Menu

Voita Villiä vegeä -kirja

Olen aika innostunut ajatuksesta, että ympäristössämme kasvaa vaikka kuinka paljon ravinnoksi kelpaavaa, jota emme hyödynnä. Uusin postaukseni villiruoasta valottaa ajatuksiani, kannattaa lukea.

Ilman apukirjallisuutta olisi hankala ottaa oman pihan ja lähimetsien raaka-aineita haltuun, ja ehkä tämän viikon opus tulisi jollekin teistä tarpeeseen?

9789522209795Katariina Vuoren ja Sami Tallbergin Villiä vegeä yhdistää villiruoan ja designin:

”Villiä vegeä kattaa samaan pöytään modernin kasvisruoan ja suomalaisen designin herkulliseksi kokonaisuudeksi.

Muotoilun juuret löytyvät usein luonnosta ja kirjaan valittujen esineiden tarinat pohjustivat villiyrttikokki Sami Tallbergin vihreän makumatkan, joka istuttaa kotimaiset, puhtaat ja herkkäaromiset villiyrtit ja kasvikset suomalaisen muotoilun kaikkiruokaiseen maailmaan. Kirjassa esitellään 45 suolaista ja makeaa kasvisruokareseptiä; siirtolapuutarhassa nautitaan sukat makkaralla kermaista kirsikkaunelmaa, polun päässä rönsyilee villiyrttikimara ja kannon pinnalla helmeilee salmiakki. Resepteissä käytetyt villiyrtit ovat tuttuja Tallbergin Villiyrttikeittokirjasta”.

Lähde: readme.fi

Kirja-arvonta on käynnissä torstai-iltaan asti, eli poikkeuksellisesti vain neljä päivää. Kerro siis viimeistään torstain aikana, oletko käyttänyt villiraaka-aineita keittiössäsi ja jos, niin mitä?

48 kommenttia Jätä kommentti

Kommentit

Täällä on maisteltu nokkosia monessa herkussa. Hyvin ovat maittaneet, ja onneksi tuoretta satoa pääsee taas jo keräämään pihalta. 🙂

Nokkonen vanha kaveri, nyt uutena Vuohenputki. Tein siitä eilen tosi maittavaa pestoa. Ja tunnistamiset ja kokeilut ovat vasta alussa 🙂 Koko kesä edessä..

En ole. Oon muutenkin vasta viimeaikoina oppinut nauttimaan keittiöpuuhista. Erityisesti kiinnostaisi kokeilla nokkosta (näin nokkoskeiton ohjeen ja se vaikutti kiinnostavalta), mutta montaa muutakin juttua olisin varmasti valmis kokeilemaan jos oisi enemmän tietoa aiheesta. Kirja-arvonnassa siis ehdottomasti mukana.

Olen käyttänyt syötäviä kukkia ja ainakin nokkosta.
Olisi mukava oppia tuntemaan lisää villikasveja ja hyödyntämään niitä!

Nokkosta, sitä on jo tämänvuotista pakastettunakin jonkinverran. Toinen on vuohenputki. Muutama verso smoothien sekaan tai salaatiksi. Voikukanjuuria olen myös aiemmin keittänyt ja syönyt parsan tapaan voisulan kanssa.

    Onnea Kuiskaisu! Voitit. 😀 Laitan sulle meiliä.

Voikukka ja nokkonen on vasta päässyt tänä keväänä lautaselle/mukiin 🙂 voikukka salaatteihin ja nokkonen teehen. Villiyrtti letut toistaiseksi tänä vuonna tekemättä.

Pitikin jo tuonne toiselle puolelle kommentoida, että nokkossipsejä tein pariin otteeseen viime kesänä, mutta jostain syystä ne hieman polttelivat suussa. Ehkä keräämäni lehdet olivat kuitenkin liian vanhoja, mutta joka tapauksessa kokeilut sen osalta jäivät siihen. Intoa uuteen yritykseen kuitenkin löytyisi, kun vaan saisi aikaiseksi matkata sen verran kauemmas luontoon, että voisi turvallisin mielin kasveja keräillä!

Toki on käytössä – pihlajansilmut ovat just nyt parhaimmillaan ja niitä tulee naposteltua ihan sellaisinaan. Koivun hiirenkorvia tarttis kerätä pakkaseen talteen, kuusenkerkkäaikaa ootellaan innolla…

Nokkoslettuja tai maitohorsma parsaan tapaan, mmm…

Nokkosta, voikukkaa, humalaa ja koivun mahlaa on tullut isovanhempien kanssa pienenä käytettyä 🙂

Nokkosta on maistettu, muuten jäänyt ajatuksen tasolle. Kovasti olen ollut kiinnostunut aiheesta ja viimeksi tänään kun taaperoni maistoi pihalla voikukkaa ajattelin, että en kieltäisi, jos se ei olisi ollut niin hiekkainen.

Nokkosta on tullut käytettyä vuosia ruoanlaitossa. IVime vuosina voikukkaa ja ketunleipiä salaatissa.

En ole käyttänyt, ei ole riittävästi tietoa. Osallistun siis innolla arvontaan 🙂
netteri@gmail.com

Heräilen aiheeseen itsekin parhaillaan. Aiempina vuosina olen kokeillut nokkosia, tänä vuonna horsman nuoria versoja voissa paistettuna sekä pihlajansilmuja sellaisenaan. Niissä on muuten ihan uskomaton amarettomaku 🙂 Mukana arvonnassa olen ilomielin.

Olen käyttänyt erilaisia lehtiä teessä, mutta muuten on jäänyt vähän vieraaksi, vaikka toisaalta kiinnostaisi kovin. Olen myös napostellut sellaisenaan suoraan pihalta koivunlehtiä, kuusenkerkkiä ja joitakin ruohovartisia. Olisipa hauskaa voittaa aiheeseen perehdyttävä kirja, saisi pihan kasvit hyötykäyttöön!

En ole vielä kokeillut, mutta olen todella kiinnostunut aiheesta! 🙂 Myös vegeruoka kiinnostaa paljon. Ja ehdottomasti enemmän vihanneksia haluaisinkin syödä… Kun vaan keksis hyviä reseptejä lisää!

Ketunleipää salaateissa <3

Joka päivä! Nokkosta, voikukkaa, vuohenputkea, silmuja, kukkia, ketunleipää, marjoja, sieniä… Kaikkea mitä Helsingissä vastaan tulee!

Tänä keväänä olen tehnyt nokkospestoa ja maitohorsmaa kokeilin pannulla paistettuna!

Nokkosiin tutustuin tänä keväänä ja täysin hullaantunut tästä supervihreästä!

Itse en ole käyttänyt, mutta äitienpäivänä äidin puoliso teki vuohenputkesta pestoa joka oli todella hyvää! Kovin tekisi mieli kerätä villivihanneksia itsekin mutta en niitä just välttämättä tunnista ja vähän on hakusessa mihin kaikkeen niitä voisi käyttää.

Nokkonen ja pihlajanmarja ovat täällä olleet jo monta vuotta suosikkeja! Tänä kesänä suunnitelmissa on laajentaa tietämystä ainakin syötäviin kukkiin – kenties muuhunkin jos arpa suosii 😉

Toistaiseksi villiyrttien käyttö on kohdallani ollut vähäistä mutta kiinnostus sitäkin suurempaa – tarviin opuksen 🙂 !!! Olen ainoastaan käyttänyt voikukan lehtiä salaattina, kaikki muu on jäänyt harkinta-asteelle kun pitäisi perehtyä että mitä ja miten. Nokkosen tunnistan mutta sen valmistus ei ole tuttua. Kaikki loput villirehut onkin sitten hämärän peitossa. Lukeekohan kirjassa myös mitä uskaltaa antaa lapsilleenkin vai käykö kaikki? Nokkosessa taisi olla rajoituksia ainakin.

Nokkosta olen testaillut useasti eri muodoissa. Lapsesta asti olen napostellut ketunleipää, suolaheinää ja kuusenkerkkiä, ajattelematta edes sitä villiruokana. Täksi kesäksi on suuret suunnitelmat käyttää mahdollisimman montaa eri villivihannesta ja olenkin jo aloittanut maitohorsman versoista.

Nokkosta ja voikukkaa käytän usein. Nokkosta pinaatin tapaan ja mausteena sekä itsetehdyssä voi-oliiviöljylevitteessä. Maitohorsmaa käytin suuvetenä viisaudenhampaiden poiston jälkeen, se desinfioi ja nopeuttaa limakalvojen paranemista. Kuivatuista villiyrteistä ja sitrushedelmän kuoresta saa ihanaa itsetehtyä yrttihauduketta ja vaikka jääteetä!

En ole vielä mutta tahtoisin kyllä.

Juuri eilen tein nokkoskeittoa, oli erittäin hyvää! Vuosien saatossa on tullut juotua koivunlehtiteetä, kokeiltua voikukanlehtiä ym. Aihe kiinnostaa minua todella paljon ja tuo kirja on ehdottomasti hankintalistallani 🙂

Viikonloppuna tein (pääasiassa) voikukanlehti-lättyjä. Ei mikään huikaiseva makuelämys, mutta aiemmin olen käyttänyt paremmalla menestyksellä nokkosia piirakassa ja tehnyt voikukkahunajaa.
Villiyrttien käyttö kiinnostaa kyllä, en vain tykkää nykyisessä asuinpaikassani poimia, täytyy aina matkata maalle vanhempien luo.

Tosi vähän on tullut käytettyä, joskus lapsena valutettiin koivuista mahlaa. No, sitä tosin ei vihannekseksi voi sanoa mutta kuitenkin 😀 Intohimo luonnon antimissa on kohdistunu pääasiassa marjoihin mutta innostusta olis laajentaa tietämystä.

Aika paljon, ruokana ja iholla. VAdelmanlehti- ja lehmuksenkukka- nokkos- peltokorteteetä. Vesiheinää l. pihataähtimöä salaatissa, kasvovetenä ja haavoilla ensiapuna. voikukkaa simassa. Tarjonta on runsas kun vain viitsimme tarttua tilaisuuteen!

Tänä keväänä olen ehtinyt nauttimaan jo maitohorsman versoista, voikukan lehdistä ja nupuista, nokkosista, poimulehdistä, litulaukasta, vadelman, pihlajan ja koivun lehtiversoista, vaahteran kukista ja vielä ahomansikan lehdistäkin. Opin joka kevät tunnistamaan uusia hyödynnettäviä villivihanneksia mutta ongelmani on, etten aina tiedä miten hyödyntäisin niitä keittiössä.

Nokkonen ja kuusenkerkät ovat ainoat villivihannekset joita olen käyttänyt. Nokkosta tulee tungettua vähän joka ruokaan. Kuusenkerkkiä syön enimmäkseen suoraan puusta lenkkeillessäni metsässä, tai jos pakastan niitä, niin salaattiin. Kovasti kyllä kiinnostaisivat villivihannekset. 🙂

Metsäsieniä ja -marjoja olen käyttänyt – villiraaka-aineitahan nekin. Kerran koitin huonolla menestyksellä valmistaa myös kuusenkerkkäsiirappia.

Kuusenkerkkiä, nokkosta ja pihlajanmarjoja on tullut käytettyä. Kerkkiä siirappiin, pihlajanmarjoja omenan kanssa hilloon ja nokkosta lettuihin.

Nokkosta, horsmaa, vuohenputkea, voikukkaa… 🙂

Tänä vuonna vasta olen asiasta innostunut ja kiinnostunut. Aiemmin vain nokkosta kuivattu lemmikeille. Kirja tulisi siis tosi tarpeeseen!!

Kuusenkerkkiä ja nokkosia. . Haluaisin uusia ideoita ja oppia ”rikkaruohoista” enemmän!

Vuohenputkea ja nokkosta, kuusenkerkkiä, toki sieniä ja marjoja yms.

Ihan vaan näitä perinteisiä olen käyttänyt: nokkonen, voikukka, ketunleipä ja pihlajanmarja.

Mahtavaa, että villiyrtit ovat nyt In!

Olen hortoillut jo useamman vuoden ajan. Olen tutustunut aiheeseen villiyrttiluennolla, jonka pitivät konkarit Raija ja Jouko Kivimetsä. Olen kerännyt niin kuusenkerkkää, vuohenputkea, voikukkaa, nokkosta kuin horsmaakin. Tänä vuonna aikomukseni on kerätä näiden lisäksi myös poimulehteä.

Kirja olisi mitä ihanin inspiraationlähde tulevalle kasvukaudelle. 🙂

olen olen, vaikka mitä! nokkosta, voikukkaa, koivua, mustikanlehtiä, poimulehteä jne…

Nokkosta monesti, korvasientäkin kerran, vaan enpäs tiedä, lasketaqnko se villi ruuaksi, aika villiä se käyttö ainakin on kaikkine kolmine ryöppäyksineen ja pienenä jännityksenä siitä, onko kaikki myrkyt haihtuneet.

Juu, olen ahkerasti sen verran käyttänyt mitä vain suinkin olen ehtinyt! Haluaisin oppia tunnistamaan ja käyttämään luonnonantimia monipuolisemmin, sitä jotenkin tuntuu käyttävän aina vain niitä samoja, tutuksi tulleita kasveja. Olen joka kesäksi asettabut itselleni tavoitteeksi opetella muutaman uuden kasvin ja reseptin. Viime kesänä tein veljeni yoo-juhliin raikasta villisalaattia – sitä ihasteltiin kovasti eikä millään meinattu uskoa että kaikki raaka-aineet olivat puhtaasti luonnosta, tai muutenkaan että kaikki tarjoiltavat olivat täysin vegaanisia. Ihanaa että kausi alkaa taas ja pääsee herkuttelemaan!:)

Nokkosen kerääminen on monta vuotta ollut suunnitelmissa, mutta vasta tänä keväänä pääsin tuumasta toimeen. Nyt kiinnostaisi laajentaa harrastusta muihinkin lähimetsän ilmaisiin herkkuihin.

Nokkosta syödään meilläkin lähes joka päivä, ajatuksissa on laajentaa reviiriä muihinkin villeihin.

Nokkosta ollaan käytetty jauhettuna versiona. Lähiaikoina on tarkoitus lähteä keräämään sitä varastoon, ja miksei jotain muutakin!

Nokkospesto on kestohitti ruisleivän päällä. Tänä kesänä aijon säilöä maitohorsmaa maustekurkkujen tapaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.