Maailman suurimmat ruokamessut: mitä Suomesta näytettiin?
Terveisiä Berliinistä, maailman suurimmasta elintarvikealan tapahtumasta — selvisin hengissä! Grüne Woche -messujen mittasuhteet ovat megalomaaniset: yli 1700 näytteilleasettajaa, reilu parikymmentä messuhallia ja noin 400 000 kävijää vuosittain. Vierähtää helposti monta päivää, jos aikoo kiertää alueen läpikotaisin.
Minä seuloin aluetta vain kahtena päivänä, 5-6 tuntia kumpanakin, enkä olisi kyennyt omaksumaan enempää. Tärkeimmän kuitenkin kahlasin lävitse huolella, nimittäin Suomen messuhallin. Suomi oli tänä vuonna Grüne Wochen teemamaa ja kyseessä oli MTK:lta miljoonien eurojen satsaus. Ja merkittävä panostus jokaiselta yksittäiseltä yrittäjältä myös! Suomalaisfirmoja oli mukana messuilla 80.
Kemikaalicocktail on aina ollut media, jossa etenkin pieniä ja kotimaisia yrityksiä on nostettu framille. Suomessa on lukematon määrä aivan mahtavia tuotteita, palveluita ja yrittäjiä, joiden asiaa olen halunnut olla edistämässä ja siksi olin erityisen kiinnostunut Grüne Wochestakin. Suomalaisessa luonnossa on paljon vientipotentiaalia ja kiinnosti nähdä, mitkä yritykset ovat Berliinissä ponnistamassa maailmalle.
Voisi kuvitella, että maailman suurimmilla ruokamessuilla, Suomen ollessa teemamaana, olisi tarjolla kattava otanta tyypillistä suomalaista ruokaa. Että olisi perinteitä ja modernia, kaikkea karjalanpiirakoista superfoodeihin. Kuviota muutti kuitenkin se, että Suomea edustavat yritykset olivat niitä, jotka hakevat väylää vientiin ja sen myötä kattaus olikin ”puutteellisen” tuntuinen. Moni messuvieras kuulemma kyseli esimerkiksi perinteisen suomalaisen ruisleivän perään, mutta yksikään leipäbrändi ei mitä ilmeisimmin ollut kokenut tarpeekseen maksaa messuständistä Grüne Wochella. Ehkä kv-markkinoille mennään omin avuin, muita väyliä, tai sitten ei vain kiinnosta, vaikea sanoa. Mutta selvää nyt on se, että olisi maailman parhaalla leivällä pitänyt olla piste maailman isoimmilla elintarvikealan messuilla. Ainakin minun mielestäni!
Mitä messuilla sitten oli? Paljon kauraa — messulehden kantta myöten. Kaura on Suomen seuraava Nokia ja sen saivat huomata myös messuvieraat. Kaslink Aito esitteli yleisölle kaurajuomiaan ja -gurttejaan, jotka ovatkin eurooppalaisittain harvinaisuus. Emme törmänneet yhdessäkään berliiniläisessä ruoka- tai ekokaupassa kaurapohjaisiin gurtteihin, ja kiersimme Ossin kanssa aika monia.
Kauratuotteita esittelivät messuilla myös mm. Rostren, Helsinki Mills ja Laihian Mallas. Rostenilla kaurapohjaiset kräkkeri-näkkärit, Helsinki Millsillä overnight oats -konsepti ja Laihian Mallas promosi kauraa superfood-smoothiejuomasekoituksen muodossa. Overnigh oats -konsepti on saksalaisille tuttu: bircher müsli on käytännössä sama asia. Superfood-näkökulma sen sijaan on freesi ja kaura+mustikka -pohjainen lisää-vain-neste -sekoitus saattaa ihan hyvin löytää jalansijaa kv-markkinoilta.
Potentiaalisin kauratuote Kaslinkin gurttien lisäksi löytyi mielestäni Lapland Food Club -merkiltä. Brändin ohuella suklaakerroksella kuorrutettu kaura-mustikkapatukka on suussasulava ja maistuu mainiolla tavalla suomalaiselta metsältä mustikoineen, ja kuitenkin tarpeeksi makealta istuakseen tottumattomiin suihin. Mun uusi karkkisuosikki!
Mikä ihme sitten on Lapland Food Club? Neljän lappilaisen yrityksen yhteenliittymä, jonka myötä kansainvälisille areenoille on mahdollisuus ponnistaa ihan erilaisin voimin. IG:n puolella jo intoilinkin, kuinka nyt vihdoinkin on lähdetty siihen, mikä on suomalaisille, pienille toimijoille se fiksuin reitti: voimien yhdistäminen. Lapland Food Club on yhtä kuin Arctic Warriors, Arctic Superfoods, Lapin Marjat ja Wild From Arctic. Lopputuloksena on yhtenäisen ilmeen saanut tuoteperhe, jonka alla on suomalaisen metsän ja luonnon raaka-aineita herkullisessa muodossa. On kuusenkerkkäjauhetta ja tyrnimehua, mutta myös mustikkavaahtokarkkeja ja mustikka-suklaapatukoita.
Kotimaiset marjat ovat fokuksessa Lapland Food Clubin tuotteissa ja marjoja löytyi messuilta toki muiltakin. Oli hilloja, marmeladia, mehua jne. Se mikä kuitenkin koitunee joidenkin yrittäjien haasteeksi, on liika kotikutoisuus. Täällä Suomessa tuote saattaa käydä kaupaksi sympaattisuudella, mutta kansainvälisillä areenoilla pitäisi näyttää ammattimaiselta. Jos ja kun vahvuutena on paikallisuus ja pienyrittäjyys, pitäisi tuotteen logo, etiketti ja ilme kuitenkin olla ison maailman meininkiä. Lisäksi yrittäjillä pitäisi ehdottomasti olla vähintään ajantasaiset nettisivut, joista kiinnostuneet löytävät infoa. Edes tätä ei löydy kaikilta Grüne Woche -messuille osallistuneilta suomalaisyrityksiltä. On aika älytöntä maksaa paikasta messuilla ja jakaa tuhansia ilmaisia tuotteita yleisölle, joka ei sitten messujen jälkeen löydä mieleen jäänyttä tuotetta mistään.
Onneksi monella oli kuitenkin paketti hallussa!
Ruokapuolelta mieleeni jäivät myös nämä yksittäiset tuotteet: uskomattoman makeat ja ihanat Nams-tomaatit, Porokylän leipomon gluteeniton mustikkakukko, Luonnon Magiaa -merkin kuusenkerkkä- ja mustikkakastike — mitkä upeat etiketit! Ja SunSpeltin koko tuoteperhe erottui hyvän näköisellä designilla ja se spelttilaku vaan on Suomen parasta makeisantia, kuten olen aiemminkin blogissa todennut. SunSpelt on brändi, jolla on vahvat tuotteet ja sellainen estetiikka, että en ihmettelisi menestystä ulkomaita myöten.
Jos isosti esillä olivat kotimainen kaura ja marja-/villiraaka-ainetuotteet, voi kolmantena isona teemana pitää kotimaisia alkoholeja. Tuotteitaan esittelivät mm. Teiskon viini, Kyrö Distillery, Bryggeri, Kuura Cider, Altia ja Mustan virran panimo. Itse en juo olutta juurikaan, mutta Mustan virran panimon uutuus, Luomu Wheat Ale (kuvassa) kiinnitti huomion upean pullon vuoksi. Ja juuri näin se kuluttaja napataan! Tuote on ollut markkinoilla vasta 1,5 viikkoa ja kuulemma kaikkialta koko ajan loppu. Makukin oli mainio!
Toinen varsin upea makukokemus oli Kuura Ciderin Jääsiideri (kuva alla), joka kylläkin siiderin sijaan muistuttaa enemmän jälkiruokaviiniä. Omenat puristetaan mehuksi ja tankit ovat talven yli ulkona pakkasessa. Keväällä ensimmäiseksi sulaneesta 20%:sta valmistetaan siideri, jota suosittelen hankkimaan käsiisi. Että Suomessa valmistetaan tällaista! Ja pullokin, kuten tuote kokonaisuudessaan on upea!
Se mikä Grüne Wochella eroaa isosti suomalaisesta messumeiningistä, on alkoholin nauttiminen: koko messualueella saa juoda alkoholia ja liikkua juomat käsissä vapaasti. Porukka olikin aika naamat kuulemma päivän päätteeksi. Ei ehkä niin kiva juttu messuilla työskenteleville, vaikka ajatus vapaasta liikkumisesta juomien kanssa onkin itsestä kiva. Kun yhdessä paikassa on esillä ruokaa maailman joka kolkasta, on herkullinen idea ostaa lasi viiniä ja lähteä vaellukselle. Harmi vaan, että niin monilla menee homma överiksi. Saksalaiset eivät varsinaisesti sylje kuppiin.
Suomen messuosasto oli tyylikäs ja simppeli ja brändit olivat esillä edukseen. Monissa messuhalleissa oli suhteellisen ADHD-meininki ja kova meteli, Suomi-hallissa jaksoi hengailla hyvin useita tunteja. Suomen kokkimaajoukkue kokkasi aivan fantastista ruokaa ja ihmiset viihtyivät sen äärellä, erilaisia musiikki- ja tanssiesityksiä katsellen. En kylläkään ole aivan varma siitä, oliko messuille valittujen esitysten kohdalla kelattu hommaa ihan loppuun saakka, mutta taidokasta esiintymistä kyllä ja visuaalisuuttakin nähtiin.
Puhuin monien yrittäjien kanssa ja kaikki kehuivat keskinäistä yhdessä tekemisen fiilistä ja olivat innoissaan siitä, että puhalletaan yhteen hiileen.
Oli kiinnostavaa seurata kuhinaa paikan päällä ja tajuta, että varsin 90-luvulle jämähtäneen messun keskellä pieni Suomi oli selkeästi kiinni vuodessa 2019.
Grüne Woche on messukokonaisuutena mielestäni liian suuri, mutta ehkä ideana ei olekaan kiertää kaikkia kymmeniä messuhalleja, vaan valkata omat kiinnostuksen kohteet. Minua kiinnosti myös itse Berliini ja ehdimmekin nähdä messujen lisäksi kaupunkia ja kierrellä ekokauppoja, joissa käyn vuosittain nuuskimassa uusia tuulia. Joka kerta valikoima on edellistä laajempi ja onneksi myös Suomesta saa jo vaikka mitä! Kohta ei enää tarvitse rampata Berliinissä vuosittain — ainakaan uusien vegetuotteiden vuoksi.
Niistä puheen ollen: nyt viikonloppuna kannattaa ehdottomasti suunnata Helsingissä Vegemessuille, Pohjoismaiden suurimpaan kasvisruokatapahtumaan, joka esittelee kattavasti suomalaisen ruokakentän vegeuutuuksia. Väitän, että Vegemessut on paljon mukavampi messukokonaisuus kuin megalomaaninen Grüne Woche ja ainakin se edustaa vuotta 2019 siinä, missä suurin osa Saksan messusta mässäili menneellä maailmalla, ilmastonmuutoksen täysin sivuuttaen.