Kritiikkiä ruokapöytään

Kuluttajaliiton vasta-avattu Syö hyvää -sivusto on ilahduttava. Vihdoinkin on päästy eroon siitä ainaisesta ”lisäaineet ovat tutkitusti turvallisia” -mantrasta, jota esimerkiksi Evira hokee, vaikuttaen näin aivan ajastaan jälkeenjääneeltä. Kuluttajaliiton saitti tarjoaa ajateltavaa ja rohkaisee terveeseen kritiikkiin. Näitä samoja ajatuksia ja kysymyksiä olen esittänyt Kempparissa viimeiset kuusi vuotta ja olen tosi positiivisesti yllättynyt, että tämä Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama hanke (jonka kohderyhmänä ovat paitsi kuluttajat, myös terveysalan ammattilaiset) puhuu lisäaineista, sokerista, ruoan ympäristövaikutuksista jne. ajanmukaiseen sävyyn.

Sivustokokonaisuus pitää sisällään eri teemoja, kaikkea ympäristötietoisesta syömisestä lisäaineisiin, sokeri-infoon ja fiksuihin kalavalintoihin. Kieltämättä kaipaan saitille vähän enemmän yksityiskohtiin menevää otetta, mutta ehkä se on mahdotonta, aihealueita kuin on näin paljon — mutta on tämä nyt ehdottomasti positiivinen askel eteenpäin!

Kuva: syohyvaa.fi

Syö hyvää -saitin Lisäaineista-osiossa todetaan seuraavaa:

Onko kuluttajille hyötyä lisäaineista, jotka värjäävät tuotteen kirkkaan siniseksi tai vihreäksi, jolloin tarkoitus ei voi olla muuta kuin houkutella useimmiten nuori kuluttaja ostamaan tuote erikoisen ulkonäön johdosta? Onko kuluttajalle vai teollisuudelle enemmän hyötyä siitä, että leipä säilyy pehmeänä ja homehtumatta loputtomiin? Entä minkälaista hyötyä kuluttajalle on siitä, että tuotteen alkuperäistä makua muutetaan lisäaineilla?

Lähde: syohyvaa.fi

Nimenomaan. Kaikkea tätä on puitu Kempparissa ja löydät paitsi postaukset, myös lukijoiden kommentit ja mielipiteet kun käytät blogin ylälaidan hakukenttää ja etsit haluamaasi tietoa hakusanoin. Teen sitä itsekin säännöllisesti, kun etsin vanhoja postauksiani. Esimerkiksi kesäinen postaukseni Kermajäätelössä ei ole kermaa saattaa kiinnostaa sinua, mikäli teksti meni kesällä ohi.

Vaatekaupoissa, kirjakaupoissa, postissa ja elokuvateattereissa tuputetaan muita tavaroita ostaville lisäainepommeja.

Lapsille markkinoidaan karkkien lisäksi perustuotteita erilaisilla hahmoilla sekä värikkäillä ja houkuttelevilla pakkauksilla; juomia, joiden väri, maku, makeus ja säilyvyys on saatu keinotekoisesti aikaan sekä aamiaismuroja, joiden suola- ja sokeripitoisuudet ovat huiman korkeita. Näiden ainesosaluettelot ovat pidempiä, mutta samankuuloisia kuin kosmetiikkatuotteiden. Vaikka näissä tuotteissa käytettyjä lisäaineita pidettäisiin turvallisena, kyseenalaistaa voi niiden tarpeellisuuden. Onko tarpeellista saada valmistettua lisäaineiden avulla lapsille suunnattu peruselintarvikkeena mainostettu elintarvike, jonka ravitsemuksellinen arvo on olematon?

Lähde: syohyvaa.fi

Hyviä kysymyksiä ja on hienoa, että virallinen instanssi heittää ne ilmaan ja saa kuluttajan funtsimaan. Vaikka lisäaineet yksittäin tutkittuna olisivat turvallisia, nautimme niitä aina cocktaileina. Minusta lisäaineiden suurimpia ongelmia on se, että niiden avulla ravinneköyhästä ruoasta saadaan maistuvaa. Eli kuluttajaa huijataan luulemaan, että hän syö oikeaa ja ravitsevaa ruokaa. Toinen ongelma liittyy lisäaineiden cocktailvaikutukseen. Lisäaineiden yhteisvaikutuksista toisiinsa on todella vähän tietoa, mikä on absurdia sikäli, että kukaan meistä ei syö yhtä lisäainetta kerrallaan. Osviittaa on jo siitä, että aineet voivat tehostaa toistensa vaikutusta moninkertaisesti, jolloin määritellyt ADI-arvot (päivittäinen turvaraja) voivat ylittyä. Lue juttuni Mikä lisäaineissa mättää viime marraskuulta, se avaa ajatteluani tarkemmin.

Kuva: syohyvaa.fi

Syö hyvää -saitilla on paljon asiaa, enkä vielä ennättänyt perehtyä kaikkeen, sokeriasia kuitenkin ponnahti esille. Linkkasinkin tämän videon teille jo Kempparin FB-ryhmässä:

Itse tajusin elintarvikkeiden järkyttävät sokerimäärät ja sen, että sokeria on aivan kaikkialla, kun lääkärini laittoi minut sille ”kuuluisalle” dieetille kuukauden ajaksi. Hämmästyin tajutessani, että jopa työpaikan lounasruokalan salaateissa oli sokeria! Ylen salaattibuffan sokeri oli luultavasti peräisin salaatinkastikkeista, joilla salaateista varmaan haluttiin tehdä maukkaampia. Mutta otti se silti nuppiin, kun lääkäri oli kieltänyt sokerin kokonaan. Koko kuukauden ajan kaikki lounaat piti ottaa töihin mukaan.

Nyt kun olen kahden lapsen äiti, mietin sokeriasioita vieläkin tarkemmin. Järkytyin, kun 4-vuotias kertoi uudessa päiväkodissa olevan joka keskiviikko jätskipäivä.  Kävi ilmi, että tämä oli onneksi vain elokuun aikana tapahtuva ”perinne”. En onneksi ollut ainoa vanhempi, joka asiaa ihmetteli, muutkin olivat panneet merkille makean keskiviikkopäivän levottomat jälkimainingit. Me saimme omassa lapsuudessani jäätelöä päiväkodissa ehkä pari kerta vuodessa! Tiedän tämän, koska äitini oli lastentarhanopettajana samassa päiväkodissa, eikä siellä todellakaan ollut jokaviikkoista jäätelörutiinia. Päiväkodin soppapäivän jälkiruoaksi tulee mieleen aika monta muuta hyvää vaihtoehtoa kuin jätski. Oli sitten kesä tai talvi. Poikkeus on toki poikkeus, mutta ei moisen tulisi olla toistuva ja säännöllinen tapa missään nimessä.

Kannattaa tutustua laajemmin Syö hyvää -saittiin, josta löytyy myös blogi, jossa asioista puhuvat yksittäiset ammattilaiset. Se luo saittiin onneksi edes vähän henkilökohtaisempaa fiilistä, oli näiden asiantuntijoiden kanssa sitten samaa tai eri mieltä.

Syö hyvää on Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama hanke, joka pohjautuu tammikuussa 2014 julkaistuihin suomalaisiin ravitsemussuosituksiin. Kuluttajien lisäksi hankkeen kohderyhmänä ovat terveysalan ammattilaiset, jotka työssään neuvovat erilaisia kuluttajaryhmiä. Hankkeessa on Kuluttajaliiton mukana 21 kumppania.

Kritiikki runsasta lisäaineiden käyttöä kohtaan on tärkeää ja tervetullutta erityisesti siksi, että lisäainepitoisten elintarvikkeiden runsas käyttö vähentää ruuan tuntemusta. Ruuan alkuperäiset maut jäävät vieraiksi, makutottumukset jäävät suppeiksi ja ruuanlaittotaidot rapistuvat. Ruuasta ja valtavasta elintarvikevalikoimasta on tullut itsestäänselvyys, jota ei osata arvostaa. Lisäainekohun kautta ihmisiä on ruvennut kiinnostamaan ruuan todellinen sisältö ja alkuperä. Kuluttajien huolen johdosta viranomaiset ja teollisuus ovat joutuneet muuttamaan perinteistä mantraansa lisäaineiden turvallisuudesta ja tarpeellisuudesta. Nyt aineet ovat tarkemman tarkastelun alla kuin koskaan.

Lähde: syohyvaa.fi