Lisäaineetonta Suomi-jäätelöä
Moni jäätelö on aikamoista huijausta. Kirjoitin aiheesta kesäkuussa postauksessa Kermajäätelössä ei ole kermaa ensinään. Postauksessa esimerkkinä käytetyn Rainbow Mansikka kermajäätelön pääraaka-aine on rasvaton maito. Aikamme elintarviketuotantoa jotenkin aika osuvasti kuvaavaa minusta. Lisäksi kun ostat esimerkiksi kotimaiseksi miellettyä Pingviini-jäätelöä, kilahtavat eurot Nestlén kassaan. Jäätelöaltaasta saa hakemalla hakea tuotteita, jotka ovat sitä mitä väitetään.
En syö usein jäätelöä, koska lehmänmaito, koska vatsakivut. Pidän kyllä jätskistä, mutta ne muutamat jädet vuodessa syön yleensä kesähelteellä, silloin kun nyt vaan on pakko ostaa jätski. Silloin ostan jotain superhyvää jädeä, mieluiten jäätelökioskista. Niinä parina kertana otan sitten ne jälkiseuraamuksetkin. Jäätelösuhteeni kun tietää, onkin vähän hassua, että olen syksyn mittaan testaillut juuri jäätelöitä.
Suomessa kulutetaan jäätelöä henkeä kohden eniten Euroopassa. Se on minusta kummallinen fakta. Johtuukohan se pitkästä ja pimeästä talvesta, että jollain makealla on pakko tuoda iloa elämäänsä, vai siitä, että sitten kun sitä aurinkoa vihdoin on, vetää jengi jäätelöä kaksin käsin? Mene ja tiedä, mutta suomalaiset rakastavat jäätelöä. Onneksi voimme tyydyttää himomme muulla kuin globaalien jäätelöjättien tuotteilla, joissa on usein paljon turhia lisäaineita.
Sain alkusyksystä ovelle toimituksen, josta ei voinut kieltäytyä: uutta, kotimaista luomujäätelöä. Pakkohan sitä oli maistaa! Luomujäätelö Jymy-pikareita tuli taloon sen verran, että järkkäsin jäätelöbuffan ystäville, koska muuten olisin ollut jätskivuoren keskellä vielä ensi kesänä. Onneksi ei ollut vaikea ylipuhua tyttöjä hommaan.
Pimppasimme lokakuun pimeydessä kynttilänvalossa Jymy-annoksiamme ja arvioimme jäätelöiden makuvaihtoehtoja, joita on viisi: vanilja, suklaa, mansikka, maitokahvi ja — vähän yllättävä — puolukka. Juuri puolukka kiinnosti minua eniten, mutta suosikikseni nousi yllättäen mansikka. Ehkä siksi, että mansikkajäätelö on yleensä liian makeaa ja myös vähän tylsän makuista. Tämä sen sijaan ei ollut ällömakeaa ollenkaan ja maistui tosi luonnolliselle mansikalle, melkein kuin olisi nauttinut tuoreita mansikoita kesällä. Ymmärsin mistä maku johtuu tutkiessani tuoteselostetta: Jymyn mansikkajäätelössä on aitoa mansikkaa on huimatat 30% tuotteesta. Markkinoilla kun on mansikkajäätelöä, jossa mansikkaa on 3%. Siinä on vähän eroa.
Se mainitsemani puolukka ei ollut niin ihmeellinen kuin olisin toivonut, mutta mansikan lisäksi tykkäsin Jymyn vaniljajäätelöstä. Aivan ihanan täyteläistä ja hyvää pelkältäänkin. Noin yleensä en kyllä nauttisi vaniljajätskiä ilman ehostusta.
Minulle kerrottiin muuten, että näissä on sokeria vähemmän kuin monissa markkinoiden jäätelöissä, mutta myönnän, etten ole tehnyt tällaista vertailua itse. Kannattaa siis tarkistaa se, mikäli sokerimäärillä on itselle merkitystä.
Myös toinen kotimainen jäätelö on ollut testissä syksyllä: Kolmen kaverin jätskit ovat tuttuja jo parin vuoden ajalta. Olen tosin maistanut niitä vain kerran ennen tätä testijaksoa, mutta se yksi kerta jäi mieleen: täyteen ahdetun Lumi-putiikin avajaiset, jossa kaikki jonottivat koko ajan uuden, pienen jäätelömerkin ständille hamstraamaan aivan ihania makuja. Vadelma-valkosuklaa, mustaherukka-appelsiini ja mustikka-kaardemumma — täydellisiä makupareja kaikki! Juuri makupareissa onkin Kolmen kaverin jäätelön vahvuus.
Tämä kuvan vadelma-valkosuklaa -jäätelö oli ehdoton suosikkini. Huh mitä kamaa! Ja siis mustikka-kaardemumma! Kuka edes hoksaa yhdistää nämä maut keskenään? Kaikki eivät varmasti tykkää, mutta mulle kyllä osui ja upposi. Tiedän nyt mitä ostan sitten, kun on pakko saada se jäätelö. Tai tarjota vieraille jotakin ihanaa.
Vaikka makuasioista ei voi kiistellä, on tietenkin kutkuttavaa vertailla näitä kahta, pientä ja kotimaista jäätelömerkkiä tuotteineen keskenään. Kolmen kaverin vadelma- ja mansikkajäätelöt hävisivät mielestäni Jymyn vastaaville, mutta Kolmen kaverin suklaa voitti Jymyn version kyllä. Kolmen kaverin suklaajäätelössä on suklaalastuja, jotka lohkeilevat ihanasti suussa. Makukokemus on aika täydellinen.
Sekä Jymyn että Kolmen kaverin jäätelö valmistetaan kotimaisesta maidosta. Molemmat brändit valmistavat aitoa jäätelöä lisäaineettomasti. Lisäksi Jymy on luomua. Jymyn sivuilla kerrotaan, että käyttämänsä maito tulee ”Suomisen tilan onnellisista lehmistä”. Tässä kohtaa väittämän uskoo, muissa yhteyksissä vastaavat imelyydet lähinnä ärsyttävät.
Kuva: jymy.fi
Kolmen kaverin sivuilla kerrotaan, että jäätelönsä valmistetaan ”puhtaista ja raikkaista lähellä tuotetuista raaka-aineista. Käyttämämme maito ja kerma tulevat kotimaisilta tiloilta. Marjat taas on poimittu kotimaan metsistä tai kotimaisilta marjatiloilta”.
Kuluttajan silmään ja korvaan (ja suuhun) sekä Jymy, että Kolmen kaverin jäätelöt ovat ilahduttavia ja aitoja vaihtoehtoja. Molempien takana on sitäpaitsi kiinnostavat tyypit: Jymy on Jyrki Sukulan perustama jäätelöbrändi ja Kolmen kaverin jäätelöt ovat kolmen ystävyksen, sympaattisten Saulin, Ilkan ja Heikin kreisi päähänpisto: jäätelön valmistamisesta mitään tietämättömät ystävykset perustivat jäätelötehtaan itähelsinkiläideen lähiöön, eikä ehkä ihan moni uskonut herronjen ideaan aluksi. Kolmen kaverin jäätelöt ovat kuitenkin olleet menestys ja Sukulakin on kertonut, kuinka jätskinsä viedään käsistä. Onneksi meille jäätelöhulluille on vihdoinkin kaksi näin hyvää vaihtoehtoa.
Jymy valittiin hiljattain vuoden luomutuotteeksi Image-lehden toimesta. On aika hassua, ettei kotimaista luomujäätelöä ole saanut aikaisemmin. Odotan yhä myös hetkeä, jona joku alkaa tuottaa kotimaista luomumaitosuklaata. Onhan sekin nyt kumma juttu, ettei moista ole vieläkään. Ehkä herra Sukulalla jo on projekti vireillä? 😉