. Ovat vähän ristiriidassa olohuoneen ison, oranssin asian kanssa, joten olen sijoittanut ne eri seinille. Oranssi ja vihreä vierekkäin, ei oikein istu mun silmään… Ainakaan sisustuksessa. Tai ehkä ongelma on siinä, että ne ovat tismalleen yhtä intensiivisiä sävyjä. Jos vihreä olisi himmeämpi, tai oranssi, ehkä sitten…

Tuon suuren oranssin jumppalokerokaapin ostin 70 eurolla pari vuotta sitten, juttu löytyy yhä Maikkarin Tyylivarkaat-blogistani. Alempi kuva on ko blogista, jossa ystävämme Kustaa Saksin taulu on näköjään kaapin päällä. Sinnehän se täytyy laittaa takaisin!

Ja tosiaan: sohvapöydän päällä keikkuu blogissakin mainittu, entinen Kisahallin nyrkkeilykehän yläpuolella valaissut valaiain, yksi kahdeksasta, jotka Samin ystävä pelasti roskalavalta! Juttu upeasta roskalavalöydöstä löytyy blogistani Uuden Mustan puolelta.

Uutta olohuoneessa on vain viherkasvi, lapsen leikkikoti, matto ja sohvan vierustan kolmijalkavalaisin. Niin ja on siellä eräs kreisi kirjahyllykin, sen teki kolmas ystävä, Tebian eli Teppo Lakaniemi.

Mitä opimme tästä? Kiertele ahkeraan kirppareita, aarteita todella löytyy, kun pitää silmät auki ja mielen avoimena. Että joskus kirkkaan oranssi, ruumisarkun kokoinen asia vaan kannattaa hankkia, vaikka se on kaikkien mielestä huono idea. Ei ole! Ja ystävät, heidän kannattaa tietenkin olla — paitsi halukkaita roudaamaan isoja, oransseja kaappeja — myös taiteilijoita. 😉