Turvallinen muttei terveellinen

Eräs Helsingin yliopiston proffa piti taannoin esityksen Skepsis ry:n tilaisuudessa ja totesi mm. ”E-koodi = turvalliseksi todistettu”. Tilaisuuden aiheena olivat lisäaineet.

Professori nosti esille allekirjoittaneen ja Mats-Eric Nilssonin kirjat ja totesi, että ”nämä ovat vain toimittajia”. En ollut paikalla, mutta läsnä olleelta kuulin, että professorin mielestä Nilsson ja meikäläinen lietsomme aivan turhaan pelkoa lisäaineiden vaaroihin liittyen. Siksi haluankin selventää sitä, mistä oikein Kemikaalicocktailissa kirjoitan. Proffa kun ei ole tainnut lukea foorumiani saatika kirjaani kunnolla (kannattaisi muuten, hyvä tekele!).

En usko, että natriumglutamaatti, aspartaami tai briljantin sininen ketään tappaa, mutta lisäaineissa on minusta kaksi isoa ongelmaa.

1. Lisäaineiden myötä tulemme syöneeksi ravinneköyhää ruokaa.

2. Lisäaineet voivat vahvistaa toisiaan ja jopa seitsenkertaistaa niiden normaalin tehon. Cocktail on minusta ongelma, eivät niinkään yksittäiset aineet.

Vaikka jokaisella lisäaineella on ADI-arvonsa, voi niiden yhteisvaikutus olla kehossa muuta. Lisäaineiden osalta 1+1 ei ole pakosti 2 vaan se voi olla 7 tai 14. Liverpoolin yliopistossa tutkittiin neljän yleisen, lasten elintarvikkeissa käytetyn lisäaineen cocktailvaikutusta. Tutkimuksen kohteina olivat:

1. Natriumglutamaatti (E621)
2. Aspartaami (E951)
3. Kinoliininkeltainen väriaine (E104)
4. Briljantinsininen väriaine (E113)

Vuonna 2005 julkaistussa tutkimusraportissa kerrotaan, että lisäaineet vaikuttavat hermostoon yhdessä käytettynä huomattavasti vahvemmin kuin niistä mikään yksitellen. (Siksi esimerkiksi usein keinomakeutetuissa tuotteissa on useita keinomakeuttajia sekaisin; ne vahvistavat toistensa makua ja makukokumeus on ”täydempi”.) Liverpoolin yliopiston tutkimuksessa huomattiin, että testin lisäainecocktail mm. pysäytti hermosolujen kasvamisen ja kun briljantinsininen ja natriumglutamaatti vaikuttivat elimistössä yhtäaikaa, muuttui niiden teho nelinkertaiseksi (kyseessä oli siis rottakoe). Kinoliininkeltainen ja aspartaami vahvistivat toisensa seitsenkertaisiksi*.

Tässä juuri on lisäaineiden suurin ongelma: me emme nauti niitä yksitellen, vaan yhdessä. Siksi on aika absurdia, että niiden turvallisuus määritellään ainekohtaisesti.

On aivan mahdotonta tutkia kaikkia mahdollisia lisäainecocktaileja, koska jokainen muodostaa omansa. Siksi esimerkiksi lasten ylivilkkausongelmat ja ADHD kannattaa ottaa hyvin vakavasti juuri lasten ravinnon näkökulmasta.

Mikä lisäaineissa allekirjoittanutta eniten risoo on se, että siellä missä on paljon lisäaineita, on myös ravinneköyhää ruokaa. Tuoreiden ja aitojen raaka-aineiden makuja, muotoja tai värejä ei tarvitse parannella, mutta toisin on teollisen prosessin läpi käyneen ruokamössön laita. Jos Skepsis ry:n tilaisuudessa luennoineen professorin mielestä E-koodi = turvalliseksi todistettu, niin minun matemaattinen kaavani olkoon E-koodeja = ravinneköyhää ruokaa. E-koodeja tarvitaan siellä, missä ruoan väriä, koostumusta, makua tai olomuotoa täytyy parantaa. Eikä eines E-koodien avulla koskaan muutu yhtä terveelliseksi kuin mitä raaka-aineet ovat ennen teollista prosessia.

Yksittäinen lisäaine on siis turvalliseksi todistettu, mutta kukaan ei naukkaile E-koodeja yksitellen ja siellä missä niitä on paljon, on menetetty myös paljon ruoan ravintoaineita. Vaikka joku on turvallista, se ei todellakaan ole välttämättä terveellistä.

*Lau K., McLean W.G., Williams D.P. ja Howard C.W.: Synergistic interactions between commonly used food additives in developmental neurotoxicity test.