Liitoskipuja, osteopatiaa ja belly binding

Raskaus ei ole sairaus, mutta tilaan liittyy monilla tuntemuksia tai kipujakin, joita on hyvä (ja joita onneksi voi) helpottaa lääkkeettömästi. Vaikka aikaisemmin olisi vedellyt särkylääkkeitä kuinka huolettomasti, alkaa moni nainen onneksi miettiä lääkkeiden käyttöä raskausaikana tarkemmin. Ja toki on niin, ettei kaikkia lääkkeitä edes voi raskaanaollessa käyttää.

Itse olen selvinnyt sekä ekasta että tähän mennessä tästä toisestakin raskaudesta lähes kivuitta. Islaa odottaessani en kärsinyt muistaakseni kivuista ennen supistusten alkamista ollenkaan, eikä tälläkään kertaa ole tarvinnut kokea esimerkiksi selkäkipuja, jotka ovat odottajilla yleisiä. Veikkaan kivuttomuuteni johtuvan pääasiassa hyvästä kunnosta: olen treenannut viime viikkoihin saakka 3-4 kertaa viikossa ja ennen raskautta sekä ekan ja tokan kolmanneksen aikana 4-5 kertaa. En ole eläissäni ollut fyysisesti siinä kunnossa kuin hetkellä, jona losahdin.

4 viikkoa laskettuun aikaan, vielä jaksaa hymyillä

Iso syy kivuttomuuteeni lienee myös istumattomuudella: lopetin 8 tunnin istumiset jo kolme vuotta sitten. Palatessani töihin edelliseltä äitiyslomaltani ja istuessani Uuden Mustan toimituksessa ekaa kertaa kahdeksan tunnin työpäivän tajusin, että homma ei ole ihmistä varten. Duuni itsessään toki oli ihanaa ja antoisaa, mutta minun oli fyysisesti pakko jaloitella väintään kahden tunnin istumisen jälkeen. Kotona aloin tehdä hommia usein seisten ja myös Suomen Blogimediassa tuottajana ollessani seisoin noin puolet työpäivästä. Tietoturvaroskis oli ihan ok seisomatyöpiste. 😉

Ihan kivuitta ei toka raskaus silti ole edennyt: olen joutunut tutustumaan liitoskipuihin.

Lantion etuseinämää pitää yhdessä häpyluuliitos (symfyysi), joka käsittää ruston sekä ylemmät ja alemmat häpysiteet (ks. kuva 1). Häpyluuliitoksen löystyminen alkaa ensimmäisen raskauspuoliskon aikana ja lisääntyy vielä viimeisen kolmen kuukauden aikana. Tämä voi aiheuttaa raskauden aikana kipuja. Röntgenkuvissa häpyluuliitoksen on todettu olevan kaksi kertaa leveämpi raskauden aikana kuin muulloin.

Kuva: terveyskirjasto.fi

Häpyluuliitoksen löystyminen ja liikkuvuus johtuvat todennäköisesti hormonaalisista muutoksista ja ovat pääosin munasarjojen erittämän relaksiinin aikaansaamia. Sinänsä ilmiö on hyvänlaatuinen ja jopa tarkoituksenmukainen. Elimistö valmistautuu synnytykseen, sillä lantiorengas ei ole enää loppuraskaudessa jäykkä vaan joustaa sikiön koon mukaan.

Tavallisia oireita ovat kipu alaselässä, häpyliitoksen (symfyysin) alueella, alavatsalla, reisissä tai nivustaipeissa.

Häpyliitoksen liiallinen liikkuvuus (instabiliteetti) voi olla niin kivulias, että pystyasento ja kävely eivät onnistu raskauden viimeisillä viikoilla. Tyypillistä on ns. ankkakäynti lonkkien asennon vuoksi. Juuri synnytyksen jälkeen oireena on yleensä alaraajojen liikuttamiseen liittyvä voimakas kipu tai lievempi kipu tai arkuus häpyluuliitoksessa.

Lue lisää: terveyskirjasto.fi

Kahden ja kolmen lapsen äidit ovat tienneet kertoa, että liitoskivut pahenevat, mitä useamman raskauden kokee. Tai voivat pahentua. Itse yllätyin liitoskiputuntemuksista, kun Islan kanssa ei ollut mitään vastaavaa. Pahimmalta liitoskivut ovat tuntuneet silloin, kun olen istunut paikoillani vähän pidempään (tunnin tai pari) ja sen jälkeen noussut soimittamaan jotakin asiaa. Parhaalta on tuntunut olla liikkeessä, ehkä siksi liikunta ja salilla huhkiminen on tuntunut erityisen hyvältä. Olen saanut apua myös osteopatiasta ja tukivyöstä.

Lääkärini Hanna Roiha ja selkäranka

Aloitin vastikään yhteistyön Mommy & Me -nimisen klinikan kanssa*, josta tulette kuulemaan tulevaisuudessa useamman postauksen yhteydessä. Diilimme on se, että kerron kokemuksistani ko paikassa ja blogiin ilmestyy Mommy & Me -banneri. Tähän mennessä olen käynyt vastaanotolla kolmesti ja saanut apua mainittuihin liitoskipuihin. Kyse on osteopaattisesta hoidosta, josta en juuri omannut tietoa aikaisemmin. Ehkä sinäkin mietit, mitä osteopatia on?

Kehon rakenne: luut, nivelet, nivelsiteet, jänteet, sidekudokset, kalvot, lihakset, sisäelimet ja rauhaset muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Kaikki muutokset näiden rakenteiden toiminnassa häiritsevät hermoviestintää, verenkiertoa, immuunipuolustusta ja aineenvaihduntaa aiheuttaen jännityksiä ja lukkiumia sekä altistaen sairauksille. Jokainen häiriö selkärangan alueella heikentää sisäelinten toimintaa ja aiheuttaa häiriöitä esim. ruoansulatuksessa tai suoliston toiminnassa. Jos pienikin osa kehosta toimii huonosti, se häiritsee kehon kokonaisuuden toimintaa.

***

Osteopatia on manuaalinen eli käsin tehtävä hoitomuoto, jossa huomioidaan ihminen kokonaisuutena. Osteopaatin tavoitteena on normalisoida kehon rakenteen ja toiminnan yhteys ja saada siten valjastettua kehon omat paranemismekanismit ja optimoida terveys. Osteopatiassa ei hoideta oirekeskeisesti, vaan kehoa hoidetaan kokonaisuutena, joka on enemmän kuin osiensa summa. Osteopaatti käyttää hoidossaan erilaisia pehmytkudostekniikoita ja nivelien liikkuvuutta parantavia tai normalisoivia tekniikoita. Hoidon päätavoitteena on normalisoida kudosten aineenvaihdunta ja tasapainottaa kehon osien liikkuvuudet.

Lähteet: suomenosteopaattiliitto.fi ja mommyandme.fi

Törmäsin osteopatiaan selvittäessäni asioita liittyen tokaan raskauteeni. Kuulin, että esimerkiksi Ranskassa ja Belgiassa vastasyntyneille vauvoille tehdään yleisesti osteopaattinen hoito pian synnytyksen jälkeen. Suomessa en ole törmännyt asiaan koskaan! Kiinnostuin aiheesta ja samoihin aikoihin Mommy & Me kiinnostui minusta, teemme siis nyt yhteistyötä ja olen tästä innoissani!

Osteopaattisella hoidolla voidaan helpottaa sekä vauvan että äidin synnytyksessä saamia, kehollisia stressitiloja. Jos kuvittelet itsesti vauvan asemaan, puristautumaan kohdusta maailmaan ohuen kanavan läpi, ei ole ihme, että kropassa voi olla synnytyksen jälkeen stressitiloja. Lääkärini, lastentautien erikoislääkäri Hanna Roiha kertoi, että esimerkiksi esikoiseni koliikki on saattanut olla pääasiassa päänsärkyä, koska hän syntyi otsatarjonnassa ja ponnistusvaihe kesti 1,5 tuntia. Pääkipu on voinut olla syynä vauvan kolmen kuukauden itkuun ja itku taas on aiheuttanut ilman joutumista vatsaan, ikävä kierre siis. Neuvolassa ei koskaan otettu puheeksi tällaista vaihtoehtoa, vaan puhuttiin asiasta siihen tyyliin, että mitää muuta ei ole tehtävissä kuin kokeilla tiettyjä apteekeissa myytäviä tuotteita.  Kokeiltiin juu, ja ihan tuloksetta.

Mm. tällaisiin päänsärkytiloihin ja vastaaviin synnytyksessä aiheutuviin stressitiloihin voidaan vaikuttaa osteopatialla ja haluan tehdä kaiken mahdollisen, jotta välttyisin toiselta koliikkilapselta. Veikkaan koko taloyhtiön olevan kiitollinen, jos skidi huutaa mahdollisimman vähän…. On tietenkin epätodennäköistä, että saisin toisen otsatarjontatapauksen, mutta lapsen itkuisuus voi johtua toki muustakin ja jos osteopatiasta voi olla apua, hoidatan itseäni ja lastani mielelläni lääkkeettömästi. Sen verran tiedän nyt, että Cuplaton (jota yleisesti suositellaan koliikkiin) ja muut lääkkeet eivät tehonneet ainakaan meillä ja mitä olen puhunut muiden äitien kanssa, ei koliikkiin ole useinkaan löytynyt jeesiä perinteisistä lääkkeistä. Homeopaattiset pillerit sen sijaan lopettivat frendin vauvan koliikin täysin ja tällä kertaa aion kokeilla homeopatiaa vauvalle, jos on tarvis. Islan syntyessä en edes hoksannut koko vaihtoehtoa!

Haluan alleviivata: en suinkaan ole fanaattinen länsimaisten lääkkeiden vastustaja, mutta silloin kun vastaus vaivaan voi turvallisesti löytyä luonnonlääkinnästä tai hieronnasta/käsillä tehtävästä ”kudos- ja niveljumpasta” eli osteopatiasta, en kieltäydy kokeilemasta.

Käydessäni Mommy & Me:ssä tokaa kertaa, olivat liitoskivut juuri alkaneet vaivata ja Hanna kertoi, että oli itse joutunut raskausaikanaan kävelemään tietyssä vaiheessa takaperin, koska silloin kipu hellitti. Testasin kotona ja tosiaan, takaperin kävely tehoaa — jos ei ole muuta oljenkortta käytettävänä. Minulla onneksi oli: Hanna hoiti liitoskipujani osteopaattisesti ja kehotti myös tutustumaan mahavöihin. Bloggasinkin aiheesta kuukausi takaperin.

Vyö on ollut kullan arvoinen! Nyt kun vatsa on selvästi isompi kuin ekassa raskaudessa, kaipaa se myös tukea eri tavalla. Liitoskivut helpottivat Hannan ohjeiden myötä ja vyö on käytössäni nukkumista lukuunottamatta joka hetki.

Hankin oman vyöni Bebesistä; kuvan Anita-vyö maksoi 45 euroa ja on todellakin investoimisen arvoinen, jos liitoskivut vaivaavat. Vyö on minulle nyt loppuraskaudesta aivan pakollinen väline ja onneksi se ei hiosta tai tunnu millään lailla epämiellyttävältä.

Käytän vyötä yleensä korkeavyötäröisten shortsien, leggareiden tai alustopin päällä, päällysvaatteen alla, mutta nyt helteellä olen pukenut sen mekon alle ihan sellaisenaankin. Ei hankaa tai hiosta ollenkaan, ihan mahtava tuote.

Muita apukeinoja kuin liikunta, osteopatia ja mahavyö en ole tähän 36 raskausviikkoon mennessä tarvinnut, katsotaan miten loppu sujuu. Ei tässä enää ole montaa viikkoa jäljellä.

Jo nyt on pakko mainita, että aion olla koekaniinina heti synnytyksen jälkeen: Suomessa vatsan alueen tukeminen synnytyksen jälkeen ei ole kovin yleistä, mutta ehkä tulevaisuudessa on toisin!

Alunperin Malesiasta lähtöisin oleva, synnytyksen jälkeinen traditio kuroa synnyttäneen äidin vatsa kireälle palautumista helpottamaan on nimeltään belly binding ja keskivartalon tukeminen synnytyksen jälkeen on esimerkiksi Yhdysvalloissa tosi suosittua. Opin tämän, kun kyselin aiheesta Bebesistä. Minuun otti yhteyttä Suomessa Belly Bindeja vuokraava Tara Lange, joka myös yhdessä fysioterapeutti Ira Rissasen kanssa pitää luentoja synnytyksen jälkeisestä kehonhuollosta ja vatsalihasten erkaumasta. Lange luettelee Belly Bindin hyödyiksi mm. seuraavia:

• Se [belly binding] auttaa kuromaan äidin vatsaa, lantiota ja kylkiluita kapeammaksi.
• Belly Bind päällä olet hyvässä ryhdissä, kantaessasi vauvaa sekä imettäessäsi.
• Hyvä ryhti ehkäisee selkä- ja niskavaivojen syntymistä.
• Se nopeuttaa synnytyksen jälkeisen verenvuodon prosessia luonnollisella tavalla.
• Se auttaa erkaantuneisiin suoriin vatsalihaksiin vetäen ne lähemmäksi toisiaan.

Kaksoset synnyttänyt ystäväni koki hyvin epämiellyttäväksi pitkään synnytyksen jälkeen jatkuneen sisäisen muljahtelun, kun sisuskalut hakivat paikkaansa. Minusta on tosi loogisen kuuloista, että keskivartaloa tuetaan raskuden ja synnytyksen jälkeen ja jos se vielä auttaa vatsan vetäytymiseenkin, niin kyllä kiitos! Haluan ehdottomasti kokeilla.

Keskivartaloa voi tukea joko tällä mainitulla sitomistekniikalla tai modernimmalla korsetilla. Yhdysvalloissa synnytyksen jälkeinen korsetti on trendi — tiesi jenkkifrendini kertoa ja kun Hannekin mainitsi asiasta, päätin kysellä korsettituotetta Bebesistä. Tällaista ei heillä vielä myydä, mutta wrapin ottamista valikoimin on kuulemma harkittu. Hyvä että aloin udella aiheesta, koska tulen nyt koekaniinimielessä saamaan Bebesistä jonkin wrapin elokuussa testiin.

Kuvassa on Carriwell-merkkinen Belly Binder Wrap, joka näyttää mielestäni kätevältä. En ole vielä varma, saanko testata juuri tällaista, mutta ymmärtääkseni kyseessä on jokin vastaava tarrakiinnitteinen versio. Odotan innolla!

Aion myös osallistua elokuun alussa belly binding -kurssille, jotta voin vertailla tarra- ja sitomistekniikoita keskenään. Mikäli jotakuta teistä kiinnostaa, löytyy kurssiaikataulua Facebookista Babyjoyn ryhmästä.

Huivilla sitominen näyttää tarrakorsettia monimutkaisemmalta, mutta selvisin ihan hyvin kantoliinankin kanssa, joten sikäli en ole skeptinen. Tarrakiinnitteinen korsetti vaan on siitä hyvä, että se menee vaatteiden alle helposti ja huomaamattomasti.

Palaan aiheeseen kun olen tutustunut eri tekniikoihin.

… Ja pitäkää peukkuja, etteivät liitoskivut palaa!

*Sisältöyhteistyökumppani Mommy & Me ja Suomen Blogimedia