Menu

Ylen kemikaalitestitulokset eivät kerro paljoakaan

Maanantai-illan A-studio on on herättänyt paljon keskustelua ja saanut osakseen ennätysmäärän huomiota, josta olen tietenkin tosi iloinen. Yleltä kerrottiin, että yleensä ohjelman verkkosisällöt tavoittavat noin 50 000 lukijaa, nyt luku on jo yli 200 000. Kiitos kaikille, jotka jaoitte ja kommentoitte. Kysymyksiäkin on tullut paljon, pyrin vastaamaan niihin vähitellen.

Ensinnäkin on tärkeä muistaa, että Ylen ja THLn testissä otettiin virtsanäytteitä vain yhden päivän aikana. Testiperheitä oli kolme ja jokaiselta testiin osallistuneelta otettiin kaksi näytettä saman vuorokauden aikana. Jotta ihan oikeasti voisi päätellä jotakin, olisi näytteitä oltava enemmän ja näytteenottojakson oltava pidempi. Nyt resurssit eivät riittäneet siihen, mutta itse kiinnostuin omista arvoistani sen verran, että jatkan omaa testauttamistani syksyllä (lisää tästä lopussa).

Silti oli kiinnostava saada kolmen perheen tulokset, vertailla niitä ja havaita, että esimerkiksi maatilalla asuva mies sisältää koko testin korkeimmat määrät bisfenolia, ftalaatteja ja parabeeneja. Usein kun ajatellaan, että maalla asuminen ”suojaa” ihmistä. Timo Liimatainen kertoi esimerkiksi syövänsä paljon valmisruokaa ja yksi oletettava kemikaaliarvojen kohottaja hänen kohdallaan saattaavat olla juuri valmisruoat, mutta ei se tietenkään kaikkea selitä.

Keskustelimme A-studiossa vieraana kanssani olleen THL:n johtavan tutkijan Hannu Kivirannan kanssa ohjelman jälkeen Liimataisen tuloksista ja kysyin, mistä Liimatainen on voinut saada itseensä testin korkeimmat muovikemikaalimäärät. Kiviranta toi esiin asian, joka on kyllä arka, ja jota pitäisi tutkia ennen kuin voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä, mutta jonka rohkenen tuoda esille tässä, koska maitoteollisuus koskettaa Suomessa niin monia. Kulutammehan maitoa maailmanennätystahtiin.

Kivirannan mukaan Ruotsissa on löytynyt ftalaatteja jäätelöstä. Liimatainen työskentelee maitotilalla ja on jatkuvasti tekemisissä letkujen kanssa, joita pitkin maito kulkee. Letkut ovat PVC-muovia ja Kiviranta mietti, voisiko niistä irrota muovikemikaaleja jotka päätyvät Liimataiseen ja itse maitotuotteeseen maitoon saakka? Maito tulee lehmän utareista ymmärrettävästi lämpimänä ja lämpötilan tiedetään irrottavan esimerkiksi bisfenolia tehokkaammin kuin kylmän nesteen. Tämä on vasta spekulaatiota, asiaa todellakin pitäisi tutkia.

viitasaari1

Kuva: Yle

Löysin kiinnostavaa tietoa yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin kymmenen perheen ruoan kautta saatavien ftalaattien ja bisfenoli-A:n saantia. Kyseessä on Washingtonin Yliopiston* tutkimus, jonka tulokset on julkaistu helmikuussa 2013 the Nature Journal of Exposure Science -julkaisussa.

Tutkimuksessa havaittiin, että ne viisi perhettä, jotka olivat nauttineet viiden päivän ajan kotiin heille toimitettuja ruoka-aineita, joita ei oltu esivalmisteltu tai säilytetty muovissa ja jotka olivat tuoreita, paikallisia ja luomua, nostivat esimerkiksi perheiden ftalaattiarvoja huomattavasti. Eli sama tulos kuin mullakin.

Tämän jälkeen tutkijat mittasivat perheille toimitettujen raaka-aineiden ftalaattipitoisuuksia ja kappas: maitotuotteet (voi, kerma, maito ja juusto) sisälsivät ftalaatteja 440 nanogrammaa/g kohden. Kanelissa ja cayennepippurissa pitoisuudet olivat yli 700 700 ng/g, ja korianterijauhossa pitoisuudet olivat 21,400 ng/g. Testiin osallistuneet lapset altistuivat tutkijoiden mukaan ftalaateille painokiloaan kohden keskimäärin 183 mg/kg, kun Yhdysvaltain ympäristöministeriön suosittelema päiväsaantimaksimi on 20 mg/kg/vrk. Ylitys oli siis yli 9 kertainen.

“It’s difficult to control your exposure to these chemicals, even when you try,” said Sathyanarayana. “We have very little control over what’s in our food, including contaminants. Families can focus on buying fresh fruits and vegetables, foods that are not canned and are low in fat, but it may take new federal regulations to reduce exposures to these chemicals.”

Lue lisää: washington.edu/news

Vetää aika sanattomksi se, että ruoka-aineista löydettiin tässä testissä tällaisia pitoisuuksia. Olisi kiinnostava kuulla esimerkiksi THLn Kivirannan mielipide tähän. Kysehän ei mitenkään voinut olla muovipakkauksista, koska raaka-aineet, joita perheille toimitettiin olivat pääasiassa pakkaamattomia. Etenkin maito ja sen pitpisuudet kiinnostavat itseäni…

Toinen kiinnostava pointti on seuraava: juuri ennen Ylen A-studiovierailua sain meiliä lääkäriltä, joka oli huolissaan Ylen tulosten julkaisemisesta, koska hänen mukaansa tuloksista on vedetty Ylen nettijutussa väärät johtopäätökset. Samaa mieltä on MCS-potilas ja tietokirjailija Päivi Siren, joka kommentoi Kemikaalitutkassa näin:

”… virtsanäytteestä ei voi tutkia, kuinka paljon elimistöön kertyy kemikaaleja, vaan virtsanäyte kertoo ainoastaan sen, miten paljon kyseisen ihmisen elimistö poistaa kemikaaleja virtsan mukana. Jokaisen ihmisen myrkynpoistojärjestelmä on yksilöllinen.

THL:n tutkimuksen yhtenä koehenkilönä oli maitotilallinen Timo Liimatainen Viitasaarelta. Liimataisella esimerkiksi saattoi olla muita koehenkilöitä parempi myrkynpoistoteho, jonka johdosta hänen virtsastaan löytyi eniten ftalaatteja. Virtsanäyte ei kerro mitään siitä, miten paljon kemikaaleja jää elimistöön. Osa kemikaaleista, joille me nykyihmiset päivittäin altistumme, ei poistu kehostamme, vaan ne kertyvät elimistöömme, muun muassa rasvaisiin kudoksiin. Aineet voivat pysyä siellä vielä vuosikymmeniä altistuksen jälkeenkin.

Mikäli halutaan saada selville, kuinka paljon kemikaaleja on kertynyt ihmisten elimistöön, pitää ottaa näytteitä rasva- ja lihaskudoksista ja analysoida niitä. Pelkkä virtsatesti ei kerro koko totuutta.”

Lähde: Kemikaalitutka

Minulle meiliä lähettänyt lääkäri sanoi samaa; että minun maksani saattaa poistaa kemikaaleja tehokkaasti, ja että tulos vaan kertoo siitä, ei muusta.

kc-astudio1

tulokset_astudio

Kuva ja grafiikka: Yle

Minulla oli testihenkilöistä korkeimmat ftalaattiarvot ja itse olen tosi kiinnostunut siitä, mistä nämä ftalaatit minuun päätyvät. Olkoon, että kyse saattaa olla tehokkaasta poistumisesta, mutta jostain ne minuun kuitenkin kertyvät. Aluksi epäilin Hectorin uusien matkarattaiden kädensijojen pehmusteita, koska lastenvaunuista on tutkimuksissa löydetty ftalaatteja. Yle kuitenkin sai tiedon maahantuojalta, ettei ftalaatteja ko tuotteessa ole. Toisena epäilin väliaikaisia, pehmytmuovisia kännykänkuoriani — olin oikeastaan aivan 100% varma, että ne paljastuisivat syypääksi — mutta Clas Ohlssonilta saadun tiedon mukaan kuorissaan ei ole ftalaatteja.

Olen karsinut kotoa muovia monen vuoden ajan ja on hyvin vaikea ymmärtää, mistä saan ftalaatteja itseeni — ellei kyse sitten todella ole siitä, että saan niitä saman verran kuin muut, mutta kroppa vaan poistaa isompia määriä kuin muilla testihenkilöillä. Vaikea sanoa.

Testitulosten myötä olen kuitenkin alkanut selvittää muutamaan paljon käyttämääni elintarvikkeeseen liittyviä tuotepakkausfaktoja ja palaan niihin heti kun saan varmaa tietoa. Vaikka suosin paljon tuoreita ruoka-aineita, käytän kuitenkin muutamia tuotteita, jotka on pakattu pakkauksiin, joiden raaka-ainekoostumus nyt kiinnostaa.

Toinen asia, jolla olen alkanut spekuloida on se, kuinka paljon kosmetiikan muovipakkauksista irtoaa kemikaaleja tuotteisiin. Kun ajatellaan, että rasvaa säilytetään muovipurkissa tai -tuubissa, ei ajatus itse asiassa ole ollenkaan älytön ja THL:n Kivirantakin piti sitä ihan realistisena huolena. Itse kosmetiikkaa suunnittelevana olen asiasta aika huolissani ja aion nyt tehdä voitavani tämän tiedon esiin kaivamiseksi. Onneksi olen läheisissä tekemisissä Mádaran kanssa ja uskon, että heiltä saan vastauksia näihin kysymyksiin, vaikka se varmasti aikaa viekin.

Tässä nyt vain muutama ajatus, joita ohjelma itsessäni herätti. Lue tämä teksti vielä uudelleen, ennen kuin alat panikoida, sillä tässä tekstissä puhutaan nyt vain spekulatiivisella tasolla esimerkiksi maitotilojen PVC-letkuista ja kosmetiikan tuoteppakkauksista jne. Paljon on tutkittavaa, ennen kuin olemme näiden suhteen viisaampia.

Olen iloinen siitä, että Ylen jutun myötä tärkeä aihe on saatu keskusteluun, mutta jotta oikeasti saisimme uutta tietoa, olisi tätä tutkimusta jatkettava. Siksi jatkan omaan piikkiin yksin, ja teetän virtsanäytteitä ainakin itsestäni, mahdollisesti myös lapsista syksyn aikana. Palaan aiheeseen!

Löydät A-studiota taustoittavan jutun, ja meidän kaikkien kolmen perheen testitulokset täältä.

*The study was funded by the Center for Ecogenetics and Environmental Health in the Department of Environmental and Occupational Health Sciences in the School of Public Health at the University of Washington.

2 kommenttia Jätä kommentti

Kommentit

Mä olen miettinyt myös taloissa olevia putkistoja. Ne on nykyään aika usein muovia tai sitten ne putkistoremontin yhteydessä pinnoitetaan. Sekä muoviset putkistot että putkistojen pinnoitus on käsittääkseni yleistynyt vasta viime vuosina, joten vaikutuksista ei hirveästi taida olla vielä tutkimuksiakaan.

Joo, putkien pinnoitusaineet… Iiiik!
Itselläni on, kuten varmaan aika monella muullakin, tapana ostaavalmista, pakattua tomaattimurskaa ja sosetta. Olen myös jo vuosia yrittänyt olla ostelematta yltiöpäisesti muoviin pakattuja elintarvikkeita, mutta onhan niitä silti useita, joita en osaa ostaa muutoin, kuin muovipakkauksissa. Esim. margariini, vispipuuro, karjalanpiirakat, jne jne. Ja sitten se tomaattimursaongelma. Tiedän, että hapan tomaatti liottaa varmasti sekä tölkistä, että alumiinilla vuoratusta pahvipakkauksesta kaikenlaisia aineita.
Mutta kumpi on huonompi vaihtoehto????

Nyt on juuri saatavilla kotimaisia ja luomujakin tomaatteja tuoreena toki, mutta sitten se suurin osa vuodesta taas ei ole – ei halvalla ainakaan. Omalla terassillakin kasvaa lähemmäs 30 myrkyttömästi lannoitettua tomaattikasvia, jotka toivottavasti valmistavat punaisia tomaatteja vielä joku päivä tässä 🙂 Olen yrittänyt hamstrata lasipurkkeja niille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.