Testaan blogissani erilaisia tuotteita ja palveluita. Näistä testituotteista en maksa. Kaikki tämän postauksen tuotteet eivät välttämättä ole testattavaksi saatuja, osan olen saattanut myös ostaa itse.
Torjunta-aineita suosikkiteessä?
Kuvassa on melkein koko teevalikoimani. Tämän satsin vuoksi keittiössäni on pulaa säilytystilasta, teepurkit kun vievät pienen keittiön ainoan kaapin koko ylähyllyn. Mutta kun eihän noista voi luopuakaan!
En ole koskaan alkanut juomaan kahvia, mutta teestä innostuin viimeistään vuonna 2004 matkustaessani ekaa kertaa Japaniin. Sen jälkeen vihreä tee löysi tiensä aamu-, iltapäivä- ja iltahetkiini ja suosinkin nykyään vihreää, vaikka voin mainiosti nauttia muistakin teelaaduista. Blogissani on jopa oma kategoria teelle, se kertonee jotakin meikäläisen omistautuneisuudesta aiheelle.
Juuri nyt mukissani on yhtä suosikkiani aromatisoitu vihreä tee, joka on maustettu kaakaolla, limellä, porkkanalla, appelsiininkuorella ja amarantilla. Kyseessä on Les Jardins de Gaïan joulutee, Surprise de Noël, jota minä kylläkin juon vuoden ympäri. Kun purkin avaa ja nuuhkaisee, valtaa mut välitön hyvä olo, tuoksu on suorastaan huumaava. No hei mitä voi olettaa kaakaoll-lime-porkkanaaappelsiininkuori-amaranttisekoituksesta? Kyseinen tee on paitsi luomulaatuisista raaka-aineista, myös Reilun kaupan kriteerit täyttävä (ja vegaaninen).
Luomuus on mulle teen kohdalla erityisen tärkeää: kun teelehdet liotetaan ennen juomista kuumassa vedessä, joka sen jälkeen nautitaan, on selvää, että kaikki lehdistä ja mausteista irtoava päätyy omaan vatsaan. Ei kiinnostele dippailla omaan teemukiin esimerkiksi teelehtiä, joista irtoaa torjunta-ainejäämiä. (Eikä muuten kiinnosta dippailla kuumaan nesteeseen teepussia, joka on valmistettu muovista. Lue aikaisempi juttuni aiheesta.) Valitsen aina irto- ja luomuteetä kun voin ja Gaïa on helppo brändi sikäli, että sen koko valikoima on luomua alusta loppuun.
Greenpeace julkaisi vuonna 2014 kiinnostavan raportin Intiassa tuotettujan teelaatujen torjunta-ainejäämistä ja jutussa on myös lista konkreettisista brändeistä, kannattaa lukea täältä, jos aihe kiinnostaa.
Raportissa todetaan: ” An investigation carried out by Greenpeace India has found residues of hazardous chemical pesticides in a majority of samples of the main brands of packaged tea produced and consumed in India. Over half of the samples contained pesticides that are ‘unapproved’ for use in tea cultivation or which were present in excess of recommended limits”.
Yli puolet teenäytteistä siis sisälsi siis kemikaaleja, joita ei ole hyväksytty käytettäväksi teetuotannossa. Huoli teen puhtaudesta — ainakin intialaisten teelaatujen kohdalla — on ihan relevantti. Greenpeacen tutkimuksessa tuodaan myös esiin huoli kemikaalicocktailista, aineiden yhteisvaikutuksesta kun ei ole juuri tutkimustietoa.
En väitä, että lumuuskaan olisi aina 100% tae, koska väärinkäytöksiä voi olla missä tahansa, mutta todennäköisesti luomua ostamalla saa kemikaalivapaampaa laatua kuin tavanomaista, sertifioimatonta suosimalla. Kannattaa lukea ko raportti, tosi kiinnostava tietopläjäys!
Kun aloin kirjoittaa blogiani 9 vuotta sitten, keskityin lähinnä kemikaaliaiheisiin ja luomuteemoihin. Nykyään kiinnostaa enenevissä määrin myös brändien eettisyys- ja ihmisoikeusasiat. Olen näiden 9 vuoden aikana oppinut näkemään asioita isompina kokonaisuuksina sen sijaan, että keskittyisin vain yhteen näkökulmaan. Luomu tarkoittaa oikeasti vain viljelyolosuhteita, eikä ole tae tuotteen reiluudesta (vaikka usein luomuttuotteet eettisiä ovatkin).
Teekaupassa on edelleen siirtomaapiirteitä: teehen tarvittavia raaka-aineita viljellään köyhissä maissa, joissa kansainvälisten teejättien työntekijöiden arkipäivää ovat surkeat palkat, vaaralliset työolot, lapsityövoima, ympäristömyrkyt, etnisten vähemmistöjen syrjintä ja naisten ja lasten hyväksikäyttö. Palkkaus on usein alle minimin.
Kirjoitin vuonna 2008 Kuluttaja-lehden julkaisemasta teen eettisyysvertailusta näin:
Sen jälkeen kun tulin äidiksi, olen huomannut yhä enemmän miettiväni sitä, kuka tuotteeni ja arkeni tekee. Mistä kulutustuotteeni tulevat ja kuka on poiminut ruokani raaka-aineet pellolta, puista ja puskista. Siksikin Gaïan teet ovat mulle mieluisia: brändillä on todella läheiset suhteet raaka-aineen toimittajiin ja brändin perustaja, viisas ja inspiroiva Arlette Rohmer (kuvassa) matkustaa jatkuvasti tarkkailemassa paitsi raaka-aineiden laatua, myös ylläpitämässä suhteita raaka-aineen toimittajiin.
Tapasin Arletten elokuisella vierailuni Gaïan tehtaille ja tajusin, että tässä on meikäläinen joidenkin kymmenien vuosien päästä. Ollaan monella tapaa tosi samanlaisia, vaikken toki voi mitenkään verrata viisauttani, osaamistani ja valovoimaani häneen.
Kun on tavannut kasvotusten ihmisen, jonka harteilla yritys on ja aistinut sen iloisen ilmapiirin, joka tehtaalla vallitsee ja sen ylpeyden, jolla työntekijät tuotteita valmistavat, on ihan rauhallinen omatunto siitä, etten ostopäätökselläni tue epäeettistä toimintaa. Oma tavoitteeni lähivuosille on tutustua entistä useamman oman arkeni mahdollistavan brändin taustoihin ja selvittää, kuka oikein arkeni tekeekään.
***
Kuten tiedät, teen yhteistyötä Ekolon kanssa, ja postauksessa mainittu Gaïa -tuoteperhe löytyy mm. Ekolon hyllyltä. Haastan sut menemään Ekoloon haistelemaan näitä ihania teelaatuja ja kuule: haastan sut myös ehdottamaan henkilökunnalle, että laittaisivat JOKAISESTA laadusta esille pienen purkin, josta kutakin laatua voisi imppailla. Olen ehdottanut asiaa ja musta se olisi tosi tärkeä juttu toteuttaa, mutta ihan kaikkien tuotteiden kohdalla haistamispurnukkaa ei vielä ole. Mikäli te jeesaatte, niin ehkä kohta on. 😉