Vuosikymmen bloggausta: #noora10-juhlat
Viime viikon perjantaina juhlittiin meikän ekaa vuosikymmentä blogosfäärissä. Intensiivinen, kolmen eri eventin päivä piti sisällään pressitilaisuuden, jossa Suomen Blogimedian Tanja Ylikangas puhui siitä, miten blogilla voi tehdä bisnestä, Mádaran perustaja Lotte Tisenkopfa-Iltnere avasi kosmetiikkayhteistyötämme ja itse kerroin blogini historiasta; miten kaikki sai alkunsa, kuinka kirjoittaminen ja blogosfääri ylipäänsä on muuttunut vuosikymmenessä ja kuinka hommasta on tullut ammattimaista ja taloudellisesti kannattavaa. Pohdin myös bloggaajan ja toimittajan eroa ja sitä, kuinka meidät halutaan usein jakaa kahteen leiriin, vaikka itse koen olevani vahvasti molemmissa. On bloggaajia, on toimittajia ja on bloggaavia toimittajia. Me kaikki kolme puhuimme läpinäkyvyydestä ja siitä, kuinka kaiken a ja o on aito ja huolella rakennettu lukijasuhde.
Päivän toinen tilaisuus järjestettiin blogini lukijoille ja kollegabloggaajille. Olin kutsunut paikalle bloggaajia, joiden työtä itse arvostan ja jotka tekevät omalla tontillaan sellaista, mistä sietää olla hiton ylpeä. Lotten kanssa kerroimme Mádara-yhteistyöstämme, mutta varsinaisesti ideana oli tavata jengiä ja nauttia Sami Tallbergin meille suunnittelema vegaanimenu. Mies on kyllä hillitön visionääri: pääruokana oli grillattu munakoiso, joka syötiin kaapimalla liha irti munakoison kuoresta. En ole koskaan tullut edes ajateleeksi, että munakoison voisi valmistaa näin. Koisoa maustoi mm. curry, sahrami, inkivääri, korianteri ja Oatlyn iMat Fraiche. Niin herkullista!
Olen fanittanut Oatly-brändiä niin kauan kuin se on ollut olemassa, 8-9 vuotta muistaakseni. Lehmänmaito on korvatuu kauramaidolla taloudessamme siitä saakka kun Oatly tuli markkinoille ja myös lapseni ovat kauramaitoskidejä. On näiden blogijuhlien myötä ollut hauska saada tehdä yhteistyötä ruotsalaisten kanssa, joilla on muuten aika erilainen ote esimerkiksi markkinointiin kuin monella kilpailijallaan. Veikkaan, että keksitään vielä paljon hauskaa yhdessä oatlylaisten kanssa.
Ruokajuomat olivat luomuviiniasiantuntija Henri Bäckmanin valitsemat ja moni vueras tuli taas kyselemään etenkin punaviinin perään. Kiinnostuneille vinkiksi, että Hemmo avaa pian Helsingin Kallioon ravintolan, jossa keskitytään maahantuomiinsa luomu- ja biodynaamisiin viineihin. Ei pöllömpää! Infoilen teitä sitten kun mesta on auki.
Jälkiruoaksi nautimme Mustikka-vanilja Havregurtia, jonka päälle Sami oli ripotellut villiruusua, sitruunaa, hunajaa, basilikaa ja mulpereita. Kuinka yksinkertaista ja hyvää! Laitan ensi viikolla blogiin tämän jälkkärin reseptin ja vähän ohjeita siitä, mitä ruusuja jälkiruokaan kannattaa käyttää.
Oli hienoa tavata ekaa kertaa kuluneen 10 vuoden aikana lukijoita näin iso määrä kerralla. Juhlien nuorin osallistuja oli 10-vuotias Pihla (kuvassa), jonka elämässä olen kuulemma ollut läsnä alusta saakka — olen päätynyt vauvakirjaansakin! Äitinsä Nina on varmasti yksi blogini vanhimpia ja uskollisimpia lukijoita. Kuinka siistiä tavata nämä tyypit!
Onneksi Dorit ehti napata minusta ja Lottesta kaverikuvan, tilaisuuden kolmas pääjärjestäjä, The Natural Goods Companyn Minna Oey kun onnistui väistelemään kameraa koko illan! Ilman Minnaa ja firmaansa olisi Suomen luonnonkosmetiikkakenttä paljon suppeampi. Minna on muuten sellainen visionääri ja tekijänainen, että taidanpas tehdä naisesta haastattelun blogiin.
Olin koonnut osallistujille goodiebagit, joiden tuotteet ovat teille kaikille tuttuja blogistakin. Halusin 10-v -juhlassa nimenomaan tuoda esille yrityksiä, joiden meiningin allekirjoitan ja joita kovasti arvostan. Eipä siis liene kovin yllättävää, että goodiebageissa olivat mukana:
Illalla juhlittiin vielä frendien ja yhteistyökumppaneiden kesken. En ole koskaan aikaisemmin kutsunut paikalle tällaista ihmiscocktailia ja oli huikeaa seurata kaikkia niitä uusia kohtaamisia, joita yhteistyökumppaneiden ja ystävien sekoittaminen aiheutti. Tätä pitäisi ehdottomasti tehdä lisää. Kun sekä frendien, että duunikontaktien osalta suurin osa jakaa kanssani samankaltaisen maailmankuvan, ei ole huono idea saatella näitä tyyppejä yhteen. Ties mitä siitä tyntyy!
Moni yhteistyökumppani on vuosien saatossa muuttunut ystäväksi — ja myös päinvastoin. Alapuolen kuvassa keimaileva toimittaja Ina Mikkola on hyvä esimerkki tästä: tutustuimme työn merkeissä viime kesänä ja olemme olleet siitä saakka hyviä ystäviä. Nyt helmikuussa Ina aloitti Kempparin vloggaajana. Oltiin eräänä päivänä vesijuoksemassa ja hommahan meni taas projektien ideoinniksi. Kerroin siinä vettä polkiessa, että haluaisin videosisältöä blogiin, mutten ehdi tuottaa sitä. Ina siihen — samalla antaen mulle tarkentavia ohjeita siitä, miten vesijuoksussa kuuluu nyrkkeillä, eikä tehdä mitään laiskoja uintimuuveja käsillä — että no hän haluaisi tehdä videosisältöjä, muttei jaksa perustaa blogia. Siinäpä se sitten. Inan vlogi löytyy täältä.
Paikalla oli ystäviä yläaste- ja Salon bändiajoilta saakka, muutama exä, paljon kavereita, pitkän linjan blogiyhteistyökumppaneita ja yllättävän monia uusia ystäviä. On kyllä mahtavaa se, että näin aikuisiälläkin voi saada uusia ja läheisiä frendejä. Ja ihanaa, kun ne sitkeät sissit pysyy rinnalla, vaikka mitä tapahtuisi. Yksi heistä on Iisa, joka esitti bileissä muutaman kappaleen ja piti sen sortin puheen meikäläiselle, että tuli tippa linssiin.
Tanssin R/H-mekossani aamuun ja mietin nukkumaan könytessäni, kuinka hiton onnellinen olenkaan. Kiitos Laura, Kalle ja Suomen Blogimedia kaikesta tähän asti. Tervetuloa jengiin Ina! Nyt seuraavaa blogivuosikymmentä kohti. Miltäköhän tämä tonttini näyttää vuonna 2027?
KUVAT: Dorit Salutskij
***
ISO KIITOS KAIKAILLE #NOORA10-JUHLIEN SPONSOREILLE
The Natural Goods Company / Mádara / Oatly /Arctic Warriors / Goodio / Urtekram / LIQ / Keidas by Lumo / R/H / Saimaan Juomatehdas / Eko Wine / Freska