Testaan blogissani erilaisia tuotteita ja palveluita. Näistä testituotteista en maksa. Kaikki tämän postauksen tuotteet eivät välttämättä ole testattavaksi saatuja, osan olen saattanut myös ostaa itse.
Pronssinhohtoinen talvitakki vanhoista kalaverkoista
Ystäväni huuteli Facebookissa täydellisen, pitkän ja lämpimän talvitakin perään: ”Ei naisellista leikkausta vaan mallia makuupussi. Mieluusti polveen asti, ja iso huppu pitää olla. Ei haittaa jos on vetementsiä halvempi, kunhan on lämmin. Paras vinkki palkitaan glögeillä!”
Lähipiirissä moni muukin etsii somen mukaan ”turvavaatetta”, jossa taistella kylmää ja viimaa vastaan. Niin minäkin.
Bongasin eettiseen ja ekologiseen muotiin erikoistuneen Ecoalf-brändin pronssinhohtoisen toppatakin alunperin ystäväni päältä Instagramissa. Juoksin Johannan kuvan nähtyäni oitis Nudgeen ja lähdin kotiin onnellisena, pronssisena Michelin-ukkona. Takissa on parasta paitsi LÄMPÖ, myös kierrätysmateriaalien käyttö ja se, miten ihmiset tuubiin reagoivat. Melkein päivittäin joku kyselee takin alkuperää tai vaan muuten ihastelee sen hohtavaa olemusta.
Kuva: Johannan Insta-tili
Takki on valmistettu kiinnostavasta materiaaleista: päämateriaalina ovat vanhat kalaverkot. Niitä hyödyntämällä on valmistettu pintamateriaali ja vuorikangas. Ecoalfilla käytetään hyväksi myös esimerkiksi muovipulloja, joita on käytetty tuotannossa jo 70 miljoonaa. Seuraava on kuitenkin jotakin, mistä en ole koskaan aikaisemmin kuullut: firma tekee kahvinpuruista kangasta. ”Did you know that coffee is not only for drinking? You can also wear it! The resultant fabric is soft, light, flexible and breathable and can also be use to produce an outer shell that is water resistant. The fabric thanks to the coffee grounds becomes UV-resistant, wicks water away, keeps you cool and it has odor control properties.” Kreisiä, mahtavaa!
Ecoalf on yritys, jolle vastuullisuus on kaikki kaikessa, ja siksi uskalsin pukeutua untuvaan, siitä on nimittäin Madison-takin sisukset tehty. Täytteestä 60% on untuvaa (40% on kierrätyspolyesteriä).
Untuvan alkuperä on aiheellista aina selvittää, sillä markkinoilla on sekä untuvaa, jonka linnut ovat pudottaneet luonnostaan tai joka on peräisin kuolleista eläimistä, kuin sellaistakin, joka nypitään eläviltä linnuilta. (Olen kirjoittanut untuvan alkuperäasiaa viimeksi helmikuussa 2016.) Ruotsin Kalla fakta –dokumentin (v. 2009) mukaan, lähes 90 % hanhista ja ankoista kynitään elävänä kiinalaisilla, puolalaisilla ja unkarilaisilla tiloilla. EU:ssa elävänä kyniminen on kielletty, mutta valvonta on heikkoa. Kiinassa puolestaan kieltoa ei ole ja netissä on kamalia videoita, joissa untuvia revitään ilman kivunlievitystä eläviltä linnuilta, jotka saavat haavoja. Lintu kasvattaa utnuvat uudelleen ja prosessi voidaan toistaa monesti. Elävänä kyniminen on siis taloudellisesti kannattavampaa, kuin kuolleen eläimen untuvien talteenotto.
”Arviot siitä, kuinka yleistä elävänä nyppiminen on, vaihtelevat suuresti. Sitä tehdään EU-alueella kielloista huolimatta. Sen lisäksi meille kaupassa myytävien tyynyjen ja takkien untuvasta suuri osa tulee muualta maailmasta, pääosin Kiinasta, missä laki ei puutu asiaan lainkaan” kerrotaan Etelä-Suomen Sanomien jutussa (v. 2016).
Minulle eläinperäinen raaka-aine ei ole ongelma, jos tiedän, että se on hankittu eläintä rääkkäämättä, mutta veikkaan, ettei monikaan tule edes ajatelleeksi untuvaa raaka-aineena, jonka alkuperässä voisi olla jonkinlaisia eettisiä ongelmia. Sporttinen city-untsikka vaikuttaa varsin harmittomalta vaatekappaleelta.
Ecoalf-brändin käyttämä untuva on RDS-sertifioitua. Se on sivutuoteraaka-aine, joka ei ole peräisin kynityiltä tai pakkosyötetyiltä linnuilta. (Pakkosyöttäminen liittyy hanhenmaksateollisuuteen, infoa esimerkiksi tässä postauksessa.)
Vuonna 2016 perustettu RDS (Responsible Down Standard) on sertifikaatti, joka pyrkii olemaan tae untuvan eettisestä alkuperästä. RDF käy tutkimassa tuotantotiloja, mutta ESS:n jutun mukaan ”heilläkään ei ole elävänä kynimisen yleisyydestä tietoa”. Tarkistuskäyntejä siis tehdään, mutta niiden ulkopuolella on vaikea varmistaa, mikä meno tehtaalla on.
Todella turhauttavaa. Takkini on valmistettu Kiinassa Ecoalfin tehtaassa, jonka tehdasolosuhteita auditoi Intertek (Sedex Audit, Achievement Award of Workplace Conditions Assessment). Made in China kuulostaa korvaan pahalta, mutta todennäköisesti kyseinen tehdas Kiinassa on valvotumpi kuin random tehtaat Unkarissa ja Puolassa. Kyseessä on varmasti valvotuinta untuvaa, mitä Suomen markkinoilta saa mutta riittääkö se?
Kuvat: Panu Pahkamaa
Olen selvittänyt takkini taustat niin pitkälle kuin itse voin. Loput on jätettävä tuottajan sanan varaan. Pitäisikö untuvan käyttöön ottaa nollatoleranssi? Mitä mieltä olet? Muotisuunnittelija Anni Ruuth muuten on ratkaissut käyttämällä kierrätettyä untuvaa. Siinähän on ideaa! Ehkä tulevaisuudessa untuvatakkeja saa kierrätettyjä untuvia hyödyntämällä.
Kommentit
Ihanaa ostaa luomua ja ekoa. Kaikki eettisesti tuotettu on se mitä kannatan. Valitettavasti minulla ei ole varaa yhteenkään eettisesti tuotettuun vaatteeseen eikä luomu ruokaan. Olenko siis huono ihminen, pitääkö minun tuntea huonoa omaatuntoa?
@Kukkis: Ymmärrän tuskasi, itse pienituloisena (olen) ostan(ut) paljon käytettyjä vaatteita, huonekaluja yms. Niistä ei ainakaan tule niin huono omatunto, kun ostaa vain tarpeeseen ja laatuun satsaten. Jos vain suinkin mahdollista, usein (ei aina!) myös uusissa tuotteissa vähän arvokkeellisempi (ehkä siis eettinenkin) tuote tulee loppujen lopuksi halvemmaksi kun kestää laadukkaampien materiaaliensa takia kuitenkin pidempään. Monet eettiset vaatteet eivät täten ole kovin kalliita, esim. t-paidoissa jotkut merkit.
En sanoisi sinua huonoksi ihmiseksi. 🙂 Tärkeää, että tiedostaa ongelmakohtia ja tekee voitavansa. Luomussakin on omat ongelmansa… Satokautta suosien voi sentään halvemmalla suosia kotimaista, joka kuitenkin on tod.näk. torjunta-ainejäämättömämpää kuin monet Suomen ulkopuolelta tulleet ei-luomutuotteet. Aina voi myös jakaa tietoa eettisistä valinnoista muille ja uusia vaatteita tai muita tuotteita ostaessa kysyä myyjältä/valmistajalta tuotteiden alkuperästä sekä tuotannosta, ja siten viestittää että kuluttajaa kiinnostaa!
Moi! Minä ostin vastaavan turvatakin (Casto Parka) vuosi sitten Vaute Couturelta. Täysin vegaaninen, kierrätysmateriaaleja hyödyntävä, valmistus New Yorkissa, aikuisten tekemä jne. Ja brändillä on upea tarina. Takki on USKOMATTOMAN lämmin ja superkevyt. En käytännössä käytä enää kylmillä keleillä mitään muuta takkia. Vaute Couture ennakkomyy elo/syyskuussa 50-30% alella, eli saa tosi edullisesti kun tilaa ajoissa. Suosittelen lämpimästi (sic) tutustumaan!
http://www.vautecouture.com
Tilasin saman takin, mutta tämä tuntuu niin ohuelta. Onko takki oikeasti ihan näin kunnon talvella (-20 astetta tai enemmän) lämmin?