Sähköautolla Helsingistä Turkuun

Olen ajellut sähköautolla nyt useamman kuukauden ajan. Ensifiilikset ja kaupunkiajoon liittyviä käytännön kokemuksia jaoin teille tammikuun alussa, nyt seuraa raporttia pidemmän matkan ajamisesta. Sähköautolla voi tehdä pidempiäkin reissuja, kun vaan suunnittelee reitit ja selvittää latauspaikat etukäteen.

Olen kotoisin Salosta, jossa vanhempani yhä asuvat. Siskoni puolestaan asuu Turussa ja joulun välipäivinä piipahdin Nissanillani molemmissa kaupungeissa. Raportoitavaa syntyi, kuten osa teistä ehkä Instagramista jo silloin välipäivinä huomasikin…

Kun lähtee ajamaan sähköautolla pitkää matkaa, kannattaa menopeli olla ladattu täyteen, jotta tien päällä tarvitsisi pysähtyä niin harvoin kuin mahdollista. Nissan Leaf väittää täysien akkujen ajosäteeksi noin 200 ajokilometriä, mutta todellisuus kuitenkin lähempänä 170 kilsaa silloin, kun ajetaan motarinopeuksia. Ja kun talvella akkua vielä kuluttaa auton lämmityskin, tarvitsee Nissan pikalatausta kerran Helsinki-Turku -väliä ajettaessa. Se ei ole onneksi mikään haaste, sillä lataushommiin voi pysähtyä Lohjalle tai Saloon: molemmissa ABC:n pihasta löytyy pikalaturi. Sillä saa akut täyteen 20 minuutissa. Voi vetäistä kaffet ja jatkaa matkaa Turkuun. Pikalaturit ovat helmeitä, kunpa kaikki latauspisteet olisivat yhtä nopeita.

Itse ajoin Helsingistä Saloon pysähtymättä ja latasin  Salossa auton akut täyteen vanhempieni pihassa yön yli. Noina joulun välipäivinä oli tosi kylmä ja silloin akku kuluu paljon nopeammin kuin leudossa säässä. Ihmettelin silti isosti sitä, että kun lähdin Salosta lähes täysillä akuilla (170 km) oli Turussa jäljellä vain reilu 80 kilsaa! Noin todellisuudessahan Salon ja Turun väli on vähän vajaa 60 kilometriä. Kylmällä säällä akun  toimintasäde hupenee nopeammin ja se tekee ajon ennakoinnin haasteelliseksi.

No mutta, hätä ei ollut moinen, koska Turun keskustassa on esimerkiksi linja-autoasemalla pikalaturi, jonne ajoin oitis. Ajattelin, että kiinnitän auton hetkeksi pikalaturiin, otamme teet ja karjalanpiirakat viereisessä kahviossa, ja jatkamme matkaamme Turun linnaan, jonne olimme sikoni ja tyttäreni kanssa menossa.

Kiinnitin auton pikalaturiin ja avasin Virtapisteen appin. Tässä kohtaa appi ilmoitti, että kyseinen latausjohto on rikki. (Selventääkseni: pikalatureissa käytetään latauspaikan kaapelia, puolinopeissa latauspaikoissa taas autoilijan omaa.) Harmitti, koska olisin halunnut ladata auton nopeasti ja jatkaa matkaa Turun linnaan. Piti kuitenkin muuttaa suunnitelmia ja laittaa auto viereiseen, puolinopeaan latauspaikkaan ja jättää siihen. Se oli onneksi aikataulullisesti mahdollista, ei siis ongelmaa. Ajattelin, että otetaan siskon auto ja Nissan jää tähän.

”Irrotetaan johto ja vaihdetaan viereiseen, puolinopeaan latauspaikkaan” raportoin  tekemisiäni 6-vuotiaalle, joka jo malttamattomana odotti matkan jatkumista. Voin sanoa, että ei naurattanut yhtään, kun tajusin, ettei pikalatauspaikan johto irtoa autosta! Ei sitten millään. Alkoi ottaa nuppiin, koska minulla ja Islalla oli aikataulu, eikä tämä hajonnut piuhakeissi vaan istunut siihen ollenkaan.

Soitin lataustolpan numeroon ja sain onnekseni apua 20 minuutissa. Pisteet kyllä Turun Energian tyypeille, jotka nopeasti tulivat irrottamaan hajonneen johdon. Se vaan otti nuppiin, että minua auttanut henkilö kertoi ”yhden Tesla-kuskin rikkoneen johdon” ja että ”siitä on tullut muitakin valituksia”. Jos näin on, niin eikö ihan olisi fiksua A) korjata latauskaapeli B) laittaa edes ilmoitus ko lataustolpalle, että ”älä käytä”? Bensa-asemalla ei kukaan katselisi tällaista menoa kovin kauaa. Tuli fiilis, että me sähköautokuskit ei olla yhtä tärkeitä kuin dinoautoilijat, että kaapeli korjataan sitten kun joskus, kun muilta kiireiltä ennätetään.

Sain onneksi välikohtauksen jälkeen auton kytkettyä puolinopeaan laturiin ja lähdimme kohti  Turun linnaa (aina yhtä upea!). Iltapäivällä Nissanin akut olivat täynnä ja huristelimme Islan kanssa Saloon hyväntuulisina.

Olen sähköautoillut Helsingistä Saloon monesti, Turkuun saakka puolestani ajanut vasta kerran ja seuraava yritys vaatii tämän ekan kerran jälkeen kyllä vähän seikkailuhenkeä. Mutta eihän se tietenkään ole auton tai kaupungin vika, että jämähdin kiinni laturiin. Samainen kaapelin jämähtäminen on tapahtunut Helsingissäkin, silloin kyseessä oli oma puolinopea latauskaapelini, joka juuttui Virtapisteen lataustolpan päästä kiinni. (Sain sen kyllä siis irti autosta, mutta tolpasta en.) Näitä tällaisia bugeja on siis vielä toisinaan, vaikka toki yleensä lataaminen onnistuu ongelmitta.

Kiinnostuneille tiedoksi, että FB:n Sähköautot — Nyt-ryhmässä on aktiivista jengiä ja hyviä linkkejä sähköautoiluun liittyen, ja sieltä huomaa, että kyllä porukka ajelee sähkiksillään ihan reippaitakin matkoja. Olennaista on vaan selvittää etukäteen latausmahdollisuudet ja suunnitella matka sen mukaan. Himottaisi kokeilla ajaa Leafilla mökille Korppooseen saakka, ja onnistuuhan se iisisti sinne päin, mutta Korppoossa pitäisi saada ladattua autoa jotenkin verkkovirralla. Pitää vähän selvittää, josko vaikka Korpoströmin kauppias antaisi ladata autoa kaupan seinästä. Luulisin. Vaatii pientä selvitystyötä, etten sitten jää saaristoon autoineni. 😀  Myös Tampereella olisi kiva piipahtaa kevään aikana ja sinnekin pääsee Helsingistä yhden välilatauksen taktiikalla: ainakin Hämeenlinnan ABC:llä on pikalaturi (täältä näet muuten kaikki ABC-pikalatausasemat).

Tässä rehellinen raporttini, joka valottaa hyvin käytännönläheisesti, minkälaisia epävarmuustekijöitä sähköautoiluun vielä liittyy. Onneksi latausverkosto kasvaa ja akkujen tehot myös — ja nyt mennään kesää kohti, mikä jeesaa akkujen kestävyydessä.

Kyllä sähkismeininki jonain päivänä on Suomessakin ihan iisi juttu, toistaiseksi homma vaatii pitkän matkan ajossa vähän seikkailuhenkeä ja ennakoivaa asennetta.

En siltikään haluaisi luopua sähköautoilusta, sillä kaikista haasteistaan huolimatta se helpottaa etenkin talvi- ja loska-aikana lapsiarkea paljon. Huhtikuussa kun sanon Leafille heipat, on onneksi jo fillarikausi täydessä vauhdissa ja hyppään skidien kanssa auton kyydistä fillarin selkään.

Psst… Mikäli sähköautojen talviajo kiinnostaa, löytyy esimerkiksi Turkulaisesta pieni testi akkujen talvenkestävyydestä. Edellinen sähköautopostaukseni puolestaan löytyy täältä.