Uusin silmin kesää kohti

Silmieni laserleikkauksesta on nyt kulunut  reilut kaksi viikkoa ja elämä rilleittä tuntuu mahtavalta. Kuten mainitsin aikaisemmin, tein FemtoLasikin kanssa yhteistyödiilin luvaten jakaa kokemukseni leikkauksesta teille. Kokemusprofiilini löytyy myös FemtoLasikin sivuilta ja saatatte nähdä netissä tai lehdissä mainoksia naamallani höystettynä, tähän tapaan.

Vastineeksi edellämainituista sain leikkauksen ilmaiseksi (arvo 3400 €).

Menin alunperin arvioon aivan oma-aloitteisesti ja oikeastaan vain kuulakseni, voiko silmiäni ylipäänsä leikata — ja onko nollanäkö mahdollinen. Epäilin sitä, näköni kun oli oikeassa silmässä -7.  Pelkäsin myös riskejä ja mietin, voiko leikkauksessa sokeutua. Lääkärini Juhani Pietilä kertoi, että 22-vuotisen uransa aikana kukaan ei ole sokeutunut ja että korjausleikkauksilla voidaan fiksata tilannetta, mikäli on tarvis. Tiedän myös, että mikäli haluan olla ilman laseja kun ikänäkö alkaa vaivata, joudun mennä uudestaan laseroitavaksi.

Aivan kuten FemtoLasikin profiilissani kerron, suosittelen suhtautumaan silmien laserointiin kuin synnytykseen: ei kannata katsoa etukäteen laserointivideoita tai yliselvittää sitä, mitä tilanteessa oikeastaan tapahtuu, vaan ennemminkin tehdä selvitystyötä ko klinikan asiakkaiden tyytyväisyydestä ja leikkauksen riskeistä. Olen haastatellut monia silmänsä laseroineita ja teiltäkin utelin tietoa FB:n puolella nimenomaan FemtoLasikin toiminnasta. Vain promillella oli muuta kuin hyvää sanottavaa ja ymmärsin lääkärini Juhanin kanssa keskusteltuani, että riskit leikkauksessa ovat todella minimaaliset.

Käytännössä ennen leikkausta piti olla ilman piilareita viikon ajan ja leikkauspäivänä hommaan piti varata neljä tuntia. Menin Bulevardille kahdeksitoista, hengailin hetken lepohuoneessa räpläten hierovan tuolini kaukosäätimen nappuloita, jonka jälkeen minulle tehtiin näöntarkastus. Sellainen kuin optikolla plus vähän muuta. Otin diapamia varmuudeksi, vaikka en ollut kauhean jännittynyt ennen leikkaussaliin menemistä.

Juuri ennen leikkausta silmään laitetaan puudutustippa, jonka jälkeen asetutaan tuoliin samaan tapaan kuin hammaslääkärissä. Päällensä saa viltin ja hoitaja pitää kädestä koko ajan. Toisen silmän päällä on lappu ja leikattava silmä avataan levittimellä. Se ei satu. Oikeastaan koko homman nihkein juttu on se, että silmää ei saa kiinni ja on katsottava kirkkaisiin valoihin. Se on epämukavaa, mutta kipua ei tunnu. Ja koko hoito kestää per silmä alle minuutin! Jos on synnyttänyt kuten meikä, ilman epiduraalia ja muita kivunlievityskikkoja, tietää sitä selviävänsä minuutin ajan ihan mistä tahansa.

Juhanin käsissä huomasi, että mies on tehnyt pari leikkausta aikaisemminkin. Leikkauksen ollessa vaiheessa, jossa kirkkaat valot muuttuvat avaruusnäkymäksi, tarinoi lääkärini jotakin tähän tapaan: ”nyt alkaa 35 sekunni avaruusseikkailu, syöksymme  universumin halki ja näemme matkalla tähtiä…..” tai jotain vastaavaa. Huvitti. Miten avaruushommat liittyvät laserleikkaukseen johtuu siitä, että vaiheessa, jossa silmää laseroidaan — ymmärtääkseni läpän muodostushetkellä — katoaa se vihreä piste (jota siis kuuluu katsoa koko operaation ajan) hetkeksi, ja silmissä näkyy vain mustaa ja ”tähtiä”. Vähän kuin lentäisi avaruuden halki. Vieressä rauhallinen miesääni laski sekunteja ja Juhani tarinoi universumista. Melkein alkoi naurattaa, mutta ei nyt ihan kuitenkaan. Jälkikäteen hymyilin tosin.

Kun eka silmä oli leikattu, laputettiin se ja otettiin käsittelyyn toinen. Homma oli ohi nopeasti, onneksi. Ei kirkkaaseen valoon tuijottaminen nannaa ole, mutta en nyt voi sanoa saaneeni traumojakaan. Silmäleikkaukseen menisin uudestaan koska vaan, synnytys sen sijaan oli aika hc-kokemus — jos nyt tätä vertailemista haluaa jatkaa.

Vietin leikkauksen jälkeen kolmisen tuntia lepohuoneessa syöden suklaata ja juoden teetä. Silmät vuosivat vettä, mutta mitään kipua ei tuntunut. Lähinnä oli olo, että silmät ovat valonarat, eikä niitä halua pitää auki. Minulla kuulemma kesti vähän tavanomaista kauemmin toeta, vierustoverillani meni varmaan tunti vähemmän tokenemisvaiheessa kuin minulla. Haastattelin häntä  ja mies kertoi monien tuttujensa leikkauttaneensa silmänsä Tallinnassa, kun on kuulemma niin paljon halvempaa siellä. Kysyin asiasta Juhanilta joka kertoi, että itselläänkin on klinikka myös Tallinassa ja että hinnat tosiaan ovat vähän Suomea halvemmat. Syy on paitsi huokeammissa tilavuokrissa myös henkilökunnan palkoissa: Virossa palkkataso on paljon alempi kuin täällä. Juhani kuitenkin varoitteli, että mikäli meinaa hankkiutua klinikalle ulkomaille, kannattaa olla todella tarkka kenen käsiin itsensä antaa ja tiedostaa, että erilaista harhaanjotavaa mainontaa harrastetaan. Hän ei tarkoittanut, että kukaan tekisi varsinaisesti vaarallisia leikkauksia, vaan että leikkaustekniikoiden moderniutta helposti liioitellaan.

Leikkauksen jälkeen silmään tiputetaan viikon ajan antibioottitippoja ja kosteustippoja monta kertaa päivässä. Kannattaa siis varautua olemaan ilman ripsaria, ellei käytä vedenkestävää.  Täällä Barcelonassa ole tarvinnut kosteustippoja enää kuin aamuisin ja iltaisin. Reissuun saakka ja ekat matkapäivätkin laitoin tippoja keskellä päivää, mutta enää ei tarvitse.

Vietimme viikonlopun rannalla ja oli hurmaavaa olla päivät ilman piilareita! Yleensä rantapäivän päätteeksi silmät ovat kuivat ja piilolinssejä arastelee uidessa, nyt ei asiaa tarvinnut miettiä ollenkaan. Tietysti olen yhä varovainen silmien kanssa, mutta ne tuntuvat jo ihan tavallisilta. Edes aamulla ei ole juuri kuivuuden tunnetta, mutta laitan kosteustippoja silti kuuliaisesti ennen nukkumaanmenoa ja heti herättyäni.

Laserointikokemus oli hyvä ja voin suositella aidosti samaa muillekin. Ihanaa ottaa kesä vastaan uusin silmin!