Vaatevallankumous joka päivä

Menossa on kansainvälinen Vaatevallankumous-viikko. Mutta muistatko, miksi pitikään pukea vaatteet ylösalaisin ja tägätä someen #whomademyclothes?

”24. huhtikuuta tulee kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä, kun Rana Plazan vaatetehdas romahti Bangladeshissa. 1 133 ihmistä kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Siksi 24. huhtikuuta vietetään jälleen Vaatevallankumousta. Tänä keväänä kampanjoimme koko edeltävän viikon 18.–24. huhtikuuta.

Vaatevallankumouksessa ihmiset eri puolilla maailma näyttävät, että me haluamme vaateteollisuudelta lisää vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Me kysymme vaatemerkeiltä “Who Made My Clothes”, eli kuka minun vaatteeni on tehnyt, ja osoitamme, että haluamme tietää. Kampanjaan osallistuu satoja tuhansia ihmisiä yli 80 eri maassa.”

Lähde: fashionrevolution.org

Olen tehnyt omaa vaatevallankumoustani nyt useamman vuoden. Käytännössä se tarkoittaa, että pyrin hankkimaan vaatteeni ja asusteeni niin isolta osin eettisiltä toimijoilta kuin vain mahdollista. Siksi uusia vaatteita tarvitessani suuntaan yleensä ekana Nudgeen. Kun puolestaan tarvitsen kenkiä, tsekkaan Terhi Pölkin valikoimat. Nurmi on jo vuosia toiminut päähinevastaavanani (ja parhaillaan merkin ihana farkkurotsi odottaa naulakossa lämpimämpiä kelejä). Cilla´s´lta olen hankkinut suosikkihuivini ja Lovian korut, asusteet ja vaatteet ovat silkkaa eettistä luksusta.

Kaipaan yhä eettisen muodin markkinoille toki lisää toimijoita: esimerkiksi täydellisiä farkkuja ja kauniita alusvaatteita löytää harmillisen huonosti eettisinä. Farkkujen osalta vaihtoehtoja kyllä on, mutta ei juuri sellaisia mustia pillifarkkuja, joita itse eniten käytän. Alusvaatteet puolestaan ostan melkein aina bulkkina jostakin ketjuliikkeestä. Jos jollakin on hyviä vinkkejä tähän kohtaan, otan mieluusti vastaan!

Se mikä itseäni ottaa eniten nuppiin on viherpesu. Että ollaan olevinaan kotimaisia, ekologisia tai eettisiä. Korostetaan yhtä ominaisuutta, ”piilottaen” paljon tärkeämmät faktat. Esimerkiksi Marimekko on muotitalo, jonka toimintaa en ihan allekirjoita. Yritys on paitsi salannut Thaimaassa toimivan tehtaansa työoloja, myös ratsastanut suomalaisuudella, vaikka Marimekon tuotanto on isoksi osaksi Kiinassa. Linkin takaa löytyvässä Hesarin jutussa kerrotaan Marimekon tehtaiden työoloista: ”Tehtaassa tehdään työtä toppatakit päällä, koska siellä on niin kylmä. Lisäksi käy selväksi, ettei kaikkia työturvallisuusmääräyksiä ole noudatettu. Tästä kaikesta Ihamuotila [Marimekon silloinen  toimitusjohtaja] ei tiennyt mitään. Hän ei ole koskaan käynyt Marimekon Euroopan ulkopuolisilla tehtailla”. Pari vuotta takaperin Marimekko puolestaan kertoi Finnwatchille auditoineensa tehtaan, mutta ei kertonut, että tehdas ei ollut läpäissyt auditointia. (Lue Suomen Kuvalehden juttu: juttu: Marimekko jäljessä yritysvastuusta.) Tällainen toiminta on ajasta jäljessä ja aiheuttaa väistämättä negatiivista julkisuutta. Toimitusjohtajan pitäisi todellakin käydä kaikilla tehtailla — tai realistisempaa: hänellä pitäisi olla luottotiimi, joka on reitannut tehtaat puolestaan.  Ehkä Marimekko ajattelee olevansa tarpeeksi iso jättämään vastuullisuuden huomioitta, mutta väitän, että tulevaisuudessa ko mokiin ei ole maineellisesti varaa.

Nostan Marimekon esimerkiksi sen vuoksi, että haluaisin kovasti kyseisen firman olevan eettinen, koska tykkään Marimekon tuotteista. On sääli, ettei imago vastaa todellisuutta. Monen muun brändin kohdalla on ihan sama homma ja juuri siksi helpotan omia ostopäätöksiäni hankkimalla tuotteita pääosin paikoista ja merkeiltä, joiden taustaoista tiedän. Toki välillä on pakko ostaa vaikka niitä pikkareita, joiden eettisyydestä ei voi mennä takuuseen tai sitten vaan hairahtua muuten johonkin impulsiiviseen hankintaan. Kyllä mulle sitäkin toisinaan tapahtuu, en kiellä.

No mutta: otetaas vähän positiivisempia viboja kehiin! Etenkin uudistuneen Nudgen valikoimissa on uusia, eettisiä merkkejä, joista olen tosi innoissani.

Uusiseelantilainen KOWTOW tekee simppeleitä, vähän japanilaisen oloisia, pääasiassa mustia, valkoisia ja harmaita vaatteita, joiden rinnalle ilmestyy sesongeittain muutamia kausivärejä. Vaatteissa on reiluhko mitoitus, joka juuri nyt tuntuu tosi ajankohtaiselta. Tuotteissa on käytetty luomu-  ja fairtrade-puuvillaa eri tavoin, kaikki vaatteet ovat pääasiassa puuvillaa. KOWTOW-mallistolla on Fair Trade- ja GOTS-sertifikaatit. Tuotteet valmistetaan Intiassa, Kalkutassa, yhden perheen omistamissa tuotantotiloissa ja tuotantoketju on läpinäkyvä.

Hankin vastikään itselleni nuo kuvan byysat, ihanat! Varoituksen sana vaan KOWTOW´ta himotteleville: Nudgessa on yleensä vain yksi tai muutama kappale per koko, että saattavat olla jo myyty loppuun… Mutta siksi kannattaakin käydä tsekkaamassa säännöllisesti valikoimat, niin mä teen.

Toinen kiva uusi merkki on saksalaisten kaverusten perustama, Düsseldorfista ponnistava Wunderwerk, joka haluaa olla paitsi ekologinen ja ihmis-, eläin- sekä ympäristöystävällinen, myös hyvin haluttava brändi. Se onkin olennaista, sillä muodissa(kaan) pelkkä eko ei riitä. Kuteiden on oltava ennen kaikkea muotia ja kilpailtava tavanomaisen bulkin kanssa haluttavuudessa. Ekologisuus ja eettisyys eivät ole näkyviä arvoja ja tuntuu, että valitettavan moni valmistaja yhä luottaa siihen, että ideologia riittää. Ei se riitä.

Siinä missä KOWTOW on artsua, edustaa Wunderwerk iisimpää ja perinteisempää, rentoa pukeutumista.

Valikoima on tosi laaja, kuteita on sekä naisille että miehille. Valitsin kuvaan vain muutaman itseä miellyttävän asian, etenkin nuo kollaasiin valitsemani farkut kiinnostelevat isosti!

Wunderwerkin sivuilla kerrotaan vastuullisuudesta esimerkiksi juuri farkkujen osalta: housuparin valmistukseen kulutetaan vain 3-9 litraa vettä, kun perinteisesti vastaava luku on 90-160 litraa. Huikea ero!

Brändin sivuilla kirjoitetaan vastuullisuudesta tähän tapaan:

Ei kuulosta huonolta.

Vaatekaapissani on paljon eettistä muotia, tänään räppäsin lounastauolla vessaselfien ja haastoin Uhanan, Nurmen ja Cilla´s Webshopin kertomaan tarkemmin, Who Made My Clothes?

Löydät vastaukset Instagram-tililtäni. Ainakin osa haastetuista on jo vastannut.

Yhdessä Vaatevallankumouksen sloganeista todetaan osuvasti, ettei nopea muoti ole ilmaista, joku, jossain, maksaa aina.  Tämä on hyvä muistaa, kun tulet tarttuneeksi siihen viiden euron paitaan.