Menu

Ruokapakkausten hyvät ja huonot puolet — entä miten suhtautua biomuoviin?

Tiedätkö, mitä on biomuovi? Entä tiedätkö, mistä sitä valmistetaan? Onko biopohjainen sama asia kuin maatuva? Tai 100% kierrätetty muovi? Voiko biomuovia heittää mökin kompostiin? Miten biomuovia kuuluu kierrättää?

Viime viikolla oli suorastaan juhlava hetki, kun saimme vihdoinkin toteutettua tapahtuman, jota on suunniteltu parin vuoden ajan. Ehkä olit jopa langoilla Hyvä paha pakkaus -paneelikeskustelussa, jossa haastattelin Suomen kovimpia ammattilaisia aiheesta pakkausten tulevaisuus, biomuovi ja kierrätys. Jos et nähnyt striimiä, voit katsoa sen täältä.

Kutsu tapahtumaan kuului näin:

Millaisia ovat pakkausmateriaalien viimeisimmät trendit ja millainen on pakkausten tulevaisuus? Biopohjainen, biohajoava, kompostoituva… Pakkauksiin liittyviä termejä on monia. Mitä nämä kaikki oikeastaan tarkoittavat ja mitä ajatuksia ne kuluttajissa herättävät?

muovi, biuomuovi, kertakäyttömuovi, kierrätys, roskaaminen, roska, biohajoava muovi, ympäristö, pakkaus, elintarvikepakkaus

Kyseessä oli Keskon järjestämä webinaari, jossa toimin paneelin vetäjänä kuvan joukolle. Vasemmalta oikealle:

  • Pyrollin toimitusjohtaja Mika Lankila
  • K-ryhmän päivittäistavaratoimialan asiakasnäkemysjohtaja Heidi Jungar
  • VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin
  • Pauligin strategisen pakkauskehityksen vetäjä Kati Randell
  • Valion pakkauskehityksestä vastaava Juhana Pilkama

Tapahtuman tavoitteena pohtia, mitä hyviä ja huonoja puolia elintarvikepakkauksiin liittyy, sekä selkiyttää terminologiaa etenkin biomuovin ympäriltä. Kyselin teiltäkin Instagramin puolella ennen eventtiä, mitä tiedätte biomuovista ja yli 80% vastasi, että termit ovat epäselviä. Se ei ole ihme, sillä sanalle bio ei ole olemassa mitään virallista määritelmää ja etuliitteenä se on melko harhaanjohtava. Monille tulee ensimmäisenä mielleyhtymä biojätteeseen, joka luo mielikuvan maatuvuudesta ja kompostoituvuudesta.

muovi, biuomuovi, kertakäyttömuovi, kierrätys, roskaaminen, roska, biohajoava muovi, ympäristö, pakkaus, elintarvikepakkaus

Monille muovi on punainen vaate ja sitä pyritään välttämään kaikin mahdollisin keinoin. Itsekin olen pyrkinyt karsimaan muovin arjestani kaikkialta, mistä vain voin ja kirjoittanut aiheesta täällä Kempparissa moneen kertaan. Yksi luetuimpia artikkeleitani on Näin syrjäytät muovin keittiöstä.

Mutta: vaikka omassa keittiössä ja kotioloissa voimme korvata muovia puulla, metallilla, alumiinilla ja mehiläisvahakäärein, ei se muuta sitä asiaa, että kaupasta ruokaa mukaan ostettaessa raaka-aineet tai tuotteet on lähes aina pakattu johonkin. Turha pakkaaminen ärsyttää, mutta usein muovipakkaukselle on olemassa pätevä peruste: hävikin vähentäminen. Esimerkiksi kurkun ympärillä oleva muovikääre vähentää hävikkiä kolmanneksella ja etenkin silloin, kun ruokaa kuljetetaan pitkiä matkoja, kääreellä on paikkansa. Jos puolestaan mietitään esimerkiksi kotimaista Oltermanni-juustoa: muovikääreen ansiosta tuote saadaan säilymään jopa vuoden ajan, ilman sitä, esimerkiksi paperikääreessä, säilyvyys on maksimissaan kolmisen viikkoa.

Lisäksi on hyvä ymmärtää, että kun mietitään koko tuotteen hiilijalanjälkeä, on pakkauksen osuus yleensä tästä todella pieni, alle 5%. Esimerkiksi lähestyvää joulua ajatellen: koko joulukinkkupakkauksen CO2-jalanjälki on  pienempi, kuin yhden ainoan kinkkusiivun. Kotimaisten meijerituotteiden kohdalla pakkauksen osuus hiilijalanjäljestä on noin 2% ja esimerkiksi Pauligin kahvissa, pakkauksen osuus on 1-2%.

biomuovi, muovi, muovipakkaus, pakkaus, kierrätys, k-ryhmä

Kuva: pakkaus.com

Pakkauksella on yllättävän monta roolia: paitsi että se suojaa elintarviketta kuljetuksessa ja pidentää tuotteen käyttöikää, on pakkaus tärkeä viestijä. Pakkaus sisältää tärkeää tuoteinfoa, joka täytyy saada kommunikoitua kuluttajalle jotenkin ja tässä päästäänkin vielä yhteen pakkauksen rooliin: pakkaus on ikäänkuin myyntihenkilö, joka myy tuotteen asiakkaalle. Markkinointi ja brändäys, tuotteen houkuttavuus on myös osa pakkauksen työtä. Esimerkiksi omat lapseni innostuivat kirsikkatomaateista sinä päivänä, kun kaupasta löytyi tomaattirasia nauravilla, leikkisillä naamoilla.

Vaikka pakkaaminen toisinaan ärsyttää, on se viime kädessä olemassa siksi, että ruoka säilyy ja tämä kaikki liittyy isossa kuvassa myös ilmastonmuutoksen torjuntaan. Ruoan valmistukseen kulunut energia on moninkertainen pakkaukseen nähden ja pakkaus on tapa säästää hiilijalanjäljessä.

On ymmärrettävää, että kotiin kertyvä muovin määrä turhauttaa meistä yhtä sun toista, koska se on ylivoimaisesti eniten käytetty pakkausmateriaali, mutta varsinaisestihan ongelma ei ole muovissa itsessään vaan ihmisessä, joka jättää sen kierrättämättä tai systeemissä, joka ei mahdollista muovin kierrätystä oikein.

Lisäksi: on iso ero siinä, puhutaanko suomalaisen luonnon vai Thaimaan turistirantojen muovitilanteesta. Siinä missä roskaamisongelman ja olemattoman kierrätyksen kanssa painivien valtioiden pitäisi saada luontoon päätyvä muovi haltuun, eli väärästä paikasta oikeaan paikkaan, on meillä toisenlaiset päänvaivat: miten järjestelmämme toimii? Kierrätämmekö muovit oikeisiin astioihin? Mikä on talteenotetun jätteen uudelleenkäyttöprosentti?  Tai irtoaako muovipakkauksista kemikaaleja?

Toisaalta, Euroopan sisälläkin roskatilanne vaihtelee paljon.

Olet saattanut kuulla SUP-direktiivistä. Se on direktiivi, jonka tavoitteena on vähentää muoviroskaa ympäristössä (erityisesti meriympäristössä), edistää kiertotaloutta ja yhtenäistää tuotesääntelyä EU:n sisämarkkinoilla. Direktiiviä on kuitenkin kritisoitu asiantuntijoiden joukossa: sitä pidetään liian nopeasti ja hosuen tehtynä ja nyt ollaan pulassa sen kanssa, miten direktiiviä tulisi tulkita ja toteuttaa, kun se ei varsinaisesti sisällä määritelmää siitä, mitä oikeastaan on kertakäyttöinen muovi. (Tai esimerkiksi meribiohajoava muovi, joka olisi ensisijaisen tärkeä määritellä.) Jokainen valtio taklaa nyt tilannetta tavallaan ja tulevaisuudessa saamme toivottavasti tarkempaa lainsäädäntöä avuksi.

Direktiiviä on jo pantu täytäntöön ja esimerkiksi Suomessa on kielletty perinteiset muoviset kertakäyttöaterimet, lautaset, pillit ja juomien sekoitustikut, muovivartiset vanupuikot ja esim. ilmapallojen varret. Muutos on alkanut kesällä, siksi parhaillaan kaupoissa on siirtymävaihe ja markkinoilla on sekä vanhoja että uusia tuotteita.

SUP-direktiivin myötä Ranskassa puolestaan iso osa hedelmistä ja vihanneksista tullaan vuoden alusta alkaen myymään ilman muovia. Kielto koskee muun muassa kurkkuja, tomaatteja, perunoita ja omenoita. Kysyin paneelilta, voitaisiinko tämä tapa adaptoida Suomeenkin? VTT:n Harlin totesi, että Ranskassa markkina on lähempänä, joka osaltaan mahdollistaa muovista luopumisen, mutta paneeli oli melko yksimielinen siitä, että todennäköisesti tämä tulee väkisin kasvattamaan hävikkiä, mikä ei sekään ole hyvä asia. Mikäli Suomeen alettaisiin rahdata vihanneksia ja hedelmiä ilman pakkauksia, olisi lopputuloksena paitsi iso määrä myyntiin kelpaamattomia tuotteita tai toisaalta tuotteita, joiden hyllyikä olisi niin lyhyt, että hävikkiä syntyisi, vaikka tuote olisikin kestänyt kuljetuksen.

biomuovi, muovi, muovipakkaus, pakkaus, kierrätys, k-ryhmä

K-ryhmän webinaarin tavoitteena oli paitsi avata aihetta elintarvikkeiden pakkaamisen hyvät ja huonot puolet, myös selkiyttää termejä biomuoviin liittyen. Tässä keskustelumme pohjalta kiteytetyt faktat siitä, mitä biomuovi on, mistä se valmistetaan ja miten se kuuluu kierrättää. Edempää löydät yleisökysymykset, joihin emme ehtineet lähetyksessä reagoida!

Mitä on biomuovi? 

Se on muovia, joka koostuu kokonaan tai osittain uusiutuvista luonnon raaka-aineista. Se saattaa olla siis perinteistä muovia, jonka seassa on biopohjaista materiaalia tai se voi olla 100% biopohjaista, mutta kumpikaan ei tarkoita, että se olisi itsestäänselvästi esimerkiksi omassa bioroskissa tai kodin kompostissa maatuva tuote. Osa biomuoveista maatuu oikeassa lämpötilassa ja oikeissa olosuhteissa verrattaen nopeasti, eli on biohajoavia, mutta ei suinkaan kaikki. Yleensä biohajoavuudella tarkoitetaan teollisia olosuhteita, eli teollista kompostiutuvuutta.

Ja vielä pakkaa sekoittaakseni: osa öljypohjaisista muoveista voi olla biohajoavia.

Mistä biomuovit valmistetaan?

Biopohjaiset muovit valmistetaan uusiutuvista materiaaleista, esimerkiksi selluloosasta, maissista tai puusta — ja uusia raaka-ainelähteitä kehitetään jatkuvasti. Kun ajatellaan ympäristövaikutuksia, on tietenkin tärkeää kehittää öljyn tilalle uusiutuvia vaihtoehtoja, mutta ympäristönäkökulmasta katsottuna raaka-aineen tulisi olla kestävästi tuotettu, jotta ei öljyn korvaamisella mennä ojasta allikkoon. 

Miten biomuivi kuuluu kierrättää?

Biomuoville ei ole olemassa vielä EU:ssa merkintää, eli ainoa keino tietää, onko pakkaus biomuovia, on lukea, mitä pakkauksessa on materiaalista kerrottu. Biomuovi tulee kierrättää kuten tavallinenkin muovi, ellei pakkauksessa toisin mainita.

biomuovi, muovi, muovipakkaus, pakkaus, kierrätys, k-ryhmä

Hyvä paha pakkaus -tapahtuman aikana esitetyt yleisökysymykset:

Q: Miten koette biohajoavat pakkaukset ympäristön kannalta? Miten bio -sanasta ja sen vaikutuksista tulisi viestiä?

A: Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, kunkin tuotteen ja sen pakkauksen vaikutusta ympäristölle on tarkasteltava kokonaisuutena. Biohajoavat pakkaukset saattavat olla sopimattomia esim. muovin kierrätykseen eivätkä välttämättä toimi edes teollisessa kompostoinnissa. ”Bio”-etuliite ei siis tee pakkauksesta ympäristöystävällistä, vaan pakkausta on arvioitava muuten: onko sillä esim. biopohjaisena tutkitusti pienempi hiilijalanjälki?

Q:  Kuinka nopeasti biopohjaiset materiaalit häviävät luonnosta, jos niitä ei kierrätetä oikein? 

A: Biopohjaiset materiaalit voivat olla biohajoavia tai -hajoamattomia. Biohajoava muovi hajoaa karkeasti muutamassa kuukaudessa, kun taas biohajoamattoman muovin hajoaminen voi kestää tuhansia kuukausia.

Q: Mitä tuotteita pakataan biopohjaisiin pakkauksiin? Onko jotain tuotteita, mihin ei voi käyttää biopohjaisia pakkauksia?  

A: Biopohjaisuus ei tee lopullisesta pakkauksesta toiminnallisesti parempaa tai huonompaa, esim. biomuoveissa se on ihan samaa muovia, vain raaka-ainepohja muuttuu. Jos taas tarkoitetaan biopohjaisilla pakkauksilla kuitupakkauksia (kartonki- ja paperipakkaukset), niissä rasvaiset ja kosteat elintarvikkeet vaativat muovikerroksen kuidun suojaksi. 

Esimerkki Pauligilta: Mikäli biopohjainen raaka-aine prosessoidaan fossiilisen muovin kaltaiseksi, saadaan sille samat suojaus- ja kierrätysominaisuudet kuin perinteinen fossiilinen muovi tarjoaa. Pauligin Mundo- ja City-kahveissa fossiilista muovia on korvattu tällaisella biopohjaisella muovilla ilman, että tuotteen laatu kärsii.

Esimerkki Valiolta: Tällä hetkellä Valion kaikista kotimaassa käytetyistä pakkausmateriaaleista on 72 % uusiutuvia (=biopohjaisia). Kaikki Valion yli 250 miljoonaa harjakattoista maito-, jogurtti-, piimä- ja kermapakkausta ovat täysin uusiutuvista materiaaleista valmistettuja, korkkia myöden. Vuonna 2020 Valion käyttämästä pakkausmuovista 24 prosenttia on kasvipohjaista. 

Esimerkki K-ryhmältä: Olemme lanseeranneet uusia tuotteita pakattuna kestäviin materiaaleihin: viherkasvit FSC-sertifioituun paperiin, kolmioleivät kartonkiin ja vessapaperit paperipakkauksiin. Keväällä korvasimme fossiilisen muovin Pirkka Ruusubegonian pakkauksissa kotimaisen Woodlyn puupohjaisella muovilla. Tänä jouluna kaikki Pirkka Amaryllikset kääriytyvät FSC-sertifioituun paperikääreeseen muovin sijaan, näin säästetään 2,5 tonnia muovia, mikä vastaa noin 120 000 muovikassia. 

biomuovi, muovi, muovipakkaus, pakkaus, kierrätys, k-ryhmä, Hyvä paha pakkaus, Noora Shingler

Q: Tuntuu, että muovia korvatessa saatetaan päätyäkin ympäristön ja turvallisuuden kannalta haitallisempiin pakkauksiin.

A: Se vaara voi olla olemassa ja siksi on erittäin tärkeää saada tieteellisiä tutkimuksia päätösten tekemisen tueksi. Muovi ja kuitu eivät ole usein toisensa poissulkevia, vaan toimivat toisiaan täydentävinä pakkauksissa: mehut, maitopurkit, jäätelöpakkaukset, kahvikupit, rasvaiset tuotteet jne. vaativat muovikerroksen suojaksi, vaikka kuitua nämä (kartonkia/paperia) pakkaukset pääosin ovatkin ja varsinkin kuluttajat ne siksi mieltävät. Kuitu yksistään ei näissä käyttötarkoituksissa toimi yksin, eli käytännössä mehu- ja maitotölkeissä on aina sisäpinnalla on ohut kerros muovia suojana.

Q: Mitä arvon panelistit ovat käytännössä tekemässä yritystasolla roskaamisen systeemiohjelman ratkaisemiseksi?

A: Pyrimme lisäämään tietoisuutta aiheesta ja avaaman keskusteluita, yhtenä esimerkkinä Hyvä paha pakkaus -tilaisuus. Muutama esimerkki K-ryhmästä: olemme tehneet yhteistyössä UPM:n, Arlan ja SanomaPro Oppi&ilon kanssa Kierrätyskaverit -opetusmateriaalin eskarilaisille kiertotaloudesta (kierratyskaverit.fi) – tavoitteena on tehdä kierrätyksestä helppo, hauska ja jokapäiväinen juttu. Pakkaukset toimivat myös yhdenlaisena mediana, niistä löytyvillä sanallisilla lajitteluohjeilla pyrimme helpottamaan lajittelua. Yritystemme nettisivuilla on paljon tietoa millaista työtä ja kunnianhimoisia tavoitteita olemme asettaneet pakkausten kierrätettävyyden eteen. Pakkausten tuottajat (kuten Kesko, Valio ja Paulig) ovat tuottajavastuuvelvollisia ja vastaavat pakkausten keräyksestä, kuljetuksesta ja viestinnästä. Käytännössä vastuu hoidetaan Suomen kaupan ja teollisuuden omistaman Pakkausyhdistys Rinki Oy:n kautta. 

Q: Tuorein tieto kierrätysmuovin käytöstä elintarvikkeissa?

A: Tällä hetkellä suurin potentiaali kierrätysmuovin käytölle on kaikissa niissä pakkauksissa, jotka eivät ole elintarvikekontaktissa, poikkeuksena rPET. Kierrätysmuovin käyttö lisääntynee tulevina vuosina, joka edellyttää mm. teknologian kehitystä elintarvikekontaktikelpoisuuden varmistamiseksi. K-ryhmässä kierrätysmuovia käytetään mm. hedelmä- ja vihannespakkauksissa sekä kodintarvikkeiden pakkauksissa.

Q: Mitä ajatuksia paneelin osallistujilla on kierrätysmateriaalista valmistettujen pakkausten turvallisuudesta? 

A: Elintarvikekontaktimateriaalien lainsäädäntö asettaa rajoitteita kierrätysmateriaalien käytölle juuri turvallisuuden takia. Tällä hetkellä vain PET-muoville löytyy ns. suljettu kierto, jonka ansiosta mekaanisesti kierrätettyä PET-muovia voidaan käyttää elintarvikekontaktimateriaalissa. Muita muoveja voidaan käyttää uudestaan elintarvikepakkauksiin vain kemiallisesti kierrätettynä. Kemiallisen kierrätyksen kapasiteetti on erittäin rajoitettua ja hinta korkea ainakin toistaiseksi. Lisäksi kierrätetyn kartongin ympärillä on keskustelua niiden elintarviketurvallisuudesta (esim. Keski-Eurooppa). Suomalainen ensikuitukartonki on puhtaampi ratkaisu. Tulevaisuudessa varmasti osa kiertotalousmateriaaleista päätyy muuhun kuin elintarvikekäyttöön.

Q: Termien sekamelska hämää. Esim. kaupassa tarjolla olevat biohajoavat hedelmäpussit, joita ei kuitenkaan pitäisi kierrättää kotona eteenpäin biojätepussina – vai…? 

A: Biohajoavat muovipakkaukset, kuten take away rasiat voidaan lajitella muovinkeräykseen. Biohajoavia hedelmäpusseja voi pääkaupunkiseudulla käyttää biojätepusseina. Muutoin biohajoava muovi ei kuulu biojätteeseen hitaan hajoamisen vuoksi.

Q: Miten voi tietää pitääkö esim. ”kompostoituva / biodegradable” take away -kahvimukin kansi kierrättää kotona biojätteeseen vai muovinkeräykseen? Harva googlaa Huhtamäen nettisivuilta. 

A: Kompostoituvan pakkausmateriaalin voi lajitella kotona biojätteeseen.

Q: Miten pakkauksiin ja roskaamiseen perustuva järjestelmä murretaan?

A: Yhteistyöllä. Pakkausten valmistajat ja pakkaajat kehittävät pakkaukset kierrätykseen sopiviksi, kuluttajat lajittelevat pakkaukset eivätkä jätä niitä luontoon, infraa kehitetään eli lajitteluun, keräilyyn ja kierrätysprosesseihin investoidaan. Lisäksi kehitetään tuotteita, joissa kierrätettyjä materiaaleja voidaan käyttää. 

Q: Onko Suomeen tulossa kemiallisen muovinlajittelun laitosta? 

A: Me K-ryhmässä seuraamme tätä tiiviisti. Emme ole vielä ainakaan kuulleet tällaisesta investoinnista, mutta Ruotsissa on tähän liittyvä tutkimushanke. 

Q: Onko Keskon tekemä asiakastutkimus verkossa luettavissa?  

A: Avasimme tutkimusta 30.11. julkaistussa tiedotteessa: Biopohjaiset pakkaukset yleistyvät, mutta termit hämmentävät kuluttajia.

Q: Voiko sanoa, että roskaamisongelma on kuluttajien vika? Eikö tämä ole lähtökohtaisesti suunnitteluongelma tuote- ja systeemitasolla?

A: Meidän kaikkien on kannettava vastuuta tällä saralla – roskat eivät kuulu luontoon vaan kiertoon. Muutoksia tarvitaan myös koko järjestelmän osalta.

Q: Uusiutuvatko kaikki maailman metsät riittävän nopeasti, jos kaikki muovipakkaukset korvattaisiin kuitupohjaisilla? Tuhotaanko samalla luonnon (metsän) monimuotoisuus?

A: Kuidun yksi erinomainen ominaisuus on, että se saadaan kiertämään nykyjärjestelmässä melko tehokkaasti. Kuitupakkaus vaatii usein kuitenkin suojaksi muovikerroksen, joten kysymys ei ole ”joko/tai”, vaan materiaalit elävät rinnakkain useissa pakkauksissa. Kaikki nesteet (maidot, mehut jne.), rasvaiset ruoat vaativat muovikerroksen suojaksi, vaikka pakkaus olisi kuidusta tehty. 

Q: Olisiko teillä Valiolla, Pauligilla, Keskolla jakaa menestystarinoita pakkausratkaisuista, joissa on onnistuttu kuluttajakommunikoinnissa? Ja mistä tiedätte, että nämä ovat menestystarinoita?

A: Esimerkki Pauligilta: Pauligin pakkausten painoa ja hiilijalanjälkeä on pienennetty useissa pakkausuudistuksissa, mutta eniten kuluttajilta on saanut kiitosta keväällä 2021 lanseeratut pikku Juhla Mokka-pakkaukset, jotka edesauttavat kahvihävikin syntyä pienissä kotitalouksissa.

Esimerkki Valiolta: Hyvää palautetta on tullut paljon helposti löydettävistä selko-suomenkielisistä kierrätysohjeista pakkauksen kyljessä.

Esimerkki K-ryhmältä: Syksyllä 2020 toteuttamamme tutkimuksen mukaan kolme neljästä asiakkaasta kokee sanalliset lajitteluohjeet ymmärrettävämpinä kuin kuvalliset tunnukset. Jotta lajittelu olisi mahdollisimman helppoa, kaikkiin yli 3000 Pirkka, Pirkka Parhaat ja K-Menu -tuotteiden pakkauksiin tulee selkokieliset lajitteluohjeet, jotka korvaavat kuvalliset materiaalimerkit.

Q: Milloin saamme helposti avattavan ja suljettavan suodatinkahvipakkauksen, ilman teipinpätkää?

A: Kahvipakkausten helppokäyttöisyys on tärkeää ja Pauligilla etsimme aktiivisesti vaihtoehtoja, kuinka voisimme parantaa vakuumipakkauksen avausta ja suljentaa. Pakkauskehityksessä haluamme huomioida myös materiaalitehokkuuden ja ympäristöasiat. Tällä hetkellä markkinoilla olevat ratkaisut eivät ole meille vaihtoehto, sillä ne lisäisivät pakkauksessamme käytetyn materiaalin määrää. Jatkamme tutkimus- ja kehitystyötä, jotta voimme tarjota tulevaisuudessa helppokäyttöisiä ja täysin kierrätettäviä kahvipakkauksia.

Toivottavasti näistä vastauksista oli hyötyä ja tosiaan, koko Hyvä paha pakkaus -paneelikeskustelu on katsottavissa täällä.

Ei kommentteja Jätä kommentti

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.