Kalakastiketainnutus

Sankeli. Olen sairas. Hektisessä arjessa toivoo toisinaan, että olisi mahdollisuus olla muutama päivä ”rentouttavalla” saikulla, mutta sitten kun on oikeasti kipeä, ei siinä kyllä ole mitään siistiä. Ärsyttävä olotila! Ehkä ei olisi pitänyt lähteä eilen lenkille tihkusateeseen, uhmaamaan flunssa- ja räkätautien jumalia. Jäin kakkoseksi… Kiitos muuten edellisen postauksen perään laitetuista flunssantaltutusvinkeistä, pitää testata vinkkejänne!

Ruoan laittaminen sairaana on ihan liian raskasta, mutta kun vaihtoehtona on lähi-Siwan einesvalikoima, ei voi tehdä muuta kuin kokata itse. Sain jollain ihmeen kaupalla äsken aikaiseksi puolivahingossa linssikeittoa, josta tuli ihan superia. Salaisuus: kalakastike. Kun seuraavan kerran kokkaan samaista soppaa, laitan määrät muistiin ja reseptin jakoon teillekin.

Kalakastike on ihan mahtava mauste, vaikka se haiseekin pahemmalta kuin juuri mikään. Se haisee ihan kuolemalta. Kalakastikkeen haju muistuttaa ehkä sitä döfistä, jonka vuoden putkeen jalassa pidetyt sukat ja alushousut yhdessä saisivat aikaan. Ihan kammottava lemu. Onneksi haju katoaa mystisesti johonkin matkalla pullosta keittoon… En itseasiassa keksi mitään muuta yhtä kamalan hajuista, joka maistuisi hyvältä, keksittekö te?

Tarkkoja määriä flunssantappokeittoon ei siis tähän hätään ole, mutta ainekset ovat nämä: perunaa, porkkanaa, palsternakka, inkivääriä, sipulia, kevät- ja valkosipulia, pippuria, Herbamarea, kookosmaitoa, punaista chilitahnaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, korianteria ja punaisia linssejä. Soseutin kaiken ja heitin vielä sekaan katkarapuja pakkasen uumenista (ei soseuteta). Vegaanit voivat korvata ravut vaikka maissilla, toimii hyvin! Mielestäni sosekeitossa on aina oltava myös jotain pureksittavaa.

Soppa on juuri oikeaa ravintoa sairastaessa. Vielä kun sen tekisi joku muu ja itse saisi vaan maata peiton alla… Nyt unta – pari vuorokautta putkeen.