Testaan blogissani erilaisia tuotteita ja palveluita. Näistä testituotteista en maksa. Kaikki tämän postauksen tuotteet eivät välttämättä ole testattavaksi saatuja, osan olen saattanut myös ostaa itse.
Näin syrjäytät muovin keittiöstä
Elintarvikkeet ja muovi. Ahdistaa kahdella levelillä: roskan määrä ja movikemikaalit. Tässä postauksessa keskityn kemikaalinäkökulmaan, joka ei ole safkahommissa ihan helppo ratkaistava — ellet sitten muuta maalle ja ala tuottaa kaikkea ruokaasi itse. Kaupan muovitettua ruokaa kun katselee, niin tulee kyllä helposti suru puseroon. Muovi suojelee ruokaa, mutta samalla se saattaa olla meille iso terveyshaitta.
Tiedostava kuluttaja voi toki vaikuttaa kaupassa itse siihen, tarttuuko muovitettuun vihannekseen vai ostaako hevinsä irtona, mutta kun aletaan puhua säilykkeistä, tetroista, kalasta, leikkeleistä, juustopakkauksista, makeisista, jne. on vaan hyväksyttävä se, että safka pakataan muoviin.
Hormonitoimintaan haitallisesti vaikuttavia aineita (esim. ftalaatit, bisfenolit ja nonyylifenolit ) voi ikävä kyllä olla elintarviketuotteiden kanssa kontaktissa olevissa muoveissa, ei siis ainoastaan sadevaatteissa, skidien leluissa, rakennusmateriaaleissa tai kosmetiikassa.
Esimerkiksi ftalaatit: ne ovat muovinpehmennysaineita, joita voi olla paitsi huonekaluissa, leluissa ja sähkökaapeleissa, myös astioissa ja ruokapakkauksissa. Ftalaatteja, kuten muitakin muovien lisäaineita, vapautuu muovin kuluessa, kovetessa ja erityisesti muovia lämmitettäessä. Lisäksi tiedetään, että ftalaatit voivat liueta muovista elintarvikkeisiin, ”joten muoviset elintarvikepakkaukset tai jopa elintarviketehtaissa käytetyt muovit voivat lisätä elimistöön joutuvien kemikaalien riskiä” todetaan Kauppalehden jutussa, jossa kerrotaan New Yorkin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkimuksista, joissa on löydetty yhteyksiä virtsassa olevien ftalaattitasojen ja lasten huolestuttavien sairauksien välillä. ”Ne liittyvät muun muassa korkeaan verenpaineeseen ja insuliiniresistenssiin, joka puolestaan liittyy diabetekseen”. (Lue koko artikkeli täältä.)
Itseäni huolestuttaa muovikemikaalien imeytyminen pakkauksesta elintarvikkeeseen etenkin sellaisten tuotteiden kohdalla, joita ei kuorita ja jotka sisältävät paljon rasvaa, tai ovat muuten kosteita. Tällaisissa olosuhteissa kun kemikaalikontaminaatio on kuivaolosuhteita todennäköisempää. Juustot, lihatuotteet, tofu, voi, rasvaiset jogurtit jne. Kaikki on muovissa. Aina.
Bisfenoli on monelle blogini lukijalle todennäköisesti jo tutuksi käynyt muovikemikaali, jota käytettiin aikaisemmin esimerkiksi tuttipulloissa. Nykyään aine on ko käytössä EU-alueella kielletty. BPA kiellettiin mm. tuttipulloista siksi, että kemikaalin on havaittu liukenevan lämpimään nesteeseen ja sen epäillään häiritsevän lapsen kehitystä ja immuunivastetta. BPA:ta on kuitenkin yhä esimerkiksi säilyketölkkien ja vastaavien sisäpinnoissa — toivottavasti aine kielletään tässäkin käytössä lähitulevaisuudessa.
Kaupassa olo on — myönnetään — itseääkin melko kädetön, mutta sitten taas on pakko koittaa vaan vaikuttaa siihen, mihin voi. Kannattaa suosia pakkaamattomia elintarvikkeita ja olla omassa keittiössään muovifiksu.
Keittiöissä käytetään nykyään niin paljon turhaa muovia, että meinaa meikäläisellä aina lähteä mopo ihan käsistä kun jollekin aiheesta saarnaan.
Esimerkiksi leikkuulaudat. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi leikata teräaseella ruokaa muovipinnalla? Kun kokeilet kädellä käytetyn muovileikkuulaudan pintaa huomaat, että se on ihan naarmuilla. Pinta menee siis rikki, mikä nyt ei ole suurikaan ihme. Mihinköhän ne mikroskooppiset muovihippuset laudan pinnasta päätyvät? Lisäksi muovinen leikkuulauta on saatu lanseerattua meille puista hygienisempänä (mm. Evira suosittaa muovista leikkuulautaa hygieniasyistä), vaikka asia on aivan päinvastoin. Siinä missä bakteerit voivat jäädä muhimaan muovisen leikkuulaudan viiltoihin, desinfioi puu itse itseään (vaikka toki myös se tulee puhdistaa käytön jälkeen). Postaukseni aiheesta vuodelta 2015 on jaettu yli 5000 kertaa, vissiin on aika monelle tullut asia yllätyksenä.
Sama pätee kauhoihin, lastoihin, aterimiin ja vastaaviin — kaiken voi korvata puulla, keramiikalla, teräksellä, lasilla jne. Pikkulasten ruokailussa muovi on tietyssä vaiheessa monelle helpoin ratkaisu ja meilläkin pikkumiehellä on melamiinimuki. En kuitenkaan koskaan laita siihen lämmintä nestettä tai säilytä nestettä astiassa. Kauramaito kaadetaan mukiin ja juodaan heti. Lämpimän juoman Hector juo aina lasisesta tuttipullosta (josta tosin pitäisi jo alkaa hankkiutua eroon…). En usko melamiiniastioissa olevan muovikontaminaatioriskiä kun niiden kanssa kosketuksissa oleva elintarvike on viileää ja muovipinnalla vain hetken. Mutta kun melamiinia sisältävässä astiassa kuumentaa ruokaa, voi tilanne muuttua — etenkin jos kyseessä on hyvin hapokas raaka-aine.
Mitä tulee vanhoihin, etenkin retromuoviastioihin: en käyttäisi itse kovin vanhoja muovituotteita, koska niissä saattaa olla käytössä kemikaaleja, jotka on nykyään jo kielletty. Toisaalta taas olen itse skeptinen uusien muovituotteiden kanssa koska tiedän, että valmistajat voivat aika vapaasti lanseerata uusia kemikaaleja, joiden turvallisuusriskit paljastivat vasta tuotteiden jo ollessa kuluttajakäytössä. Vastuu käytettyjen kemikaalien turvallisuudesta kun on valmistajalla, eivätkä uudet tuotteet todellakaan ene minkään systemaattisen valvontakoineiston läpi, vaikka niin voisi kuvitella. Siksi olen itse päätynyt välttämään ruoan säilyttämistä, valmistamista ja käsittelemistä muovissa silloin kun voin.
Aina kun pääsen kaupasta kotiin, kuorin ekana elintarvikkeet muovista ja pesen hedelmät ja vihannekset huolellisesti. Säilytän niitä joko huoneen lämmössä tai jääkaapissa, jossa yleensä raaka-aineet ovat puu- tai keramiikka-alustalla. Olen myös viime vuonna löytänyt mainion tavan säilyttää esimerkiksi halkaistuja hedelmiä ja vihanneksia kylmässä: mehiläisvahawrapit! Ei tarvitse elmukelmuja, foliota, muovipusseja tai vastaavia, kun puolikkaan kurkun, halkaistun omenan tai esimerkiksi juustoköntin kääräisee tällaiseen.
Erityisen kätsyjä nämä ovat paitsi juustojen, myös tuoreiden vihannesten ja hedelmien kanssa. Esimerkiksi puolikas avokado on superkätevä kääräistä mehiläisvahawräppiin, pysyy todistetusti parempana kuin vaan lautaseen nojaillen, ilman sen kummempaa suojaa. Näissä on myös sellainen ihana vanhanajan viba, josta tykkään.
Mehiläisvahakääreet ovat yksi oman keittiöni kulmakivistä nykyään ja markkinoilla on muutamia vaihtoehtojakin, jotka kylläkin ovat hyvin samanlaisia keskenään.
Ecoston myymä versio Bee´s Wrap on valmistettu mehiläisvahasta, luomupuuvillasta, luonnonmukaisesta jojobaöljystä ja pihkasta. Käytän itse näitä, sekä myös Abeego-merkkisiä wrappeja, jotka on tehty hampusta, luomupuuvillasta, mehiläisvahasta, jojobaöljystä sekä kuusenpihkavoiteesta. Molempien brändien tuotteet ovat kevyesti nihkeäpintaisia ja ne on helppo muotoilla kohteen ympärille. Kääre tuoksuu miedosti hunajaiselle, mutta siis ihan siis snadisti vain, ei todellakaan esimerkiksi niin, että elintarvikkeeseen tarttuisi tuoksua ollenkaan.
Tällainen kääre ei ole ikuinen, mutta noin vuoden verran, tai reilunkin, se palvelee. Itse pesen näitä vedellä vaan ja ihan pienellä tilkalla tiskiainetta, jos tarvis. Jos kiinnostaa hiplailla näitä käytännössä, niin ainakin Ruohonjuuresta ja Cilla´s´lta saa.
On tosin yksi paikka, jossa en ole keksinyt muoville kätevää korvaajaa: pakasteet. Pakastan lähinnä marjoja ja nehän ovat juuri hyvin hapokkaita. Itse koitan lähinnä minimoida tuoreiden marjojen muovissa hengailun sillä, että pakastan ne välittömästi purkkiin/pussiin laittamisen jälkeen. Jäiset marjat kun eivät ime itseensä kemikaaleja. Mutta kun sulatan marjat, kumoan ne aina pois pakasteastiasta, ja annan sulaa lasi- tai keramiikkakulhossa. Pakastaako joku teistä muuten joku ruokaa lasiastioissa?
Kuva täältä
Pakko vielä ottaa puheeksi tee. Olen itse teen suurkuluttaja ja nautin lähinnä irtoteetä, mutta jos olet pussiteen ystävä, kannattaa katsoa, ettet uita kiehuvassa vedessä muovipussia. Esimerkiksi Liptonilla on valikoimissaan tuotteita, joissa on muovia. Ihmettelin asiaa blogissa viime vuonna:
”Koitin etsiä tutkimuksia, joissa olisi testattu nimenomaan muovia sisältävien teepussien sisältämien kemikaalien liukenemista lähes kiehumispisteessä olevaan nesteeseen (moni kaataa kiehuvan veden suoraan teepussin päälle), mutta en löytänyt mitään. Ei löytänyt tietoa aiheesta myöskään The Atlanticin toimittaja Taylor Orci, mutta tutkimuksia PET-muovipullojen muovin liukenemisesta kyllä löytyy — eikä se varsinaisesti rohkaise käyttämään samasta muoviseoksesta valmistettuja teepusseja kiehuvassa vedessä. Esimerkiksi Science News kertoo Frankfurtin Johann Wolfgang Goethe-yliopiston tutkimuksissa selvinneen, että PET-pullot luovuttavat nesteeseen estrogeeni-imitaattoreita. Myös Dr. Mercolan saitilla käsitellään aihetta:
”As you probably know, chemicals in plastic containers and bottles have been found to leach into food and drink, thereby posing a number of health hazards. Examples include bisphenol-A (BPA), bisphenol-S (BPS), and phthalates, all of which mimic hormones and act as potent endocrine disruptors.”
Lue lisää täältä
Joten mitä tulee teepusseihin, juomapulloihin jne. olen aina tarkkana muovituotteiden kanssa — etenkin jos kyseessä on kuuma neste. Omat juomapulloni ja termarini ovat lasia ja terästä.
Etenkin kuvan Qwetch-termari on käytössä joka viikko. Yleensä se sisältää teetä, mutta paastolla kuljetin siellä kasvisliemikuutiolitkuni. Ihan superkompaktin kokoinen ja pitää nesteen kuumana jopa 7 tuntia. Testattu on!
Mitäs vielä… Jääkaapissa tosiaan säilytän esimerkiksi jämäruoan yleensä lasiastioissa, joissa on muovikansi, esimerkiksi Stockalta ostamani Frigoverret ovat palvelleet hyvin. Samankaltaisia myyvät monet paikat, esimerkiksi Ruohonjuuri myy Lifefactoryn nättejä lasiastioita.
Kun laitan raakapuuron tekeytymään yöksi jääkaappiin, laitan sen keraamiseen kulhoon ja viritän mehiläisvahawrapin kanneksi. Muovia ei jääkaapissa tarvitse mihinkään, kaiken säilytyksen voi hoitaa fiksummilla vaihtoehdoilla.
Missä itse olen aika huono nykyään, on — uskomatonta kyllä — kestokassin mukana roudaamisessa. Ostokset jos mitkä olisi helppo hoitaa jättämällä muovipussi kauppaan (Ina btw avautui tästä juuri eilen vlogissaan), mutta mulla on aina kestokasseja liian vähän! Pitäisi roudata yhden sijaan kahta tai kolmea mukana, enkä vaan opi. Että jos nyt vaikka ottaisin sitten sen agendalle seuraavaksi…
Mikäli tämän postauksen myötä heräsi kysyttävää, kysy ihmeessä ja jos sulla on hyviä ideoita keittiön ja elintarvikkeiden muovidieetin edistämiseksi, jaa oivalluksesi meille muillekin. Kiitämme ja kumarramme!
Kommentit
Noita wrappereita täytyy hankkia testiin pian! Niistä soisi hypetyksen leviävän laajemminkin.
Mietin aina tuota ostoskassi-kestokassinäkökulmaa: mä kun ainakin käytän kaikki muoviset ostoskassini roskapusseina. Jos en ostaisi kaupan ostoskassia, joutuisin joka tapauksessa ostamaan roskapusseja. Vaate-, sistustus- ym. kauppojen pienet pussit sitten ovatkin höpsöjä ja niitä pyrin välttämään aina. Vai miten muut ratkaisevat roskapussiongelman?
Miyune, itse käytän reppua ja kestokasseja ja ostan roskapussit erikseen. Mun syyt on, että se on ensinnäkin halvempaa, parilla eurolla saa useita kymmeniä roskapusseja, yksittäin kassalta ostettu on noin 20snt/pussi. Lisäksi roskapussit on ohuempaa muovia kuin kauppakassit, eli jätettä syntyy myös vähemmän.
Jos lähden vaatekaupoille, pyrin pitämään repussa mukana puhdasta kangaskassia johon saan uudet vaatteet mukaan, näin ollen mun ei tarvitse ottaa niitä typerän kokoisia pusseja kotiin pyörimään! 🙂
Tämä on niin, niin tärkeä asia! Kirjoitin omaan blogiini aiheesta viime kuussa: http://www.holistik.fi/holistik-lifestyle-keittio/ Omassa keittiössä on viime aikoina ollut aika kattava muovidetox!
Meidän huushollissa voi siirretään lasiastiaan, mutta juuston kanssa täytyykin olla tarkempi, kiitos muistutuksesta! Pakastimessa on tällä hetkellä kotitekoinen luuliemi (rasvan takia ja testinä) lasipurkissa, mutta marjat muovirasioissa. 🙁 Tavoitteena olisi siirtyä kokonaan lasiin pakkasenkin puolella. Leivät voisi pakastaa kangaspusseissakin. Jos on ollut laiska marjankerääjä, lähimarketista löytyy irtomyynnistä (!) pakastemarjoja. Vaa’an taaraus vaan pitäisi masteroida, jos omien painavien lasipurkkien kanssa menee ostoksille. 😀
Zero waste-meiningeistä innostuneena on tullut käytyä ostoksilla enemmän Punnitse & Säästä-kaupassa, josta löytyy niin kikhernemakaronit kuin luomukarkitkin. Tomaattimurskaa ostan tetran sijaan lasipurkissa. Lähimarketista saa jopa luomulinssejä, -papuja, kokonaista tattaria ja muutamaa muuta luomukuivaruokaa automaatista omaan kangaspussiin. Ja tummaa luomusuklaata! Kangaspussit muutenkin aina hevi-osastolla mukana. Ja frigoverret käytössä kotona. Jossain vaiheessa aion yrittää ostaa omaan lasipurkkiin kalatiskiltä/hallista kalaa. Hallista saa myös irtoteetä omaan pussiin, se on kokeiltu. <3
Kosmetiikankin yritän nykyään ostaa lähinnä lasissa.
Onko sinulla tarkempaa tietoa tetrojen pinnoitteista? Olen monesti kookosmaitoa ostaessani jäänyt miettimään asiaa…
Olen toistaiseksi ollut hieman laiska keittiön puolella korvaamaan muovituotteita, lähinnä siksi että kun ne ovat jo olemassa, niin tuntuu ympäristönäkökulmasta hullulta heittää hyväkuntoisia tuotteita menemään. Muuten en toki enää osta muovisia keittiövälineitä, vaan siirryn pikkuhiljaa muihin.
Ruuan säilytykseen ja kuljetukseen meillä valitettavasti myös käytetään vielä muovia, tosin koetan ainakin jäähdyttää kaikki ruuat siten että en niitä lämpömänä muoviin laita. Esimerkiksi eväsrasioissa en ole vielä törmännyt toimivaan ratkaisuun muissa materiaaleissa kuin muovissa. Lisäksi tässä tulee helposti paino-ongelma.
Kaupassa asioiminen onkin ehkä siinä mielessä minulle helpoimmasta päästä; kestokassit ja -hedelmäpussit kulkevat aina mukana pääostoksille kauppaan mennessä, lisäksi käytän muovisia hedelmäkasseja uudelleen (kangaskasseja ei minulla ole ihan tarpeeksi kaikille hevi-ostoksille) tai ”likaisille” ostoksille (esim. multaperunat), koska olen hieman laiska pesemään noita hedelmäkasseja.
No, ehkä tästäkin postauksesta tulee ilmi että menen enemmän ympäristönäkökulma edellä, kemikaalinäkökulmasta katsottuna vaihtoehtoja on tietyissä tuoteryhmissä jotakuinkin nolla ja vaatii myös enemmän tietoa siitä mistä mikäkin pakkaus on tehty.
Piltti-purkeissa joskus pakastin hedelmäsoseita. Ihan hyvin toimi.
Kaikissa kaupoissa, esim. pienemmillä paikkakunnilla ei vielä ole hevi-osastolla bio- ja/tai paperipusseja. Itse pariin kauppaan niitä pyytelin. Ja kauppias ystävällisesti asian järjesti (S-Market ja K-SuperMarket). Niitä kannattaa siis kysellä, ja nimen omaan suoraan kauppiaalta.
Jostain (Evira?) muistan lukeneeni, että vihannekset ja hedelmät olisi hyvä pestä juuri ennen käyttöä (virtaavan veden alla).
Olen ratkaissut roskapussiongelman päättämällä ostaa vähemmän roskaa kaupasta, eli vähemmän muoviin pakattuja tuotteita ja kierrättämällä mahdollisimman paljon. Kun roskia on vähemmän, ei roskapusseja tarvitse erikseen ostaa, vaan mm. pakasteiden pussit, leipäpussit, vessapaperien pussit jne. toimivat tässä tarkoituksessa erinomaisesti. Kun katsoo asioita toisesta näkökulmasta, omasta arjesta löytää itseasiassa aika paljon ylimääräisiä uusiokäyttöön.
Baggun ostoskassit on tosi hyviä, meillä on joitakin 10 vuotta vanhoja, joilla on raahattu painavat ostokset, uimakamat, luistimet..kaikki ja nyt vasta ne on vähän epäsiistin näköisiä. Meillä on noita normikokoisia ja yksi iso, joka on ihan mahtava. Menevät niin pieneen tilaan, joten mulla on aina yksi tai kaksi kassinpohjalla. Malli on jokseenkin nerokas, ostin juuri hädissäni Marimekon vastaavan laivalla, ja ihan köpöhän se oli bagguun verrattuna. Samankokoinen ulkoisesti, mutta puolet vähemmän mahtui tavaraa. Kahvat on myös hyvät olalla. Tarkoitan siis näitä; https://baggu.com/collections/reusable-bags
Meillä on pyritty siivoamaan ylimääräiset muovit ruuanvalmistusastioista, mutta suurin ongelma taitaa olla pakastaminen. Kaupan muovikääreet taas tuntuvat hyvin turhauttavilta, kun niihin ei voi itse vaikuttaa. Ihmettelen sitä, miksi ihmiset syöttää vauvoilla ruokaa muovilusikalla, kun järki sanoisi että juuri vauvan kanssa pitäisi olla erityisen varovainen muoviasioissa. Meilläkin on kyllä ollut vauvan muovilusikoita, mutta aika nopeasti huomasin, että metallinen käy yhtä hyvin.
Tuo pakastaminen mietityttää myös minua. Olemme käyttäneet hyvin pestyjä nestekartonkipakkauksia mehujen, marjojen ja hillojenkin pakastamiseen, mutta kai niissäkin on joku muovipinnoite. Eikä niitä meillä suuresta perheestä (7hlö) huolimatta tule paljoa, kun emme kaupasta osta, kuin silloin tällöin luomumaitoa ja piimää. Onko kellään tietoa noista nestekartonkien ”terveellisyydestä?
Entäs vesi/kivenkäisvesi muovipullossa. Kraanavesi maistuu usein todella pahalta niin tulee juotua Lidlin vesiä.
Hyvä postaus! Ja tulikin heti huono omatunto, kun meillä tarjoillaan aina muovisesta nokkamukista juomat lapselle ja usein vesi on koko ajan tarjolla mukissa, että saa itse otettua jos vaan haluaa.. Täytynee etsiä josko jostain löytyisi lasisia nokkamukeja, vai olisiko sulla parempaa tietoa jo aiheesta? Lisäksi kysyisin, että onko sama millaisia puisia ottimia ja välineitä alkaisin laittamaan meille? Onko puulajeissa, pinnoitteissa tms. suuria eroja?
Muovin vähentäminen pakastamisen osalta kiinnostaa minuakin. Joka vuosi tulee pakastettua PALJON eri marjoja talvea varten. Itselleni rasiat ovat kuitenkin kömpelöitä (epätasainen pakastin + muovirasiat = marjat eivät mahdu), niin käytän pusseja, jotka saan pienempään tilaan. Tähän olisi kuitenkin kiva keksiä jokin toinen ratkaisu… Kartonkeja tulee ostettua niin vähän, ettei niistä ole apua 🙁
Oletteko selvityttäneet virtsanäytteestä ftalaattipitoisuuksia ja missä? Ainakaan nettisivujen perusteella laboratoriot/yksityiset lääkäriklinikat eivät näytä sellaista vaihtoehtoa tarjoavan. Paljonkohan maksaa? Olisi mielenkiintoista ainakin kertaluontoisesti kokeilla.
Säilön mmn jääkaappiin jämäruuat aina PESTYISSÄ LASIPURKEISSA, joissa metallikorkki. Näitä saat ilmaiseksi kun peset esim. punajuuripurkin, suolakurkkupurkin tms. lasisen säilytysastian kun olet syönyt sen tyhkäksi. Ja kansikaan ei ole muovia. Kestää taatusti vaikka sata vuotta ja ovat ilmaisia 🙂
Myös pakastaa voi näissä lasipurkeissa, pakastan niissä esim. keittoja. Pienemmät purkit ovat käteviä pienien annosten säilöntään. Voit kerätä arsenaalin erikokoisia lasipurkkeja. Purkit voi pestä myös tiskikoneessa. Helppoa!
Aloin viime kesänä pakastaa marjat sun muut kaupan pestyissä hillopurkeissa ja hyvin toimii!
Alkosta saa vitosella kestävän ja ohuen kestokassin, joka on valmistettu muovisista kierrätyspulloista. Suosittelut niille. Mukana kulkee aina pari sellaista.
Hei, tämä on hieno ja mielenkiintoinen aihe. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että jokainen pakkausmateriaali arvioidaan erikseen kyseiselle tuotteelle sopivaksi mm. sen mukaan että kuinka paljon tapahtuu aineiden migraatiota tuotteesta ympäristöön muovin läpi sekä minkä verran ympäristöstä muovin kautta tuotteeseen. Tämän jutun kannalta olennaisinta on että ehdottomasti tutkitaan myös pakkausmateriaalista ruokaan siirtyviä yhdisteitä, eikä sellaiset pakkausmateriaalit ole hyväksyttäviä joista syötävään elintarvikkeeseen siirtyy merkittäviä määriä yhdisteitä.
Sen vuoksi pakkausmateriaaleja uudelleen käytettäessä olisi hyvä tietää, että mihinkä käyttötarkoitukseen materiaali on tarkoitettu. Minkälainen kontakti on pakattuun elintarvikkeeseen, onko elintarvikkeen pH, vesipitoisuus, rasva jne., millaisilta tekijöiltä sitä on pyritty suojaamaan, onko pakkaus tarkoitettu pitkäaikaiseen säilytykseen, lämmitykseen, pakastukseen etc. Käytetty pakkausmateriaali on tarkoitettu sille kyseisellä tuotteelle ja sen tuotteen normaaleissa käyttöolosuhteissa se on varmasti turvalliseksi testattu haitallisten aineiden migraation osalta. Jos kuluttaja alkaa itse uudelleen käyttämään pakkausta itse parhaaksi näkemällään tavalla säilyttääkseen elintarvikkeita, niin vastuu kyllä siirtyy täysin kuluttajan käsiin. Sen vuoksi että normaalin kuluttajan on todella vaikea arvioida pakkausmateriaalin soveltuvuutta omiin käyttötarkoituksiin, niin en suosittele lainkaan uudelleen käyttöä.
Elintarvikkeiden riittävä pakkaaminen on jo itsessään ekoteko, sillä näin säästytään merkittävältä määrältä ruokahävikkiä ja voidaan taata laadukas turvallinen, kuluttajan hyväksymä elintarvike kotitalouteen asti. Tämänkin kohdalla onneksi on paljon edistystä tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Jotta pakkauksien muovien määrää voidaan vähentää tarvitaan panostusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Nyt on jo mahdollista korvata muovia monin tavoin, tehdä muovia uusiutuvista lähteistä mm. arlan uuden nestekartonkipakkaukset. Kuitenkin lopulta muoville varmasti löytyy aikansa ja paikkansa, jonka takia sen kierrätykseen tulisi panostaa. Turhaa fossiilisten biohajoamattomien muovien käyttöä tulee ehdottomasti välttää.
Koosteena mitä muovipakkauksiin tulee niin; pinnaltaan ehjät, käyttötarkoituksen mukaisesti käytetyt ja EU-alueelta ostetut muovi-astiat ja pakkaukset ovat turvallisia. Heikoin lenkki taitaa kuitenkin olla se kuluttaja tältä osin (naarmuuntuneet astiat, kuumennus, pakastus, rasvaiset elintarvikkeet, mikrotus, säilytys, pesu). Kuluttajan kannalta turvallisin monikäyttöisin pakkausmateriaali taitaa olla lasi, joka olikin usean kommentoijan suosikki.
Kiitoksia pussiteen nostamisesta esiin. Siitä saankin Gradu-aiheen jos vaan asia on yhä mysteeri.
Lasissa minua häiritsee sen paino ja sen vuoksi haluaisinkin hommata kevyitä metallirasioita, joissa olisi myös helppo kuljettaa eväitä. Tosi vaikeaa on vaan löytää sellaisia marketeista. Lasisia rasioitakaan ei kauheasti löydy. Olisiko jollakin vinkkejä, mistä tällaisia rasioita ruoan säilytykseen löytäisi?
Noita mehiläisvahaliinoja voi tehdä itse! Vanhoista keittiö liinoista esim. Puuvillaisista ja siihen raastaa päälle hieman mehiläisvahaa (elintarvike käyttöön sopivaa) ja sitten leivinpaperi ja silittää. Ylimääräinen vaja helppo poistaa lämpimänä talouspaperilla. Käsittelyn voi uusia sitten kun näyttää että mehiläisvaha on kulunut pois.
TARU PAAKKOLA: Niin voi! Olen tehnyt itsekin; tästä voisikin valmistella postauksen. 🙂