Mikä lisäaineissa mättää

Minusta tuntuu, että monet luulevat minun karsastavan kaikkia lisäaineita. Että ajattelen niiden olevan saatanasta ja elintarviketeollisuuden salaliitto kuluttajien höynäyttämiseksi. Höynäyttämistä ne toki osittain ovat (muuttavat teollisen prosessin heikentämien ruokien makua tai väriä jne.), mutta kyllä einesmaailmassa on ihan fiksujakin toimijoita, eivätkä kaikki lisäaineet ole niin kamaliakaan. Suosin silti tuoretta ruokaa aina kuin mahdollista, ja syy tähän on pääasiassa se, että tuore maistuu paremmalta ja sisältää ihmiselle elintärkeitä vitamiineja ja muta vastaavia, jotka pitävät yllä terveyttämme. Siellä missä on paljon lisäaineita, ei ole juuri terveyttä edistäviä aineita. En ole lääkkeiden ystävä ja hoidan itseäni mielummin ennaltaehkäisevästi ruoalla kuin jälkikäteen lääkekuureilla. Ruoka on lääkkeeni.

Kuva: hungryforchange.tv

Lisäaineisiin liittyvät ongelmat ovat määriteltävissä mielestäni näin:

• Lisäaineet saavat meidät helposti syömään ruokaa, joka ei välttämättä sisällä niitä tärkeitä ravintoaineita, mitä tuoreista raaka-aineista saamme/tarvitsemme.
• Kuluttajat eivät ymmärrä/tiedä lisäaineiden keskinäistä eroa (osa on luonnollisia, osa ei).
• Etenkin lasten osalta lisäaineiden keskinäinen, toisiaan vahvistava vaikutus, nk. cocktailvaikutus, saattaa olla riski.

Saamme terveellisestä ruoasta sellaista, mikä pitää yllä vastustuskykyämme, hellii suolistoamme, parantaa näköämme, pienentää syöpäriskiä, on hyödyksi sydämelle ja verisuonille, auttaa aivoja toimimaan, vahvistaa hiuksia ja kynsiä jne. Saamme terveellisistä raaka-aineista vaikka mitä tarpeellista toimiaksemme normaalisti. Monet tehostavat kroppansa ja mielensä toimintaa optimoimalla ruokansa äärimmilleen, niin, että se on täyttä superia alusta loppuun. Toiset ottavat vähän rennommin ja joitakin ei voisi vähempää kiinnostaa, se, mitä ruoka itselle tekee, muuta kuin vie nälän.

Olennainen ja jopa suurin ongelma lisäaineissa on mielestäni se, että ne korvaavat luonnon terveellisiä aineita. Siellä missä teollinen prosessi on heikentänyt raaka-aineita, tarvitaan lisättyä makua, väriä, ehkä koostumuksen ehostajaakin. Lisäaineilla ei ole terveydellisiä ulottuvuuksia. Ne ovat pelkkää kosmetiikkaa. Toki säilöntäaineilla on bakteereja ehkäisevä vaikutus, joka puolestaan tekee ruoasta hygieenistä syödä ja säästää meitä sairastumisilta, mutta se ei kuulu varsinaisesti tähän, sillä lähtökohtaisesti tuoreet raaka-aineet ovat turvallisia syödä, kun ne syö tuoreena. Ongelmia tulee siinä, kun eineksen halutaan säilyvän syömäkelpoisena mahdollisimman kauan.

Säilöntäaineet ovat vain pieni osa kaikista n. 450 lisäaineista. Niin kuin sitrushedelmät ovat vain yksi hedelmien ryhmä. Usein termit lisä- ja säilöntäaineet sotketaan keskenään.

Ongelma 1. on siis se, että lisäaineet heikentävät terveyttämme sitä kautta, mitä jätämme syömättä, kun syömme lisäaineilla kyllästettyä ruokaa. Ongelma ei siis välttämättä ole itse E-koodi, vaan se, mikä ruoasta E-koodin käytön takia puuttuu.

Ongelma 2. on teollisuuden salakieli. Kuluttaja ei ymmärrä ja erota E-koodeja toisistaan. On utopiaa ajatella, että joku alkaisi opiskella niitä ulkoa, en edes minä tee sitä, vaikka vähän hullu olenkin. Siksi E-koodien käyttö tuntuu salaliitolta, ihan kuin kuluttajille ei haluttaisi antaa mahdollisuutta tajuta, mitä ruokaan laitetaan.

E-koodeja on erilaisia. On luonnollista alkuperää olevia lisäaineita ja sitten on keinotekoisia. Vaikkapa puolukassa luonnostaan olevat hapot E200 ja E210 tai puolukasta saatava väriaine E160 ja E163 ovat aivan eri asioita kuin keinotekoinen makeutusaine aspartaami E951 tai vaikkapa s ekuuluisa natriumglutamaatti E621. Kuluttajalla vaan ei ole mitään mahdollisuutta tuoteselostetta syynäämällä päätellä, mitkä lisäaineet ovat luonnollisia ja mitkä synteettisiä. Olen aikaisemminkin miettinyt, että voisiko teollisuus alkaa merkitä näitä lisäaineita eri tavalla? Luonnollisia vihreällä ja synteettisiä punaisella, tai luonnollisia tähdellä ja synteettisiä ilman? Helpottaisi paljon ostosten tekemistä!

Ongelma 3: lisäaineiden turvallisuus määritellään väärin. Tämä koskettaa etenkin lapsia ja nuoria. Monet teini-ikäiset käyttävät isoja määriä energiajuomia, sipsejä, karkkia ja muita lisäainepitoisia ruoka-aineita. Kaikille lisäaineille on määritelty turvallinen päiväsaantiarvo, ADI-arvo, eikä se helposti ylitykään kun mietitään vain yhtä tiettyä lisäainetta, mutta ongelma on siinä, että lisäaineita tutkitaan yksitellen, vaikka niitä käytetään cocktaileina. Kukaan ei syö yhtä lisäainetta, vaan niitä on ruoassa yleensä useampia. Liverpoolin yliopistossa* tutkittiin kaksi vuotta kestäneessä tutkimuksessa lasten ruoissa yleisiä lisäaineita. Vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että aineet vaikuttavat hermostoon selvästi voimakkaammin yhdessä kuin yksitellen käytettynä. Yleiset lisäaineet (briljantinsininen, natriumglutamaatti, aspartaami ja kinoliininkeltainen) vahvistuivat rottakokeissa yhdessä käytettynä jopa seitsemänkertaisiksi. Tällä hetkellä lisäaineita tutkitaan siis tavallaan ihan väärin, koska niiden turvallisuus määritellään yksitellen. Muuhun ei ole mahdollisuutta, koska kaikkia mahdollisia lisäainecocktaileja on mahdotonta testata. Kenellä olisi sellaisia resursseja?

Kaikkia lisäaineita ei tarvitse pelätä, mutta ne eivät ole ravitsemuksellisesti tarpeen kenellekään. Niitä on hyvä olla siellä, mittä ruoka on saatava säilymään kauemmin, mutta muuten ne ovat olemassa vain kosmetiikan vuoksi. Parantamassa sitä, mikä muuten ei näyttäisi hyvältä tai maistuisi maukkaalta. Silloin niitä käytetään minusta kuluttajien huijaamiseen. Lisäaineet köyhdyttävät ruokavaliotamme ja etenkin lasten ja nuorten kohdalla olen huolissani aineiden yhteisvaikutuksista ja siitä, miten ne vaikuttavat lapsen kehitykseen ja käyttäytymiseen.

Kun suosii tuoretta ja syö monipuolisesti, ei tarvitse syynätä tuoteselosteita (koska niitä ei tuoretuotteissa ole) ja tulee syöneeksi melko varmasti kropalle hyödyllisiä aineita siinä sivussa, sen kummemmin asiaan huomiota kiinnittämättä.

* En löytänyt materiaalia enää verkosta, mutta tutkimusviite löytyy minulta jos haluat sen