Suomalaista villaa eettisempää tuskin löytyy

Sen jälkeen, kun vuosi takaperin kirjoitin kotimaisen lampaanvillan hävittämisestä, jutussani Tuontivillasta suurin osa tehotuotettua, kotimaista poltetaan, on aihe päätynyt myös muualle mediaan, ainakin ltalehteen ja Ylelle. Moni tuntuu havahtuneen siihen, että meillä on Suomessa arvokas raaka-aine, jonka käyttö on parhaillaan käsittämättömän vähäistä. Osviittaa suomalaisen lampaanvillan harvinaisuudesta antaa se, ettei kuluttaja voi ostaa kotimaista villalankaa juuri mistään. Esimerkiksi Novita luopui 100% suomalaisesta villalangasta viime vuonna, eikä ko materiaalia saa kuin lähinnä suoraan tiloilta ostamalla. Tämä tuntuu hämmentävältä, kotimainen villa kun on mitä mainioin ja ekologisin materiaali. Eeettinenkin.

Itse olen tutustunut kotimaiseen villaan Myssyfarmi-brändin kautta. Myssyn päämyyntiartikkelina ovat villamyssyt, jotka kudotaan Pöytyällä käsin, Myssymummojen toimesta ja suomalaisesta lampaanvillasta. Villa tulee suurimmaksi osaksi Rintalan tilalta, Myssyn päämajan läheltä.

Viime syksynä loksahti oma suu auki lukiessani faktaa siitä, kuinka suomalaista villaa hävitetään jopa polttamalla, samalla kun ekologisuutta ja eettisyyttä korostavat trendit jylläävät. Eihän tässä ole mitään järkeä, ajattelin. Halusin selvittää, mistä kotimaisen villan hinta muodostuu, koska hintahan se ratkaiseva tekijä tässä yhtälössä on. Halusin nähdä omin silmin, mitä se eettinen villa on, minkälaisissa oloissa ja tiloissa lampaat kasvavat.

Vietin maanantain Rintalan lammastilalla, ehkä jo näitkin IG story -klipit paikanpäältä? Ne löytyvät kaikki IG-tilini kohokohdista yhä. (Vaikket olisi itse Instagramissa, voit katsoa videot klikkaamalla alapuolen kuvaa ja sivun avautuessa vasemman laidan ympyrää, jossa on lampaita.)

Rintalan tilalla on 1000 lammasta ja tilalla on luomusertifikaatti. Lampaita ei pidetä pääasiassa villan takia, vaan tilan pääartikkeli on lampaanliha. Eläimet kuuluu kuitenkin hyvinvointisäädöksen mukaan keriä kahdesti vuodessa, joten koska tätä arvokasta sivutuoteraaka-ainetta kerran saadaan, on se järkevää käyttää hyödyksi ja muuttaa tuloksi. Lähes kaiken villan Rintalan tilalta ostaa Myssyfarmi.

Alunperin tilalla viljeltiin kauraa, mutta EU:n myötä, viljan hinnan romahtaessa, siirryttiin lammastalouteen. Jo ennen EU-aikaa tilalla oli lampaita, hoitamassa jokirannan maisemointia, mutta kun muodostui taloudellisesti paljon kannattavammaksi hankkia lisää lampaita ja syöttää kaura niille, adaptoitui tila uuteen aikaan.

Tilan lampaat sijaitsevat neljässä eri paikassa. Elämänsä ensimmäiset 10-12 viikkoa karitsat ovat emonsa kanssa lampolassa, jossa ihmettelin ensimmäisen kerran tilavierailuni aikana hiljaisuutta: onko täällä eläimiä ensinkään? Mutta kun astuin tilaan, alkoi kova kuhina. Kuinka sympaattinen onkaan pienen karitsan ääni — vähän kuin päiväkodissa olisi ollut!

Lampolan nurkasta löytyi ”tissikone”, josta karitsat saavat tarvittaessa lisämaitoa. Kuulemma on ihan tavallista, ettei emon maito riitä kaikille jälkeläisille ja silloin lisämaito on tarpeen. Lampolan asukit eivät ulkoile, mutta tämän kasvatusvaiheen jälkeen lampaat saavat mahdollisuuden ulkoiluun ympäri talven. Kuulemma kovilla pakkasilla ne eivät halua mennä, mutta vielä nyt parissa miinusasteessa ne näyttivät viihtyvän mainiosti.

Karitsat ja emot siirtyvät lampolasta kasvattamoon karitsojen ollessa 10-12 viikkoisia, koska kuulemma tässä kohtaa urokset alkavat muuten astua siskojaan ja äitejään. Kasvattamoja on Rintalan tilalla kaksi, isompi ja pienempi ja tärkeää on pitää eri kasvuvaiheessa olevat lampaat erillään, etteivät ne mene sekaisin. Tärkeää on varmistaa, etteivät toisilleen sukua olevat lampaat lisäänny keskenään.

Tutustuin molempiin kasvattamoihin ja taas hämmennyin hiljaisuudesta: kuinka chilli meno! Isommassa kasvattamossa (kuva alapuolella) oli satoja eläimiä ja jos katsot videoni sieltä, ihmettelet varmaan tyyntä meininkiä itsekin. Eläimet mussuttivat heinää tyytyväisen näköisinä ja tuo kuvan kukkulan kuningas nauratti kovasti — hän kuulemma aina könyää tuonne!

Kyselin eläinten sairastelusta, kuinka paljon tilalla tarvitaan lääkkeitä, ja kuulemma jokavuotisen rutiinikäynnin lisäksi eläinlääkäri joudutaan kutsumaan paikalle yksittäisen eläimen sairastumisen vuoksi keskimäärin 2-3 kertaa vuodessa. Antibiootteja käytetään vain jos lammas on niin sairas, että tilanne sitä vaatii. Yleisin sairastumisen syy on utaretulehdus, jonka myötä esimerkiksi maidontuotanto voi loppua. (Tämän vuoksi lampolassa tarvitaan sitä mainittua tissikonetta.) Listerian lampaat voivat saada maaperästä, mutta siltä vältytään aika tehokkaasti pitämällä huoli, etteivät lampaat mene ulos silloin, kun maa on kovin mutainen. Silmätulehdus ja ripuli saattavat vaivata eläimiä joskus, mutta ovat harvinaisia. Kaiken kaikkiaan Rintalan tilan eläimet ovat terveitä tapauksia, eikä eläinlääkäriä juuri tarvita.

Lampaat keritään kahdesti vuodessa. Mikäli lampaita ei kerittäisi ollenkaan, muuttuisi turkki rastaiseksi ja villa tippuisi vähitellen itsekseen. Laki vaatii keritsemistä vähintään kerran vuodessa ja hyvinvointisäädös kahdesti. Lampailla on kuulemma keritsemisen jälkeen kevyt olo ja mitä itse seurasin kerintää, ei yksikään eläin vaikuttanut pelkäävän operaatiota tai olevansa hermostunut sitä odottaessaan (ne kuvaamani videot havainnollistavat hyvin tämän).

Kyselitte ennen tilavierailuani, sattuuko keritseminen eläintä, kauanko se kestää ja miten se tehdään? Seurasin usean eläimen keritsemistä läheltä ja kuvasin sen videolle, kannattaa katsoa. Tämä oheinen foto kuitenkin havainnollistaa mielestäni aika paljon: lampaat olivat todella rauhallisia ja näyttivät luottavan tekijään. Luomulampuri Tomi Tuuralla on 29 vuoden kokemus hommasta ja sen kyllä huomasi. Hän sai eläimen oikeaan asentoon kevyesti painamalla takapuolta maata päin ja alta aikayksikön istui lammas aloillaan. Keritseminen vei muutaman minuutin per lammas, operaatio on yllättävän nopea!

Keritsemisen jälkeen lampaalle kasvaa muutamassa viikossa villakerros, joka on lämpimämpi kuin vanha, raskas villa. Heti keritsemisen jälkeen lammas ei kuitenkaan voi mennä esimerkiksi pakkaseen, mutta kylmästä se ei sisätiloissa kärsi.

Villa puhdistetaan heti keritsemisen jälkeen isoimmista roskista käsin (kuva alla), jonka jälkeen se pakataan pussiin ja viedään pestäväksi, ennen kuin se kehrätään langaksi. Eriväriset villat käsitellään erillään ja vasta ennen kehräämistä valkoista ja mustaa villaa saatetaan yhdistää, riippuen siitä, minkälainen lopputulos halutaan saada aikaiseksi.

Sekä keritseminen, villan puhdistaminen, peseminen, kehrääminen ja myöhemmin värjäys ja neulominen ovat kaikki käsityötä, joka vaikuttaa hintaan. Tätä ei Suomessa tehotuotantona tehdä ja juuri se on meille kuluttajille tae siitä, että eläimet eivät kärsi. Sen vuoksi kotimaisen villan hinta on kovempi, kuin esimerkiksi aasialaisen tehovillan.

Palataan kuitenkin vielä hetkeksi Rintalan tilalle!

Kauanko lammas keskimäärin elää, kyseli teistä moni. Rintalan tilalla lampaan keskimääräinen elinikä on 7 vuotta. Lammas karitsoi noin kuudesti eläessään. Lampaat voivat elää periaatteessa parikymmentä vuotta, mutta kun kyse on elinkeinosta, ei kierto voi olla niin hidas. Lisäksi niin vanha lammas alkaa jo helposti kärsiä krempoista.

Se mitä en itse ollut tullut ajatelleeksi on, että urosten ja naaraiden keskimääräinen elinikä on ihan eri luokkaa. Uroksia tarvitaan lammasteollisuudessa paljon vähemmän, koska naaraat eli uuhethan ovat ne, jotka poikivat ja imettävät. Tästä syystä suurin osa uroksista päätyy teuraaksi noin 6-12 kuukauden ikäisinä.

Kysyin tilan omistajalta, Tapio Rintalalta teurastamisesta, pelkäävätkö lampaat autoon menoa, sieltä teurastamoon siirtymistä ja hetkinä ennen kuolemaansa? Kuulemma ne eivät ymmärrä mitä on tapahtumassa, ja autossa, jossa ne viedään teurastamoon, ne ovat tottuneet olemaan jo aikaisemmin, eli siirtyminen tilalta teurastamoon ei ole niille vieras tilanne. Lammas on laumaeläin ja ne elävät tilalla tutussa porukassa ja oman jengin yksilöiden kanssa ne myös teurastetaan — jokainen erikseen toki, ja niin, ettei seuraava eläin näe edellisen kohtaloa. Ne nukutetaan ensin, eivätkä ne tiedä vaipuvansa ikuiseen uneen. Tapio oli saapunut juuri ennen haastattelua Sastamalasta, jossa Rintalan tilan lampaat teurastetaan. Sinne on tunnin ajomatka ja lampaita viedään kerrallaan muutama kymmenen.

Minä en teurastamolle vieraillut, joten en tämän tarkemmin pysty asiaa kommentoimaan. Sen kuitenkin näin, että tilalla näillä eläimillä on hyvä olla. Niitä ei oltu doupattu rauhallisiksi vierailua varten, vaan ne olivat leikkisiä, valppaita ja kiinnostuneita, rauhallisia ja tyytyväisen oloisia. Rintalan tilalle saa sitäpaitsi mennä kuka vain, jos kiinnostaa nähdä tila omin silmin. Mielummin kuulemma päiväsaikaan, heh, ja etukäteen varmistamalla, että tilalla ollaan kotosalla.

Villan pesun ja kehräämisen jälkeen lanka päätyy Myssyfarmille, jossa se värjätään. (Tästäkin on kivaa videomatskua mun IG stooreissa.) Värit ovat käsinvärjäämiseen tarkoitettuja, synteettisiä värejä (USA:sta), jotka kiinnittyvät lankaan sitruunahapolla, eivätkä jätä jälkeensä jäämiä. Kun väriaine ja kiehuva vesi (joka aineen lankaan kiinnittää) kaadetaan langan päälle, imaisee lanka yön aikana kaiken värin ja jäljelle jää kirkasta vettä. Myssyfarmilla ei siis jouduta hävittämään väriainetta mihinkään, kaikki menee myssyihin.

Värjäämisen jälkeen on kutomisen vuoro ja kuten tunnettua, valmistuvat tuotteet Myssymummojen kutomana. Jokaisessa tuotteessa on tekijänsä nimi, joten kyse on niin läpinäkyvästä tekemisestä kuten olla ja saattaa!

En mene Myssyfarmiin yrityksenä tämän syvemmin nyt, mutta lue ihmeessä aiemmat juttuni firmasta:

• Tuontivillasta suurin osa tehotuotettua — kotimaista poltetaan / 2018
• Suomalaiset luomumyssyt valloittavat maailmaa / 2017
• Lammas tuli taloon / 2015

Muutama teistä kyseli, että mitkä kotimaiset brändit valmistavat tuotteensa suomalaisesta villasta? Myssyfarmin perustaja Anna Rauhansuu totesi, että näitä yrityksiä on tasan kaksi: Myssyfarmi ja Porin Villa & Peite. Kertoo aika paljon kotimaisen villan tilanteesta! Konkreettisista hinnoista jos puhutaan ovat myssyfarmilaiset asettaneet uuden standardin hinnalle, haluten maksaa siis villan tuottajille enemmän, kuin on tavattu: kakkoslaatuisesta raakavillasta maksetaan 2,5 € / kilo ja ykköslaatuisesta 5 € / kilo. ”Vain maksamalla villasta reilu korvaus, voidaan olettaa, että lampurit näkevätlajittelun vaatiman vaivanja panostavat villan laatuun sekä toimittavat sen kehräämöön. Kaikki lähtee siitä, että työstään saa palkkaa myös lampuri. Tämä meidän maksama hinta on parhaimmillaan nelinkertainen hinta yleiseen markkinahintaan verrattuna Suomessa” Rauhasuu kertoo.

Toivottavasti juttuni vastasi kaikkiin kysymyksiinne! Mikäli jotakin jäi kaivelematta, laita kysymys kommentteihin.

No miten me kuluttajat voimme vaikuttaa siihen, että suomalaista villaa käytettäisi enemmän? Me voimme tukea kotimaista tuotantoa ostamalla, mutta vaaditaan myös muiden toimijoiden heräämistä siihen, että suomalaiset haluavat ostaa suomalaista villaa. Tarvittaisiin isoja yrityksiä, jotka olisivat halukkaita vaihtamaan käyttämänsä villan suomalaiseen. Tekemään myssyfarmit tai porinvillajapeitteet. Toivotaan, että näitä ilmaantuu, sillä olemassa olisi ihan huikea potentiaali!

Mikäli haluat tukea kotimaista tuotantoa ja hankkia oman Myssyn, on alekoodi SUOMENLAMMAS20 voimassa 6.11. saakka Myssyfarmin nettikaupassa, jossa koodilla saa -20% kaikista tuotteista (poislukien Kyrö-mallisto). Mun oma suosikkimallini on Muffi, jonka näet mm, tässä kuvassa. Mulla on ollut se monissa VILLD-jaksoissakin, ties missä väreissä. Ihanin Myssy!

Kiitos tilavierailusta Rintalan tila ja Myssyfarmi.