Sokeria vai aspartaamia?
Aamuinen keskustelumme hallituksen sokeriverokaavailusta löytyy nyt Areenasta (26 minuutin kohdalta). 10 minuutissa ei ehdi sanoa paljoakaan, joten täydennän keskustelua vielä vähän, vaikka sitä jo aika paljon keskiviikkona pohjustin.
Studiossa kanssani ollut ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm pitää light-limuja sokerijuomia terveellisempänä, vaikka haluaisikin ihmisten mieluiten juovan vettä. Olen samaa mieltä siitä, että siinä missä nälkäänsä syödään ruokaa ja karkeilla herkutellaan, janoonsa pitäisi juoda vettä ja limsat ovat nestemäistä karkkia, herkuttelua varten.
Kuvakaappaus Areenasta
Itse en juo kumpiakaan edellämainittuja, nautin yleensä vettä, johon olen puristanut sitruunaa, tai tartun kookosvesitetraan. Limsoista ja light-litkuista en pidä, eikä niitä minusta mihinkään tarvitse. Silti jos pitää valita näistä pahempi, on se minusta keinotekoisilla makeutusaineilla makeutettu tuote, koska siinä missä aivomme tunnistavat sokerin, on keinomakeuttajien kanssa tutkitusti asia vähän monimutkaisempi. Kirjoitin asiasta viime vuonna:
Physiology and Behavior -julkaisun toukokuun numerossa kerrottiin, kuinka San Diegon yliopiston tutkijat Erin Green ja Claire Murphy saivat selville kiinnostavaa faktaa aivojen reagoimisesta erilaisiin makeuttajiin.
Testiin valittiin 24 vapaaehtoista. Puolet joi säännöllisesti dieettilimsaa vähintään kerran päivässä. Toiset 12 joivat sitä harvoin, tai eivät ollenkaan. Tämän jälkeen tutkijat analysoivat, kuinka koehenkilöiden aivot reagoivat veteen, joka on makeutettu joko sokerilla tai keinotekoisella makeutusaineella. Vaikka koehenkilöt eivät voineet erottaa makeuttajia toisistaan, heidän aivonsa erottivat.
Ryhmässä, jossa ei nautittu dieettilimuja, sokeri ja keinomakeuttaja aktivoivat aivoissa selvästi eri alueita. Ne koehenkilöt, jotka nauttivat säännöllisesti dieettilimsaa, heidän aivoissaan reaktioita ei tapahtunut välttämättä laisinkaan.
***
Aivot siis menevät ikään kuin sekaisin. Kun kevytlimsojen ajatus noin lähtökohtaisesti on antaa juojalleen nautintoa vähemmillä kaloreilla, aiheuttaakin limu sen, että henkilön kroppa ei ikään kuin rekisteröi kevytlimsan kaloreita ja sitten on juotava/syötävä lisää.
Lue koko blogaus: Kevytlimsan lihottavat 15.10.2012
Fogelholm pitää virvokkeiden sokeripitoisuutta isompana ongelmana kuin mahdollisia kemikaaliövereitä, mutta minusta on silti problemaattista keskittyä vain juomien yhteen ominaisuuteen, unohtaen tyystin sen, että jo on saatu tutkimustietoa siitä, kuinka lisäaineet vahvistavat toistensa tehoa. Adi-arvo, joka määritellään yksittäisille lisäaineille saattaa ylittyä helpostikin, kun lisäaineet voivat vahvistaa toisiaan 6-7 kertaisiksi. Kyse saattaa olla samasta ilmiöstä kuin mehiläiskuolemissa, joissa ongelma ei olekaan vain neonikotinoidissa, vaan pelloilla käytettävästä kemikaalien cocktailista.
Olen eniten huolissani nuorista, jotka saattavat vetää limuja päivittäin. Sen sijaan, että heitä ohjataan sokerin parista aspartaamin suuntaan, pitäisi jengi vierottaa molemmista! En usko pelkän juomien sokeriveron olevan juuri minkäänlainen apu lihavuuteen, sen sijaan valtion kassa karttunee kivasti. Ja elintarvikeala hykertelee, kun sen kannattaa käyttää ennemmin aspartaamia, joka sitäpaitsi todennäköisesti on sokeria halvempaa.
Jos kaavailu toteutuu, lähettää se signaalia mm. nuorille siitä, että janoonsa kannattaa ostaa ennemmin light-litkua kuin tuoremehua ja se on mielestäni harhaanjohtavaa, koska ajattelu kääntyy ihmisten päässä helposti myös muihin elintarvikkeisiin: sokeri huono, aspartaami hyvä. Aito huono, keinotekoinen hyvä.