Menu

Sain palkan — entä sitten?

Kollega totesi illanvietossa, että on pakko julkaista vielä myöhemmin samana iltana yksi ei-sisältöyhteistyöblogaus, kun viikon kaikkina muina päivinä blogissaan oli ollut maksettuja sisältöyhteistöitä. Jäin miettimään asiaa ja koin, että hänen ja muiden samalla tavalla ajattelevien vuoksi haluan sanoa sanasen maksetusta blogisisällöstä.

Ensinnäkin: jos bloggaa ammatikseen, on siitä saatava palkkaa (ellei satu olemaan muhkeaa perintöä tilillä tai rikasta rahoittajaa taustatiimissä, joka maksaa viulut). Minulle blogi ja siihen liittyvät projektit ovat päivätyö, enkä koe ollenkaan ahdistavana sitä, vaikka viikon jokaisen postauksen yhteydessä olisi ”sain palkan” -leima. Olisikin! Sehän on vain hyvä asia, jos oma duuni kannattaa taloudellisesti. On aika tärkeää pystyä maksamaan laskut ja hankkia ruokaa pöytään. Omassa blogissani on kuitenkin harvinaista, että viikon jokainen blogaukseni olisi maksettu: yleensä olen saanut tuotteet ilmaiseksi testiin, mutta harvemmin palkkaa mielipiteeni julkaisemisesta. Olen myös ronkeli: kyselyitä tulee eri suunnilta enemmän, kuin mihin ryhdyn. On tärkeä muistaa, mikä se oman blogin ydintotti onkaan.

Jos blogi on päivätyö, älä hyvä bloggaaja koe syyllisyyttä, että olet saanut palkkaa. Jos koet sen vääränä, hyppää kohtaan kolme.

Toisekseen: jos kokee olevansa blogissaan ja mielipiteineen aito, on aivan sama, onko postauksesta maksettu vai ei. Kun kirjoittaja kokee, että on vapaa kirjoittamaan aidon mielipiteensä (aina pitäisi olla) ja ettei raha vie mukanaan, kehumaan tuotteita tai palveluita, joista ei todellisuudesta niin välitä, silloin rahapalkan saamisesta ei ole mitään syytä olla huolissaan. Uskon lukijoiden tajuavan, jos luottobloggaajasta alkaa kuoriutua enemmän mainostaja kuin riippumaton ja aito bloggaaja.

kc-sainpalkan

Kolmannekseen: Jos sisältöyhteistyöpostausten määrä alkaa ahdistaa, voi ehkä kysyä itseltään, onko tullut ehkä lähdettyä vähän heppoisin argumentein maksettua sisältöä kirjoittamaan? Jos pohdinnan jälkeen tulee siihen lopputulokseen, että jokainen sisältöyhteistyöpostaus on oman blogin ydinasiaa, niin mitä väärää siinä silloin olisi? Turhaa sinne väliin on silloin mitään ei-maksettua väkisin änkeä. Blogata keskellä yötä jotain kiintiösisältöä. Minusta siinä kohtaa on tärkeä miettiä, kenelle sitä postausta tekee. Onko se sittenkin oman omantunnon helpottamista?

Tiedän  kokemuksesta, että firmoja kiinnostaa ties minkälainen näkyvyys. Uskomattomimpia ovat ne yhteydenotot, joissa blogiin tarjotaan valmiiksi kirjoitettua artikkelia. On varmasti monia yhteistyökumppaneita, joista bloggaaja saa väännettyä blogiinsa jutun, kunhan kulmaa vähän hakee ja postauksen tekemällä tekee, mutta ihan oikeasti kannattaa muistaa se oman tontin punainen lanka ja miettiä, mitkä yhteistyökumppanit ovat niitä, joista kirjoittaisi ilmaiseksikin. Niin minä palkallisia postauksia arvotan ja musta se on aika hyvä neuvo. Blogini on alkanut harrastuksesta ja ihan samoin perustein teen juttuja kuin kahdeksan vuotta sitten, jolloin en saanut postauksista palkkaa.

kc-bregenz

Kuva: Doritin kanssa työmatkalla, joka ei ollut taloudellisesti fiksu veto, mutta joka poiki taloudellisesti merkittävän yhteistyön. Intuitiota kannattaa seurata!

Miksi avaudun? No koska tuntuu, että monissa blogeissa on nykyään ”vähän kaikkea maan ja taivaan väliltä”. Jos bloggaa kunnianhimoisesti, ja vaikka haluaa erikoistua ja olla omassa blogigenressään tosi hyvä, jopa paras, kannattaa miettiä se oma ”niche” ja pysyä siinä. Se voi olla joko tietty teema, josta pääasiallisesti kirjoittaa, se voi olla kirjoitustapa, jolla asioita ilmaisee tai vaikkapa huumoriblogi, joka kyseenalaistaa tai hehkuttaa ihan kaikkea. Olennaista on, ettei linja ja arvomaailma muutu jokaisen postauksen kohdalla.

On outoa, että kenenkään pitäisi tehdä työtä palkatta. Bloggaamiseen tällainen ajattelu usein liitetään ja vaikka olen itse tehnyt tätä kohta kahdeksan vuoden ajan, en usko monenkaan ihmisen ajattelevan, että tämä todella on päivätyöni. On hienoa, jos joku pystyy tekemään täyspäiväisen bloggaajan työtä miettimättä rahaa, esimerkiksi muhkean perinnön tai vastaavan turvin, mutta suurimmalle osalle sellainen ei ole mahdollista. Silloin on pakko keksiä ansaintamalleja ja minusta olen itse saavuttanut aika hyvän balanssin kaupallisuuden ja epäkaupallisuuden välimaastossa. Se ei ole helppoa, mutta se on mahdollista. Bloggaajan ei ole pakko olla yritysten talutusnuorassa ja kaupallinenkin blogi voi olla kriittinen.

Raha kyllä vie mukanaan jos sen antaa viedä — eikä siinä ole mitään pahaa, jos kaupallisuus ja ansainnan maksimointi on kirjoittajan päätavoite. Meitä on moneen junaan. Uskon kuitenkin itse siihen, että blogin voi saada kannattavaksi myös olemalla vähemmän taktikoiva kaupallisten yhteistöiden suhteen ja etenkin: olemalla aito ja rehellinen. Tällä en tarkoita, että pitäisi avata koko henkilökohtainen elämänsä blogissaan, van sitä, että on rehellinen itselleen ja lukijoilleen siitä perimmäisestä syystä, miksi kirjoittaa. Mikä on tavoite?

Yksi kommentti Jätä kommentti

Kommentit

Samoja aiheita olen tässä miettinyt. En kuitenkaan ole koskaan kokenut syyllisyyttä, jos olen kirjoittanut maksetun jutun.
Nyt olen pohtinut, miten jatkossa voisin paremmin lukijoille tehdä selväksi, mitkä jutut ovat kaupallista yhteistyötä. Tykkään tuosta leimastasi. Toivottavasti et pahastu, jos kopioin idean.
Läpinäkyvyys on kuitenkin mielestäni tässä se a ja o. Jos ei kerro yhteistyöstä lukijoille, saa kokeakin syyllisyyttä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.