Sustainable Meal @ Flow

Olin Flowssa, näin Beckin ja maistoin taivaallista kookosjäätelöä. Siinä viikonlopun tärkeimmät. Beck oli ihana, mutta keikanjälkeisessä ysärihuumassa leijailleen meikän rojautti maan pinnalle Maria Veitola, joka sivisti herra Beck Hansenin olevan kuulemma skientologi. Mainittu kookosjäätelö sen sijaan oli niin ihanaa, että lohdutti vähän Beck-järkytystä. Jätskistä ja ideoijastaan Richard McCormickista lisää tuonnempana.

Tapanani on ollut blogata Flow-festivaalin ruokatarjonnasta, tänä vuonna tehtävä on erityisen mukava, koska ”Sustainable Meal”.

Kun katsoo Flow´ta isompana kuviona kuin vaan ruokafestarinäkökulmasta, on kyseessä erityisen tiedostava festivaali kaiken kaikkiaan.  Vuonna 2009 Flow oli yksi ensimmäisistä hiilineutraaleista festivaaleista ja vuonna 2012 Flow’lle myönnettiin Suomen ensimmäinen Ekokompassi tapahtuma -ympäristösertifikaatti. Tänä vuonna Flow pilotoi uutta ekologisen ruoan toimintamallia: ruoan myyjillä oli mahdollisuus tarjota festarimenullaan kestävä ateria eli ”Sustainable Meal”, jonka toteuttamisessa on kiinnitetty huomiota  muun muassa raaka-aineiden alkuperään ja eettisyyteen sekä pakkausmateriaaleihin.

”Flow ohjaa festivaalin ruokamyyjiä ja kannustaa muitakin tapahtumia ekologisten annosten tarjoamiseen pilotoimalla Aalto-yliopiston opiskelijoiden, GreenEvent Oy:n sekä Osuuskunta Visian luomaa Sustainable Meal -ohjeistusta. Ruokamyyjät saavat tuekseen kestävän kehityksen mukaisen ruokamyynnin ohjeistuksen ja arviointilomakkeen, joissa kiinnitetään huomiota muun muassa raaka-aineiden alkuperään ja eettisyyteen sekä pakkausmateriaaleihin. Ohjeistuksen avulla ruokamyyjät voivat lisätä valikoimaansa erityisen, Sustainable Meal -merkinnällä varustetun vaihtoehdon.”

Flow-sunnuntaina ruoka-asiantuntijoista koostuva raati arvioi kaikki Sustainable Meal-annokset ja valitsi voittajansa, jota ei kuitenkaan löydy vielä festarin sivuilta. Päivitän tiedon tänne kun olen viisaampi.

Maistoin itse kolmea kestävää ateriaa, joista eka, Sandron Vegan pastilla -lautanen oli oikein maukas (nostokuvassa oikealla). Enpä muuta olisi odottanutkaan, suosikkiravintolaltani, tosin sooseja olisi saanut olla vähän reilummin.

Moni kehui myös Tasty Dogs-hodarimestan ”Veggie” Dog-hot dogia, siippani muiden muassa. Hyvät soosit, maukas ”nakki” ja jopa hyvä sämpylä. Itse tyyppasin ständin Sustainable Meal-annoksen, jossa luomulammasnakki ilahdutti tätä harvoin lihaa haukkaavaa herkuttelijaa. Sämpylän jätin sivuun, vehnä kun ei ole vahvuuteni, mutta sen verran maisoin, että ihanan kuohkea ja maukas leipänen. Joskus sitä toivoisi voivansa herkutella leivällä ilman, että muuttuu ilmapalloksi. Noottia on kyllä annettava paikan surkeista ranskalaisista…

Moni ruoan myyjä oli ottanut menuillaan vegaanit huomioon, niin myös Richard McCormicin pinkki Food Truck, jonka kyljessä myytiin yhtä kesän herkullisimmista jäätelöistä. Maidoton kookosjäätelö oli Richardin ja Jädelinon yhteistyötä, helsinkiläinen jäätelötehdas oli kehittänyt reseptin superkokin toiveiden pohjalta ja reseptiä oli kuulemma hiottu kuukausia.

Kyllä kannatti huolellinen tuotekehitys, suussasulava kookosjäätelö maistui kuumana kesäpäivänä nimittäin ihan täydelliselle. Makeutta olikin kuulemma haluttu vähän jarrutella, hyvä niin. Raakasuklaakeksi oli just passeli tuomaan vähän syntisyyttä annokseen ja esillepano oli ilahduttava. Täyden kympin jäätelöannos, toivottavasti tämä tulee myyntiin johonkin myös Flow-festivaalin ulkopuolella!

Testasin myös Food Truckin kestävän aterian, joka oli yllättävän tavanomainen ollakseen mm. Sandron, The Cockin, Ahoritan konseptit luoneen Richardin käsialaa. Makumaailmassa ”esiteltiin pohjoismaisen keittiön parhaita puolia” ja sitä lautasella tosiaan oli: uusia perunoita, kevätsipulia, kanttarelleja ja kirjolohta. Ihan ok, ei mitään kummallista. Lehtikaali-kurkku-tilli -pesto sen sijaan oli aivan mahtava! Innostuin siitä niin, että testasin tänään kotona vähän samantyyppistä systeemiä. Koko annos oli luomulaatuinen, kalaa myöten.

Sain ruokaseuraa paikalle osuneesta Helsingin ruokakulttuuristrategista, joka tunnetaan ehkä paremmin Ravintolapäivän isänä. Timo Santala nautti annoksestaan ja kertoi maistelleensa läpi kaikki Sustainable Meal-satsit. Olisinpa päässyt samaan, mutta eihän sitä nyt yksi ihminen ehdi ja kykene syömään koko ajan. Vaikka, kröhöm,  aika hyvä syömäri olenkin.

Minusta on aivan mahtavaa, että hyvän musiikin rinnalla ona hyvää ruokaa. Joku toinen voi olla sitä mieltä, että vihersmoothiet, sushi ja muut ”hienostelusafkat” eivät kuulu festareille, mutta olen kyllä eri mieltä. Ehkä olen vähän hienohelma sitten. Paitsi etten kyllä ole. Miksi festareilla pitäisi syödä jotakin epäruokaa, huonompaa kuin muualla söisi? En ole koskaan tajunnut sitä. Herkullisen, laadukkaan ja terveellisen ruoan valmistaminen kun on aivan yhtä helppoa kuin epäterveellisen ja pahan.

Itseäni ilahdutti esimerkiksi Pür-kojun marjasmoothie sunnuntaina, kun kaipasin jotakin raikasta ja alkoholitonta. Juu Jaffa ei ihan aja sitä asiaa.

Kuuntelin festariruokailijoiden kommentteja safkoistaan ja haastattelin porukkaa: kasvisravintola Soi Soin bataattiranut olivat monen mielestä taivaallista nannaa. Komppaan. En ole koskaan testannut tätä Vaasankadulla majaa pitävää ravintolaa, mutta bataattiranujen jälkeen aion ehdottomasti. Flow esittelee muutenkin kivasti helsinkiläisiä ravintoloita sellaiselle, joka ei arjessaan ennätä niihin tutustua. Viittaan. Ja haluan raivata aikaa ravintolaillallisille. Kun tuo vauva nyt vaan taas alkaisi nukkua (imetyksen lopettaminen aiheutti taantuman menestyksekkäässä unikoulussamme).

Lauantaina hymyilytti näin leveästi Reginan keikan jälkeen. Kuinka taitavia mun ystävät onkaan! Toivottavasti tämä vuoden ainoa keikka ei ole bändin uran vika keikka. Älkää ikinä lopettako!

Sunnuntaina ilahdutti puolestaan Perhe Flow: aivan upeasti järjestetty kokoperheen sunnuntai-iltapäivä. Isla nautti sirkusesityksistä ja musiikista, Hector järsi koivujakkaroiden kaarnaa ja halusi ilmapallon. Täydellinen sää, hyvää ruokaa, iloisia ihmisiä, aikuiset ja lapset kimpassa. Oikein jees.

Syynäsin myös kierrätysjärjestelyitä ja mielestäni vaikutti, että roskatilanne oli hyvin hallussa. Festareilla oli paljon roskiksia (joita myös osattiin käyttää) ja pullojen ja tölkkien panttisysteemi toimi. Noin muuten kyllä meinasi mennä kuohari väärään kurkkuun kun kuulin, että jossakin maksoi lasi valkoviiniä 16 euroa. 16?!

Tykkään Flow-festivaalista kovasti, vaikka se onkin paisunut ja ”mainstreamistunut”. Minua se ei haittaa, koska tuntuu, että sieltä löytää helposti tarpeeksi sitä, mikä itseä kiinnostaa. Paras festari ehdottomasti, ja vielä muutaman sadan metrin päässä kotoa. Täydellistä.

Nyt kuusi tuntia unta, sitten Mádara-lanseeraus. JAIKS!