Uusi elämäntapani
Oikotie Optimaaliin -puolivuotinen on loppusuoralla. Viimeisen 6 kk:n ajan on jokainen viikko alkanut sähköpostilla, jossa kerrotaan viikon treeni, viikon tapa ja viikon tehtävä.
Treeniohjelmat ovat olleet minulle se isoin apu ja olenkin innoissani hehkuttanut, kuinka kivaa on mennä salille kun tietää, mitä siellä kannattaa tehdä. (Löydät kaikki aikaisemmat OO -postaukseni täältä.)
Olen noudattanut treeniohjeita tarkkaan ja nykyään osaan jo varioida niitä itse. Käytännössä olen aina kirjoittanut ylös uuden treeniohjelman vihkoon, jota kannan mukanani kaikkialla. Olen huhkinut vihkoni ohjeiden mukaan kuntosalilla täällä Malmilla, oman taloyhtiön kellarissa, vanhempieni pihamaalla ja saaristossa mökillä — niin ja parissa hotellissakin. Olen ottanut treenin osaksi arkea paljon uutterammin, kuin olisin osannut arvata. Nyt lomalla olen treenannut 5-6 päivänä viikossa, kun hommaan on tullut jäätyä vähän niin kuin koukkuun… Salitreenin teen kolmesti viikossa ja 2-3 kertaa käyn juoksemassa + voimavanteilen. Loman jälkeen palaan taas tanssisalille ja korvaan juoksulenkit dancehallilla tai reggaetonilla.
Kesällä on ihana treenata ulkona. Pari viikkoa sitten hoidin keskivartalotreenin suppaamalla — jota muuten olen harrastanut mökillä varmaan kymmenen vuotta ajatellen, että naapureita varmaan naurattaa, mutta naurakoot! Nyt huvittaa, kuinka laudalla melominen on yhtäkkiä supertrendikästä. 😀
(Harmi vaan, että 40 vuotta koossa pysynyt surffilauta päätti haljeta kesäloman ekan suppaustreenini jälkeen. Huomenna suuntaamme taas saaristoon ja jostakin pitäisi lennossa saada uusi lauta…)
Viikon treenin lisäksi saamme aina jokaisen viikon alussa viikon tavan. Kyseessä tosin on viikon sijaan koko loppuelämän tapa, joka käyttöönoton jälkeen on tarkoitus adaptoida osaksi omaa elämäntapaa ihan vakituisesti. Tapoja ovat esimerkiksi:
- Riittävä veden juonti
- Hiilareiden ajoittaminen
- Aidon ruoan syöminen
- Makeutusaineeton päivä
- Täysillä treenaaminen
… Ja niin edelleen. Iso osa tavoista on ollut minulle entuudestaan tuttuja ja ehkä siksi OO onkin tuntunut aika kivalta ja helpolta.
Saamme joka viikko myös viikon tehtävän. Esimerkiksi:
- Rasvat tasapainoon
- Intensiivinen treeni
- Syö hyvin yhdessä
- Tutustu joogaan
Myönnän, että näistä olen aika usein lintsannut. Hyvä puoli on se, että PT:n meilit ovat tallessa ja voin tehdä näitä vaikka myöhemminkin.
Pakko myöntää, että yhdestä asiasta olen OO-ohjelmaan liittyen ollut vähän järkyttynyt. Nyt kun ohjelma on loppusuoralla, on meitä rohkaistu lähettämään ennen-jälkeen -kuvia itsestämme. Ohjeissa on suositeltu mm. suihkurusketusta, jotta lihakset erottuvat paremmin. En diggaa fitness-maailman narsismimeiningistä ja tämä liippaa minusta vähän liikaa sellaista, mistä en halua tietää enempää. Kuntoilen itseni, en muiden vuoksi, enkä kaipaa muilta hyväksyntää lihaksilleni. Fitness-maailman älyttömyyksiin en tässä kohtaa tämän syvemmin mene, koska se ei liity minusta OO-ohjelmaan. Ohjelma on ollut oikein tervehenkinen ja innostava, mitä nyt tämä rusketusasia huvittaa.
En koskaan ole ollut syömishäiriöinen, mutta iän karttuessa olen ollut ahdistunut siitä, että tykkään syödä niin paljon. Kun aineenvaihdunta kolmekymppisenä alkaa hidastua, ei ne herkut sula samalla tavalla kuin nuorempana. Minulle parempi vaihtoehto herkuttelun hillitsemisen sijaan on liikunnan lisääminen ja siinä OO on auttanut juuri niin kuin toivoinkin.
Jotkut aloittavat aamunsa kahvikupposella ja nauttivat lounaaksi parsan, meikä tarvitsee ja haluaa kunnon ruokaa. Siispä syön kunnolla, herkuttelen kunnolla ja treenaan kunnolla. Paljon kivempaa kuin ikuinen laihduttaminen. On hienoa, että 2010-luvun naisihanne on voimakas. Strong is the new skinny on monille varmaan tuttu hokema. Kuka tahansa voi olla laiha, mutta lihakset vaativat työtä. Lihakset tekevät aika monesta hoikasta naisesta kauniimman ja terveemmän näköisen.
Maitorahka: ainoa lehmänmaitotuote, jota syön säännöllisesti.
Kannattaa mimmit hyväksyä itsensä parikymppisenä, koska hyvin todennäköisesti et koskaan tule olemaan yhtä naunis ja hehkeä — ainakaan niin vähällä duunilla — kuin silloin. Voi kuinka itse olen uhrannut nuorempana aivan liikaa ajatuksia sille, onko reisissä liikaa tavaraa vai ei, vaikka todellisuudessa sen energian olisi voinut suunnata jonnekin aivan toisaalle. OO:n myötä olen muuttunut itsevarmemmaksi — ja sitäpaitsi saanut takaisin synnytystä edeltäneen kroppani (ja aikaisemmin kateissa olleet lihakset!). Mikä tärkeintä: olen saanut uuden ja mieluisan elämäntavan.
😀