Lähimatkailua: uusi Kiasma

En ole lukenut muuta kuin ammattikirjallisuutta moneen vuoteen. Ehdin ylipäänsä lukea tosi vähän ja siksi priorisoin yleensä sellaisen, mikä liittyy duuniin. Huvitti, kun tajusin Kiasman minulle lähettämää Patti Smithin Ihan kakaroita -muistelmateosta lukiessani, että saadakseen meikäläisen lukemaan muuta kuin työkirjallisuutta, täytyy mulle näköjään maksaa siitä ja postittaa kirja kotiin. Mikä ruuhka-arki?

Eivät ehkä tiedä Kiasmassa, kuinka paljon Ihan kakaroita merkitsi minulle. Se oli portti jonnekin, jossa en ole ollut vuosiin — ja jossa en ole ollut ikinä! Mitäpä minä 60-70 -luvusta oikeasti tietäisin, ja etenkin sen ajan New York on kirjassa kuvailtu tavalla, joka todellakin vaatisi aikakoneen, tänne, heti, nyt.  Upeasti kirjoitettu teos, suosittelen. Kirjassa olennaisessa roolissa on Pattin rakastettu ja sielunkumppani, taiteilija, valokuvaaja Robert Mapplethorpe, jonka näyttely aukeaa tänään Kiasmassa.

Tutustuimme keskiviikkona pienellä porukalla uudelleen avautuvaan Kiasmaan ja Mapplethorpen näyttelyyn, joka on tullut Helsinkiin Pariisista. Oli aika huikea tapa sisäänajaa itsensä tämän legendaarisen valokuvaajan elämään kirjan kautta, ja sitten nähdä kuvina kaikki se, mitä oli päässään kuvitellut.

Hitto että käyn liian harvoin tutustumassa taiteeseen. On pakko myöntää, että kulttuuririennot on jääneet viime vuosina todella vähälle, koska silloin kun on omaa aikaa, priorisoin yleensä hyvän ruoan tai kuntoilun. Jos/kun raahaudun näyttelyavajaisiin, on kyseessä aina jonkun frendin hengentuote.

Itseäni kiehtoivat eniten paitsi Robertin kuvat Pattista, myös aikalaiskuvat  Andy Warholista, Arnold Schwarzeneggeristä, Yoko Onosta jne. Niin ja ne mustien miesten veistokselliset valokuvat olivat myös upeita. Niistä uran alun kaikista polaroideista ja kukka-tauluista en ole niin varma…

Myös neloskerroksessa on jotakin, joka kandee käydä katsomassa. Muistatteko kun olin vuosi sitten Kaliformiassa? Syy tähän oli siipassani, joka teki siellä duunia. Päätimme jatkaa työmatkaansa lomalla, kun oli hyvä sauma ja säästyi yhden lipun verran rahaakin.

Sam oli tuolloin Los Angelesissa ohjaamassa Adel Abidinin Michael-dokumenttia. Michael Jackson ei vastoin yleistä käsitystä ole kuollut ja antamansa haastattelu on nähtävissä Kiasman neljännessä kerroksessa. 😉 Suosittelen. On ollut huippua seurata Michael-projektia alusta saakka ja nähdä se nyt tässä pisteessä. Olen hämmentynyt siitä, kuinka aidolta lopputulos näyttää!

Viikonlopun lähimatkakohteesi löytyy siis täällä kertaa Helsingistä, aivan Rautatieaseman nurkalta. Vinkkinä, että Kiasmaan pääsee joka kuun ekana perjantaina ilmaiseksi.

Psst… Kasper ja Jussi olivat myös keskiviikkona mukana, löydät tonteiltaan vähän enemmän infoa itse näyttelyn sisällöstä.