KOLUMNI: Onko lentoverosta hyötyä?

Tätä kuulee nyt joka suunnalta: miten on mahdollista, että ilmaston kannalta tuhoisin matkustamisen muoto nauttii verovapauksista? Niinpä. Miten on mahdollista? Tämän kestämättömän ja irrationaalisen kuvion mahdollistaa maailman valtioiden vuonna 1944 Chicagossa löytämä yhteisymmärrys tietyistä ilma-aluksia koskevista verovapauksista, jotka koskevat myös niissä käytettävää polttoainetta, kerosiinia. Ympäristön kannalta kyseisiä verovapauksia voidaan pitää käsittämätöminä, mutta kansainvälisissä ilmailusopimuksissa lähtökohtina ovat ympäristön sijaan tehokkuus, taloudellisuus ja turvallisuus. 

Lentoalan kasvu on merkittävä uhka taistelussa planeetan tulevaisuuden puolesta ja on ensiarvoisen tärkeää saada alan päästöt kuriin. Vapaaehtoiset lentojen kompensointimaksut eivät mitenkään riitä todellisten päästövähennysten aikaansaamiseksi, eivät edes yhdistettynä ilma-alusten tekniseen kehitykseen. Tämä todetaan myös Sitran tammikuisessa selvityksessä. Aikaa on vähän, tehtävää on paljon: meidän on ekologisesti jälleenrakennettava yhteiskuntamme vuosikymmenessä ympäristökatastrofin välttämiseksi ja siihen tarvitsemme myös poliittista ohjausta verotuksen keinoin. 

Lentovero-kansalaisaloite kerää kannatusilmoituksia 2.11.2019 saakka. Aloite on ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä ja siinä todetaan: ”Matkustajakohtaisen lentoveron tulee määräytyä siten, että sillä saavutetaan mahdollisimman tehokas ympäristöpoliittinen ohjausvaikutus.” Lentovero on siis matkustajakohtainen ja niin sen täytyy ollakin, sillä Chicagon yleissopimus sekä Euroopan unionin energiadirektiivi ovat esteenä polttoaineen verottomuuteen ja arvonlisäverovapauksiin puuttumiselle. Kansainvälisen liikenteen polttoaine- ja arvonlisäverovapauksien poistaminen olisi ilmaston kannalta optimaalisempaa kuin matkustajakohtainen verotus, mutta kyseisiin verovapauksiin voidaan vaikuttaa vain kansainvälisiä sopimuksia uudistamalla. Vaikka Chicagossa 1944 solmitun yleissopimuksen allekirjoittaneet maat – eli lähes jokainen maailman valtioista – ovat sitoutuneet seuraamaan Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) ohjeistusta lentoliikenteen päästöjen kasvun pysäyttämisestä vuoteen 2020, on itse yleissopimus verovapauksien osalta kipeästi muutostarpeessa, mikäli tavoite aiotaan saavuttaa. 

Lentovero säädettäisiin siis Suomessakin henkilöverona matkustajakohtaisesti. Mallia otettaisiin mitä ilmeisemmin Ruotsista, jossa kyseisen mallinen lentovero on jo käytössä. Jos ja kun lentovero säädetään Ruotsin mallin mukaisesti, on lentoyhtiöiden turha itkeä kilpailukyvyn perään: verotaso on Ruotsissa hyvin matala ja veron kyky vastata ympäristökriisiin vaatimaton.

Väitteet lentoveron turhuudesta voidaan kuitenkin haudata. Lentäminen on Ruotsissa vähentynyt lentoveron voimaantulon 1.4.2018 jälkeen ja ”lentohäpeästä” on tullut vakiintunut termi. Ekologinen jälleenrakentaminen on rakentamista: palikka palikalta. Vaikka verotaso jäisi aluksi matalaksi, on sitä myöhemmin mahdollista nostaa. Esko Linnakangas ja Leila Juanto esittävät Lentoveron ylösnousu? -kirjassaan skenaarion Euroopan unionin säätämästä direktiivistä koskien lentoveron vähimmäistasoa jahka yksimielisyysvaatimuksesta veroasioissa luovutaan. Direktiivi tekisi matkustajakohtaisesta lentoverosta merkittävän ympäristöpoliittisen keinon.

Kun aloitin kirjoittamaan tätä kolumnia pohdin, joutuvatko vähävaraisemmat liikkumisen suhteen eriarvoiseen asemaan lentoveron seurauksena? Siirtymän kestävään yhteiskuntaan tulee olla sosiaalisesti oikeudenmukainen. Kipeitäkin punnintoja ja arvovalintoja on edessä, mutta jokaisen ääni on kuultava. Ilmastoveivi2019 –kampanjallemme kilahti taannoin viesti, jossa Li Anderssonia haastatellaan lentoveroon liittyen. Li toteaa, että erityisesti rikkaat ja keskiluokkaiset ihmiset lentävät, joten tasa-arvon kannalta lentovero ei ole ongelmallinen. Kyseinen seikka ei kuitenkaan poista vähävaraisemman ihmisryhmän olemassaoloa. Vihreät ovat esittäneet, että lentoveron tuotot tulee ohjata pienituloisten verotuksen keventämiseen. Tällainen ”korvamerkkivero” eli veron tuottojen ohjaaminen tiettyyn tarkoitukseen on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta tärkeää. Kohteena voisi pienituloisten verokevennyksien lisäksi olla esimerkiksi ilmastollisesti kestävämpien liikkumismuotojen tukeminen. Ruotsin mallin mukainen lentoverotaso on kuitenkin niin matala, ettei sen voida katsoa olevan uhka tasa-arvon kannalta.  

Lentoverosta on saatava globaali ilmiö ja Suomella on nyt mahdollisuus näyttää esimerkkiään ja alkaa kantaa vastuutaan muiden, lentoveron jo säätäneiden valtioiden joukossa. Kun useat Euroopan maat ovat säätäneet lentoveron vapaaehtoisesti, voi siitä seurata myös sitovaa EU-sääntelyä. Yle uutisoi vastikään suomalaisten lentomatkoista kertyvän väkilukuun suhteutettuna maailman toiseksi eniten hiilidioksidipäästöjä heti singaporelaisten jälkeen. On aika katsoa peiliin, ottaa askel oikeaan suuntaan ja säätää lentovero. Ilmastokriisin ratkaiseminen ei voi olla yksilövalintojen varassa,  allekirjoita aloite täällä. Nimien keruu loppuu lauantaina.