Studio NO_GO: 866 848 kertaa kiitos!
Terveisiä raportoinnin uumenista. Kun tehdään somesisältöjä, on paitsi itse sisältö, myös datan keruu ja analysointi olennaista. Olen itse ollut aina vähän huono kiinnostumaan numeroista, mutta oppinut työni kautta kiinnittämään siihen huomiota, sillä ilman tykkäyksiä ja jakoja, et ole somessa mitään. Homma on raadollista.
Välillä on melkoista tasapainoilua sen kanssa, miten luoda sekä hyödyllistä että suosittua sisältöä. Esimerkiksi Kemikaalicocktailin osalta se kaikista eniten näkyvyyttä saava sisältö on yleensä epäkaupallista, joten jotta tällaista sisältöä voi luoda, tarvitsee työstää myös kaupallisia postauksia, joista oma palkka muodostuu.
Somessa työskentely on armotonta: tavallaan olet aina yhtä hyvä kuin edellinen päivityksesi.
Kuva: Camilla Bloom
Kun Kemikaalicocktail palasi Vastuullisuusmedia-vaiheensa jälkeen takaisin ”omaksi itsekseen” ja allekirjoittaneella oli sekä tekijänä että mediana tarve luoda nahkaansa, kontaktoin oitis kollegani Outi Pyyn. Jo muutamassa tunnissa saimme idean Studio NO_GO:sta, eli yritysvastuuseen perustuvasta Instagramissa toteutettavasta IGTV-sarjasta. Lähtökohtanamme ei ollut varsinaisesti se, onko aihe seksikäs tai helposti lähestyttävä. Aihe oli meistä yksinkertaisesti tärkeä ja tajusimme, että saattaisimme saada rakennettua kokonaisuuden paitsi sisällöllisesti teitä kiinnostavaksi, myös meille itsellemme taloudellisesti järkeväksi. (Työstä kun on pakko saada palkkaa.) Nyt 16 tehtyä Studio NO_GO -jaksoa myöhemmin voi todeta, että onnistuimme! Paitsi että on saatu maksettua itsellemme liksat, tavoittivat sisältömme suomalaiset huhti-kesäkuun aikana 866 848 kertaa.
Kiitos!
Siinä missä kuluttajat eivät ole verkossa valmiita maksamaan kuluttamastaan sisällöstä, ovat yritykset valmiita kertomaan vastuullisuustyöstään ja sen haasteista. Siispä päätimme Outin kanssa lähestyä niitä toimijoita, jotka joko mielestämme hoitavat hommansa hyvin, tekevät asioita esimerkillisesti tai ovat matkalla kohti vastuullisempaa toimintaa ja haluavat puhua siitä avoimesti. Ongelmana nimittäin on se, että kuluttajat eivät luota yrityksiin. Ymmärrän hyvin — olenhan itse saarnannut tällä tontilla 13 vuoden ajan kriittisyyden puolesta ja itse ollut osoittamassa sormella monia toimijoita, joiden tuotteet/palvelut ovat kyseenalaisia. Mutta samalla olen nostanut esille niitä tahoja, jotka ovat esimerkillisiä ja edustavat parempia vaihtoehtoja.
Kun puhutaan kuluttajalle viestimisestä, ei ole kovin pitkänäköistä tuoda esille ainoastaan maailman vääryyksiä, ongelmia ja ei-missään-nimessä -juttuja. Jengillä loppuu taisteluinto aika lyhyeen, mikäli ei tarjota minkäänlaisia ratkaisuehdotuksia. Siksi oma agenda on aina ollut paitsi hyvisten, myös vähiten paskojen vaihtoehtojen puffaaminen, harva lafka kun on 100% täydellinen.
Oman sektorinsa esimerkillisistä tekijöistä — tai kohti selkeää muutosta matkalla olevista firmoista — koostui Studio NO_GO:n ensimmäinen tuotantokausi ja kaikki 16 jaksoa löytyvät nyt sekä minun että Outin IGTV-arkistosta.
Allaolevista linkeistä pääset katsomaan jokaisen jakson:
- Puuvilla ja sosiaalinen vastuu /Mikko Koponen, Finlayson
- Design-tuotteiden Reilun kaupan tuotanto Keniassa / Mari Martikainen & Minna Impiö, Mifuko
- Uskottavuus ja tutkimus luontaistuotealalla / Eija Närhi & Pirjo Rantanen, A. Vogel
- Vastuullisuus kasvihuonetuotannossa / Teemu Kanasuo, Nams
- Vastuullinen vaatetuotanto Bangladeshissa / Seija Lukkala, Globe Hope
- Voiko Reilu kauppa -sertifikaattiin luottaa? / Josetta Nousjoki, Reilu kauppa
- Fossiiliton muovi ja innovaatiot / Mikko Lassila, UPM
- Vastuulliset urheiluvaatteet ja kierrätysmuovin käyttö tekstiileissä / Anna-Mari Niutanen, Népra
- Suomalainen korutuotanto ja käsityöläisyysperinne / Maria Uunila, Kalevala Koru
- Suomalainen keramiikkatuotanto ja yritysvastuun uusi aika / Riikka Wulff, Pentik
- Metsämikrobiuutteen käyttö kosmetiikassa ja terveysvaikutukset / Maria Varon, Moi Forest
- Aurinkorasvojen kemikaalien ympäristö- ja terveysvaikutukset / Anu Brown, Mádara
- Alpakanvillan tuotannon eettisyys ja ekologisuus / Lauri Hiiliaho & Hanna Kämäräinen, Alpa
- Kierrätysmuovin uusi elämä tekstiilikuituna / Lennol, Pirjo Pystykoski-Sopanen
- Mikä on mainostoimistojen vastuu viherpesussa? / Arto Sivonen, Måndag
- Mikä vastuullisuusviestinnässä tökkii? / Anniina Mustalahti & Heidi Korva, Pesula-podcast
- Uusi normaali — miksi kasvipohjainen ruokavalio herättää vastustusta?/ Liisa Kolehmainen, Oatly
Olemme molemmat työskenneet kuluttajarajapinnassa yli vuosikymmenen ja vaikka jatkuvasti puhuttelemme kuluttajia ja liikumme vaikuttamisellamme ihan siellä ruohonjuuritasolla, operoimme myös yritysten kanssa. Outi on tehnyt tätä enemmän kuin minä, mutta itseäni on viimeisten vuosien aikana alkanut yhä enemmän pohdituttaa se, miten voisimme kestävämmän tulevaisuuden nimissä suunnata katseemme siihen, mitä yritykset tekevät.
Mielestäni kuluttajille on sysätty liian suuri vastuu. Me voimme tiettyyn pisteeseen saakka vaikuttaa lompakoillamme, mutta näiden 16 vuoden aikana, joina olen kuluttajajournalismia tehnyt, olen vähitellen turhautunut tilanteeseen, jossa suurin vastuu latautuu sen heikoimman lenkin harteille. Yksilön. Tarvitsemme paitsi lainsäädäntöä, joka tekee mahdottomaksi epäeettisen ja vastuuttoman tuotannon, myös yritykset, joilla on selkärankaa ja vastuuntuntoa siitä, mitä markkinoille tuotetaan. Kuluttajien täytyy voida luottaa siihen, mitä myydään ja voida tehdä ostopäätöksensä ilman, että tarvitsee jatkuvasti leikkiä salapoliisia.
Nyt pyydämme apua sinulta: Studio NO_GO jatkuu syksyllä ja meitä kiinnostaisi kuulla, mitä yrityksiä haluaisit nähdä studiossa? Entä mikä taho ei missään nimessä ansaitse tulla nostetuksi esille — onko esimerkiksi jokin mainoskampanja, joka on mielestäsi pahinta mahdollista viherpesua? Voit kommentoida postauksen perään tai laittaa ehdotuksia Fb-sivun kautta tai IG:ssä.
Kiitämme ja kumarramme Outin kanssa 868 844 kertaa, tästä on hyvä jatkaa!