Huonekalujen kierrätys: vanhan sohvan voi verhoiluttaa kuin uudeksi

Keväällä ostamaani asuntoa on rempattu kesän ajan ja loppusuoralla ollaan, enää puuttuu muutamat kaapit.  Paitsi itse koti, myös sisustus on mennyt muutamien avainhuonekalujen osalta uusiksi, kun kämppä on toiminnoiltaan hyvin erilainen kuin edelliset kotini ovat olleet. Päätin esimerkiksi luopua perinteisen olohuoneen ajatuksesta kokonaan ja sen sijaan pyhittää asunnon isoimman tilan keittiölle ja ruokailulle. Viimeiset 10 vuotta kodin keskiö on ollut perinteiseen tapaan olkkari ja sen sydämenä second handina hankkimani Askon sohva + nojatuolit, mutta uudessa kodissa niille ei ollut luontevaa paikkaa. Olen viime vuosina tajunnut sitäpaitsi, että vietän paljon enemmän aikaa keittiössä kuin sohvalla ja päätin siksi järkeistää tilankäytön. Olohuone sai mennä!

Jotta kuitenkin kodin päätilassa voisi ruokailemisen lisäksi myös hengata rennosti, oli keksittävä keino, kuinka sisustuksella mahdollistetaan chillaus.

Kierrätykseen ja vanhan uudelleenkäyttöön erikoistunut sisustussuunnittelijani Meja Hynynen / Meja Design lähti ideoimaan ruokailutilaa seuraavien reunaehtojen kautta: käytössä olevat neliöt ja tilan muoto, oma pyöreä ja melko suuri Formarin-pöytäni josta en halunnut luopua, tarve dinneröidä mahdollisimman monen ihmisen kesken ja ennenkaikkea arki, jossa jokatoinen viikko on läsnä lapsia. Kaiken kaikkiaan kotini rempassa tyylisuuntareferensseinä ovat olleet art deco ja 80-90 -luvut — onhan koko talokin 80-lukulainen.

Meja keräsi Pinterest-kansioomme referenssikuvia ja minä kommentoin. Vähitellen meillä alkoi olla visio siitä, että ruokapöydän äärelle tulee kulmasohva + tuoleja. Sohva mahdollistaa myös rennon oleilun, vaikka huoneen fokus onkin ruokailemisessa.

Meja on todellinen kierrätyshaukka ja näkee potentiaalia sielläkin, missä kukaan muu ei sitä hoksaa ja niinpä eräänä kesäisenä iltapäivänä, kun puhelimeeni kilahti kuva Tori.fi -ilmoituksesta, jossa sininen, puolikaarenmallinen sohva (kuvassa alapuolella) pönöttää hämeenlinnalaisessa olohuoneessa, varasin oitis pakun.

Maksoin sohvasta 70€ + pakettiauton vuokran. Oikein passeli hinta hyvärunkoiselle ja yllättäen kotimaiselle sohvalle, joka ei ollut kovinkaan vanha. Itse sohva ja verhoilukin olivat hyvässä kunnossa, mutta huonekalu oli väärän värinen ja tyylinen tarpeisiimme. Meja on tehnyt aikaisemmin töitä verhoomo Palttinan kanssa ja kun kyselin omilta seuraajiltani IG:n puolella, sain Palttinasta monta suositusta. Niinpä sohvaprojekti päätyi heille ja Meja suunnitteli sohvalle uuden ulkomuodon.

Ideana oli luopua sohvan muhkeista tyynyistä ja muotoilla istuinosaa ja selkänojaa uudelleen. Istuintyynystä tehtiin yhtenäinen ja jämäkämpi. Selkänoja taas kaipasi tyynyjen lähdön myötä lisää pyöreyttä ja pehmeyttä.

 Sohva oli ruokapöytään nähden myös liian matala, joten Meja ideoi sille sirommat ja korkeammat jalat.

Itse verhoilumateriaalissa päädyimme nahkaan, koska halusin sohvasta paitsi kestävän, myös helposti puhdistettavan. Aluksi harkitsimme alcantaraa, joka myös olisi ollut puhdistamisen osalta melko helppo materiaali (ja mikäli vegaanisuus on itselle tärkeä asia, silloin alcantara oliskin parhaita materiaaleja tähän), mutta kun konsultoin kotimaista Leathered-nimistä maahantuojaa, suositteli toimitusjohtaja Jyrki Raulo peitevärjättyä nahkaa, joka on yleinen materiaali esimerkiksi ravintolahuonekaluissa.

Leathered valikoitui yhteistyökumppanikseni materiaalin osalta, koska yrityksen käyttämä nahka on peräisin eurooppalaisen elintarviketeollisuuden sivuvirrasta, jonka jälkeen materiaali käsitellään Euroopassa, tarkemmin Irlannissa, Sveitsissä ja Italiassa. Ympäristönäkökulma on itselleni tärkeä asia ja siksi halusin nahankin osalta varmistua, missä maissa ja miten sitä käsitellään.

Raulo piti nahkaa ehdottomasti parhaimpana materiaalina sohvaan, kun kyse on lapsiperheen ruokailutilasta, joten nahalla päätettiin mennä ja Meja valitsi Prima Nappa -nahkamallistosta sävyn 1363 Powder, joka mätsäsi täydellisesti ruokailutilan seinän kaakeleihin, listoihin ja keittiön lasitiiliin.

Yleensä asiakkaan ollessa yhteydessä verhoomoon, sieltä ehdotetaan materiaaleja, joiden kanssa yritys on tottunut työskentelemään, eikä tekijöille tule sikäli samalla tavalla ylläreitä vastaan, kuten mun kohdalla. Palttinalla kyseinen sohva olisi normaalioloissa ehdotettu verhoiltavaksi esimerkiksi villakankaalla tai jollain muulla helposti puhdistettavalla kankaalla. Kankaalla verhoiltaessa mun sohvani kokoinen huonekalu olisi tehty noin viikossa ja hinta-arvio operaatiolle työn osalta olisi ollut noin 1200 € (ilman pehmusteen muutostöitä).

Nyt kuitenkin nahka oli valittu valmiiksi ja sohvani verhoiluun valittu materiaali olikin huomattavasti jäykempää kuin Palttinalla oli osattu odottaa. Tämä yhdistettynä sohvan kaarevaan muotoon osoittautui yllättävän vaikeaksi comboksi.

Suoremmat linjat omaavassa sohvassa matskun käyttö ei olisi ollut haaste ollenkaan, mutta muodokas sohvani vaati melkoisia taikoja Palttinan jengiltä, että materiaali saatiin istumaan. Toinen haaste kohdattiin rungossa, eli selkänojan takaosan yläreunassa ja sivuissa puupinta oli hyvin kapea, johon niittien oli vaikea kiinnittyä ja pitää painava nahka paikoillaan. Siksi Palttinalla tehtiin nahkaiset naulanapit, joilla sohvan sivut saatiin viimeisteltyä. Nahkanapeista tulikin hieno design-elementti, joten sinällään oli onni onnettomuudessa.

Sohva on Palttinan arvion mukaan 2000-luvulta, mutta merkkiä tai valmistajaa ei saatu selville. Sohvan myyjä kertoi mulle sen olevan kotimainen, muuta tietoa alkuperästä ei ole. Kun sohvaa avattiin selvisi, ettei sen runko ole ihan niin tukeva kuin oletettua ja se asetti vielä lisää haasteita sen verhoilemiselle. Palttinalla uusittiin sohvan löysät pohjavyöt ja rakennettiin uusia tukivöitä, joiden päälle pehmusteet asetettiin. Selkänojaa vahvistettiin ja käsinojia levennettiin, sohvaa muotoiltiin uudestaan eri paksuisilla vaahtomuoveilla. Istuimen kolme tyynyä korvattiin yhdellä isolla vaahtomuovipatjalla. Näin saatiin jämäkkä istuin, jotta huonekalu toimii ruokapöydän ääressä. Tällaista prosessia on hankala 100% luonnonmateriaaleilla tehdä, korvaavia materiaaleja ei juurikaan ole saatavilla.

Kaiken kaikkiaan sohvani työstö vei kolme kertaa kauemmin kuin Palttinan normaalit sohvienverhoilutyöt. Tavallisesti esimerkiksi sohvan vanhaa kangasta käytetään kaavana uudelle, mutta mun huonekaluni tapauksessa kaavoitustyö piti tehdä alusta saakka pehmusterakenteen muutostyön vuoksi ja tämä tietenkin lisää hintaa.

Itse maksoin operaatiosta 1000€, koska kyseessä oli yhteistyö, mutta todellinen hinta olisi ollut jossakin 3000 € kieppeillä — ja siis pelkän työn osalta. Kuten todettua: tässä projektissa sekä helpointa että taloudellisinta olisi ollut käyttää jotain joustavampaa kangasta. Itse kuitenkin halusin mielummin nahkaa, syistä jotka jo aiemmin kerroinkin.

Nahasta: materiaalina nahka ei ole halpaa ja lisäksi hintaan vaikuttaa vuodan koko, sen käsittely ja laatu. Mun sohvaani meni nahkaa vähän vajaa 4 vuotaa, perus nahkavuodan hinta on noin 500€, mutta hinnat toki vaihtelevat laadun mukaan paljon. Voi siis ajatella, että töineen ja materiaalin kanssa yhteenlaskettuna sohvan hinta olisi reilun 5000 € kieppeillä. Kuitenkin: tämä oli poikkeuksellinen projekti, joten ilman noin suuria pohjatöitä ja kankaalla verhoilemalla sohvien verhoilukustannukset pyörivät siinä parin tonnin molemmin puolin.

Mikäli itselläsi on huonekalu, jota haluaisit uudistaa verhoilemalla, ota siitä kuva ja lähetä verhoilijan arvioitavaksi. Näin saat realistisen arvion, mun projektini oli kaukana tavallisesta niin huonekalun kuin materiaalin osalta ja siksi omiin kustannuksiini ja työn määrään ei kannata suoraan verrata.

Kommenttina vielä sohvan väriin ja materiaalivalintaan: lapseni ovat jo 7- ja 10-vuotiaat, eli ei meillä bataattisose enää lentele, ja lisäksi suurin osa arjen ruokailusta tapahtuu keittiön niemekkeen ympärillä, joten sohva ei ole niin pahassa vaaravyöhykkeessä kuin voisi kuvitella. Siltikin aina on riski, että sohvalle menee dinneröidessä ruokaa tai viiniä ja vaalean sohvan kanssa on oltava puhdistuspläni takaraivossa.

Tässä vielä kuvat Palttinalla piirretystä suunnitelmasta, sohvasta alkuperäisessä asussaan sekä valmiista yksilöstä.

Melkoinen muutos! Tyynyt heivattiin, selkänojaa ja käsinojia muotoiltiin ja paksunnettiin, rakennetta vahvistettiin ja sohvaan tilatiin uudet, korkeammat jalat. Ostin ne Prettypegs-nimisestä verkkokaupasta. Kuusi jalkaa kustansi 99 €.

No mites itse suunnittelun hinta tällaiselle projektille — sitä ei vielä ole! Meja ei ole koskaan suunnitellut huonekalujen verhoiluprojekteja irrallisina, vaan aina osana sisustuskokonaisuutta. Hän tekee ammatikseen sisustussuunnittelua ja asuntoflippausta ja suunnitteli mun koko ruokailutilan yhtenä kokonaisuutena (josta olen maksanut könttänä). Meja kuitenkin lupasi miettiä hintaa myös yksittäisille huonekaluprojekteille, mikäli joku siellä ruudun toisella puolella haluaisi häneltä suunnittelutyötä vastaaviin muodonmuutoksiin. Voin lämpimästi suositella, ihan mieletön ammattilainen, jolla on tarkka visio.

Tämä oli erittäin kiinnostava projekti, jonka myötä toivon innostavani suakin näkemään vanhojen huonekalujen potentiaalin! Aina ei kannata vanhaa uudistaa, mutta usein se on mainio vaihtoehto. Mun projektilla säästyttiin ainakin yhden, uuden, turhan huonekalun tuottamiselta ja tuettiin kotimaista käsityötaitoa. Siitä tuli itselle hyvä mieli.

…Ja paras fiilis tulee, kun nätin sohvan ja sisutuksen myötä kodin sotkukin näyttää ihanalta. 🙂

Myös kuvassa näkyvät Martela-tuolit verhoiltiin uudelleen Palttinalla. Niihin palaan myöhemmin!