Bensiiniltä haisevat lelut — fidgetejä ei kannata ostaa mistä tahansa

Minut voisi varmasti kuvitella viimeiseksi ihmiseksi, joka tilaa lapselleen muovileluja kaukomailta, mutta näin tapahtui. Ja hyvä niin, sillä tavoitteeni olikin salaisesti se, että kävisi jotakin sellaista, kuin meidän fidget-satsille. Lapseni tuskin enää koskaan haluavat verkkokaupoista yhtään mitään sen jälkeen, kun bensiiniltä haiseva, 4 viikkoa kateissa ollut paketti vihdoinkin löysi tiensä eteiseemme. 24-osaista fidget packia oli odotettu kuin kuuta nousevaa, se oli ostettu esikoisen omalla rahalla ruotsalaisesta nettikaupasta ja sen saaminen oli ”parasta ikinä”.

Paitsi ettei ollut ja asiaa itkettiin epätoivoisesti tunti, ennen kuin sain lapsen rauhoittumaan. Jotakin lelujen lemusta kertoo se, että 6-vuotias totesi kotiin tullessamme ”miksi täällä haisee autokaupalta?”.  Muovilelut kärysivät niin voimakkaasti kemikaaleille, että molemmat lapset ymmärsivät jonkin olevan pielessä. He kyllä ehdottivat, että mitä jos leluilla leikittäisiin muovikäsineet kädessä ja maski kasvoilla, mutta tajusivat itsekin, miltä ehdotus kuulosti.

Olen ollut tosi tiukka erilaisten pehmytmuovilelujen, slime-limojen yms. kanssa, mutta fidget-villityksen edessä tuntuu voimattomalta ja mahdottomalta kieltää lapseltaan sellainen, millä kaikki muut ystävät touhuavat. Aluksi oli helpompaa sanoa ei, mutta nyt simple dimplejä, pop iteja ja ties mitä on kaikkialla, eikä niitä enää voi välttää. Siksi päätin tilata tuotteet toivoen, että lapset itse sen myötä hoksaavat, miksi emme yleensä tilaa muovileluja Kiinasta. Nyt he tietävät, vaikka se vaatikin inhottavan pettymisen.

Laitoin viime viikolla IG-tililleni kyselyn fidgeteihin liittyen ja sain kymmeniä vastauksia. Eräs opettaja totesi, että vaikka toisaalta väitetään, että puristeltavat ja räplättävät lelut ovat lapsille hyvää stressinpoistoa ja aktivointia, hänen kokemuksensa on se, että lapset ovat täysin addiktoituneita leluihin, eikä niistä pystytä olemaan erossa edes koulutunnilla. Oma kokemukseni on sama: lasten huomio menee täysin lelujen räpeltämiseen, eikä muuhun voida keskittyä.

Se ei kuitenkaan ole se suurin ongelma, vaan lelujen materiaalit ja kemikaaliriskit: nettikauppojen kautta tilattua kamaa ei pystytä valvomaan ja lapset puristelevat näitä tuotteita päivässä tuntikausia. Kemikaalialtistus on ihan eri luokkaa kuin leluissa yleensä, koska suurimmassa osassa fidgetejä ihokontakti on kaikki kaikessa ja koko kämmenen pinta-ala on muovilelua vasten. Lelut myös lämpenevät käsissä ja moni niistä tuoksuu voimallaalle.

Miksi olen huolissani ja mitä fidgetit ovat? Mikäli et ole tekemisissä kouluikäisten kanssa, et ehkä tiedä ilmiöstä mitään, sen verran tehokkaasti homma on poissa valtamedioista. Toivottavasti ei ole kauaa, sillä villitys vaatii mielestäni huomioita, nettikauppojen kautta koteihin kun voi päätyä ihan mitä tahansa — todistetusti.

Soitin Tukesiin ja haastattelin ylitarkastaja Anja Merenkiveä, joka totesi, että mikäli tuotteet tulevat EU:n ulkopuolelta verkkokaupasta, on kuluttaja asian kanssa yksin. ”On tyypillistä, että kuluttaja luulee tilaavansa tuotteen EU:n sisältä, mutta tuote tuleekin Kiinasta. Kukaan ei tutki tuotteen turvallisuutta, kun se tilataan kaukomaiden verkkokaupasta.”

Me tilasimme tyttöni lelut ruotsalaisen Ligh in the Box -verkkokaupan kautta, mutta toki tiesin, ettei näitä leluja Ruotsissa valmisteta. Tavallaan halusin tehdä tämän testinä, koska aihe kiinnostaa. Kaikki pahimmat skenaarioni toteutuivat, paitsi että lelujen haju oli paljon järkympi, kuin olisin voinut kuunaan kuvitella.

Mitä fidgetit sitten ovat? Käytännössä kyse on leluista, joita räplätään tai puristellaan. Fidgetit pohjaavat stressileluihin ja ensimmäisiä fidgettejä olivatkin ADHD-apuvälineeksi suunnitellut fidget spinnerit, eli sormihyrrät joista esim. Yle uutisoi 2017. Tällaisia oli meilläkin ja ne ovat mielestäni ihan mainioita lasten aktivoijia ja kivoja, koska kyseessä ei ole nopeasti hajoava muovikrääsä, vaan näissä on metallirunko ja kumia.

Viimeisen vuoden aikana kuitenkin markkinoille on tullut laaja valikoima fidgetejä, jotka ovat ihan muuta. Oheiset kuvat avaavat asiaa hyvin. Tässä suurin osa tuotteista, joita meille saapunut satsi sisälsi:

Kuvassa tuotteita, joita tilasimme Light in the Box-verkkokaupan kautta. Kaikki oli pakattu epäsiististi ja lelut näyttivät huonolaatuisilta — sen lisäksi, että haju oli kamala.

Lelut haisivat kuten todettua bensiinille, eikä lähetyksen sisällä ollut minkäänlaista dokumenttia siitä, mistä tuotteet tulivat tai mitä ne ovat, kuka ne on valmistanut tai mistä ne on alunperin tilattu. Jokainen lelu oli pakattu vähän hutiloiden muoviin ja kaikki lelut olivat isomman muovipussin sisällä. Koko komeus oli kirjekuoressa, joka oli teipattu moneen kertaan. Haju oli kuvottava.

Ainoa vihje on kirjekuoren tieto, jonka mukaan tuotteet ovat tulleet Liettuasta. Ruotsalaisella nettikaupalla on ilmeisesti siellä toimipiste, jonka kautta aasialainen kama tulee Eurooppaan. Jotenkin veikkaan, ettei näitä ole Liettuassa valmistettu.

Kyselin Instassa, mitä kautta muut ovat tilanneet fidgetejä ja ostopaikoiksi lueteltiin mm. Ebay, Fruugo, Funsense, Wish, Amazon, Aliexpress jne. Verkossa näitä saa monista kaupoista ja kivijalassa olen törmännyt fidgeteihin kaikkialla ruokakaupasta autotarvikekauppaan.

Olen fidgeteistä huolissani pehmytmuovien vuoksi: suurin osa leluista on joustavaa ja venyvää muovia, eikä lainsäädäntö vaadi leluihin tuoteselostetta. Kuluttaja ei voi tietää, mitä kemikaaleja tuotteissa on käytetty ja kun viranomainenkin toteaa, ettei EU:n ulkopuolista verkkokauppakamaa valvota, ei kauheasti luo luottoa tuotteeseen se, että se haisee bensalle.

Esimerkiksi ftalaatteja käytetään usein muovien pehmitinaineina ja ftalaateilla on mahdollisesti hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia, lisäksi ne voivat olla vaarallisia lisääntymisterveydelle. Kuuden ftalaatin käyttö leluissa onkin kielletty. Tulli valvoo tavaraa, joka tulee Suomen rajojen yli, mutta soittaessani sinne, en saanut fidget-aiheesta irti mitään. Utelin, että onko fidgetien osalta tehty pistokokeita ja miltä ilmiö vaikuttaa Tullin näkökulmasta, mutta mitään ei oikein osattu sanoa.

Jos jossakin asiassa, fidgetien kanssa jokaisen vanhemman on otettava vastuu itse. Tukesin Merenkivi neuvoi vanhempia tarkistamaan leluista ainakin seuraavat:

1. Tuotteesta on löydyttävä valmistajatiedot. (Meidän Kiinasta tulleissa leluissa ei ollut mitään infoa.)
2. Asianmukaiset varoitustekstit on oltava, mikäli lelut ovat vaarallisia alle 3-vuotiaille. (Tilaamissamme leluissa ei ollut tätäkään, vaikka lelut ovat pikkulapsille hengenvaarallisia.)
3. CE-merkintä — tosin: Merenkivi korosti, ettei CE-merkki takaa turvallisuutta, koska valmistaja kiinnittää sen omatoimisesti tuotteeseen itse. Kuka vain voi printata CE-tarran ja lätkäistä paikalleen, mutta jos edes tätä ei ole vaivautunut tekemään, on valmistaja täysin kujalla.
4. Tuotteessa on oltava tekstit suomeksi ja ruotsiksi. (Meidän tuotteissa ei ollut millään kielellä yhtään mitään.)
5. Mikäli leluissa on käytetty allergisoivia hajusteita, on niistä oltava maininta, mikäli kemikaalia on käytetty enemmän kuin 100 mg / kg. (Tarpeetonta kai todeta, ettei meidän leluissa ollut mitään tietoa bensiinin hajun alkuperästä.)

Kuvan fidgeteissä on asianmukaiset tekstit ja merkinnät

Mikäli lapsesi vinkuu fidgetejä, tarkista, että yläpuolen listan kohdat täyttyvät. Itse löysin tällaisia tuotteita muutamista ”paremmista” lelukaupoista. Esimerkiksi Riihimäen pieni lelukauppa, josta me kävimme ostamassa lapsille muutamia fidgetejä, myy tuotteita asianmukaisin merkinnöin, eikä tuotteissa ollut samanlaista hajua, kuin verkkokaupasta tilatuissa. Osa on hajultaan ihan neutraaleja, osa tuoksuu miedosti.

Osa fidgeteistä sisältää nestettä ja olen itse todistanut, kuinka lapseni ruokakaupassa puristama fidget hajosi, ja siniset nesteet valuivat käsille. Laatu voi olla ihan sekundaa, joten tuotteita ostettaessa kannattaa oikeasti valita ostopaikka huolella ja vertailla tuotteiden kestävyyttä ja käsituntumaa.

Googletin kotimaisia nettikauppoja ja esimerkiksi Lelutivoli.fi -niminen verkkokauppa myy kuvan puristelubanaaneja, joita kuvaillaan tähän tapaan: ”Tarjoaa paljon taktiilisia kokemuksia; se on myös yllättävän painava. Banaania voi puristaa, venyttää sekä liiskata. Banaani palautuu aina alkuperäiseen muotoonsa ja on heti valmiina taas uuteen puristeluun.” Tämä kuvaus on mielestäni tosi havainnollinen koitettaessa kuvailla, mitä fidgeteillä tehdään.

Soitin Lelutivoliin, sillä kauppa vaikuttaa verkkosivujen perusteella olevan astetta laadukkaampi lelukauppa ja halusin tietää, kuinka paljon puristelulelujen kemikaaleista voi asiakkaana saada selville.

Lelutivoli on erikoitunut välineisiin, joita käytetään opetusmielessä esim. toimintaterapeuttien toimesta, eikä kauppa ole erikoistunut fidgeteihin. Moni sellainen tuote, joita heillä on ollut myynnissä jo pitkään, on nyt sattumalta trendikäs, mutta fidgetejä ei ole hankittu siksi, että niitä nyt haluavat kaikki.

Kuvakaappaus: lelutivoli.fi

Yrittäjä totesi, että esimerkiksi kuvan banaanit heille toimittaa Tobar-niminen yhteistyökumppani EU:n sisältä ja että pyydettäessä voisi mahdollisesti saada tietää tarkemmin, mistä materiaaleista jne. tuote on tehty. Tobar vastaa tuotteen turvallisuustesteistä ja siitä, että tuote on EU-standardien mukainen.

Oma tutkintani ei ole edennyt tämän pidemmälle vielä, seuraava askel on toimittaa meille saapuneet lelut labraan tutkittavaksi. Pyydänkin nyt apuanne: mikäli tiedät tai edustat tahoa, joka olisi halukas tutkimaan netistä tilaamani lelusatsin, ole yhteydessä! Tulli ei tällaista tutkintaa tee, mutta olisi tärkeä löytää taho, joka olisi valmis yhteistyöhön lelujen kemikaalipitoisuuden selvittämiseksi. Fidgeteillä leikkii parhaillaan todennäköisesti valtaosa suomalaisista kouluikäisistä lapsista ja näiden tuotteiden turvallisuus on tärkeä selvittää.

Sana on vapaa postauksen perässä: onko teillä samanlaisia fidget-kokemuksia kuin meidän perheellä?