Auringossa aina, varjo seuraa kulkijaa

Arki on juuri nyt aika rankkaa ja siksi saattaakin mennä hetki, että voin taas kirjoittaa teille.

Äsken vauvaa unille kärräillessäni ohitin työhuoneeni ikkunan ja tajusin, että ikkunateippauksen verholle muodostava varjoleikki kuvaa tilannettani ja oloani juuri nyt täydellisesti: varjo minusta.

Ikkunateipin ideana on, että blogini logo näkyy kunnolla vain, kun sen takana on valkoinen verho.

Tällaisena aurinkoisena päivänä, verhon ollessa alhaalla, näkyy sitä vasten hymyilevä logo selkeästi ja tuo virnuileva naama valkoista kangasta vasten onkin se, mikä tavallisesti olen. Nyt olen tuo ikkunan harmaa negatiivi. Haamu, vaikka aurinko paistaa ja näytän ulospäin ihan tavalliselta.

Saan poikkeuksetta kuulla näyttäväni pirteältä, vaikka totean aina ihmisiä tavatessani olevani väsynyt. Sitä ei kuulemma päällepäin huomaa. Ihan kivahan se on, ettei uupumus välity ja en minä koko ajan näin kuollut olekaan, kuin nyt viimeisen viikon ajan. Väsymykseen on niin tottunut, että sen jotenkin kestää.

Silloin kun on oikeasti uupunut, ei todellakaan jaksa alkaa avautua blogiin aiheesta. Se että jaksan kirjoittaa edes vähän, tarkoittanee, etten ole vielä ihan menetetty tapaus.

Juu, meillä on isovanhempien turvaverkko ja juu esikoinen on päiväkodissa ja juu vauva-arki on nyt vaan tällaista. Tiedän sen ja tämä on vaihe. Tämä ON vaihe. Se on nykyään mantrani.

Mutta kun vauva on tehnyt hampaita nyt neljä kuukautta putkeen ja herättää minut nykyään yöllä tunnin välein (tarkoittaen, että nukun itse noin 30 minuutin pätkissä), alkaa mantan hokeminenkin menettää tehoaan. Skidillä on nyt myös kova flunssa ja yskä (esikoinen sairasti viime viikolla). Luojan kiitos en ole yksinhuoltaja. Minulla on oikeasti maailman upein kumppani.

Pahinta on parhaillaan se, että minulla ei riitä energiaa molemmille lapsille.

Olen pitänyt kiinni liikunnasta, koska sen jälkeen tunnen aina olevani järjissäni ja voimissani edes hetken. Eilen mennessäni treeneihin totesin Riinalle, että en ehkä jaksa ja mitä jos vaan nukkuisin salin lattialla? Lähdin huhkimaan siksi, että yksityissalilla olisi edes hetken rauhallista. Päädyin tekemään treenin kokonaan, vaikka Riina totesi, että tietenkin himmaillaan jos on tarvis. Maanantain treenit on viikon ainoa, oma menoni, jolloin saan olla ilman lapsia, ja vaikka heitä suunnattomasti rakastan, on maanantain tuntinen mulle todella tärkeä. Jokainen äiti kaipaa viikossa edes yhden hetken aivan itsekseen.

En oikeasti jaksa kirjoittaa aiheesta tästä enempää ja jos saisin nopeasti unen päästä kiinni, nukkuisin nytkin, kun vauvakin koisii. Mutta kokemus on osoittanut, että nukahdan juuri, kun tyyppi herää ja olen sitten tuplasti väsyneempi ja myös kiukkuinen. Pelkään myös, etten ehkä herää itkuhäläriin ja sitten vauva itkee vauunissa pihalla.

Miksi avaudun edes tämän vertaa? No siksi, että haluan antaa tukeni muille väsyneille pikkulasten vanhemmille. Moni ehkä saattaa ihmetellä, että miten tuokin jaksaa kirjoittaa blogia, treenata, suunnitella kosmetiikkatuotteita, valmistella kirjaa ja pyörittää perhearkea samalla? Sosiaalinen media antaa vain välähdyksiä elämästä, eivätkä ne muodosta todellisuutta. Vaikka Insta-tilini kautta annankin aika paljon henkilökohtaisia räpsyjä, ovat ne vain pieniä hetkiä kokonaisuudesta. En halua ruokkia tavoitetta, jossa pikkulasten äidin pitäisi olla superihminen, joka ehtii tehdä kaikkea. Koska ei sitä ehdi. Myönnän, että aika paljon ennätän saada aikaiseksi kaiken tämän keskellä, mutta vain silloin, kun kaikki blogia tärkeämpi on kunnossa (uni, ravinto, terveys, perhe jne.).

Minulle on nyt tärkeintä oma ja perheen hyvinvointi ja se tarkoittaa, että me kaikki tarvitsemme ruokaa, unta ja rakkautta. Treenaan jos vaan ehdin ja jaksan. Kirjoitan heti kun se mahtuu prioriteettilistalleni. Ehkä jo perjantaina, ehkä ensi viikolla, ehkä kahden viikon päästä.

Blogin seuraava uutiskirje lähtee silti tilaajilleen ylihuomenna — kiitos Eevan, joka auttaa tätä zombi-ihmistä. Kirjeessä tulee olemaan jatkoa mm. viime perjantain Valio-postaukselleni, joka herätti huomiota somessa. Hyvä, että itse Valiokin reagoi. Kirjeessä on lisäksi vinkkejä uusista nettikaupoista, sekä matkakoisia luonnonkosmetiikavinkkejä kesän reissuja ajatellen. Luvassa myös paljastuksia liittyen uusiin Mádaratuotteisiini. Jos haluat kirjeen, tilaa se tämän linkin takaa. Kirje on maksuton ja tulee muutamia kertoja vuodessa.

Kiitos kun jaksat seurata ja jos et jaksa on sekin todella ok. Tsemppiä kaikille muille väsyneille, kyllä me tästä noustaan taas.

Psst… Saamme torstaina kotiin odotetun vieraan: unikouluttajan. Toivotaan, että ammattilaisen avulla saamme vauvan nukkumaan yönsä. Jos näin todella tapahtuu, jaan aiheesta ehdottomasti lisää blogissa.