Kuolinisku suomalaiselle kasvihuoneluomulle

Terveisiä Porista. Päätin yllättäen lähteä Suomi Areenaan, jossa en ole aikaisemmin käynyt. Omassa ohjelmassani on kuunnella puheenvuoroja tulevaisuuden ruoasta, ruokakauplasta, kasvisruoasta, ruokatotuuksista ja pohdintaa siitä, onko ihminen sitä, mitä se syö. Twiittaan päivän mittaan eri tilaisuuksista Twitter-tililleni ja otan videota Instagram Storyyn; ole linjoilla mikäli aiheet kiinnostavat.

Aloitin ruokakeskustelun jo eilen, kun Satokausikalenterin Samuli Karjulan kanssa puhuimme EU:n uudesta luomuasetuksesta, joka toteutuessaan on kuolinisku suomalaiselle kasvihuoneluomulle.

Kyse on kesäkuussa tehdystä luomu-uudistuksesta, joka sellaisenaan toteutuessaan käytännössä hyydyttäisi Pohjoismaiden mahdollisuudet luomutuotteiden kasvihuoneviljelyyn:  asetuksen myötä luomukasvien juurien vaaditaan olevan maassa, eikä kasvatusalustoja hyväksytä.

Suomessa ja muualla Pohjoismaissa luomutuotteet eivät ymmärrettävästi voi kasvaa maassa ympäri vuoden. Suomi, Ruotsi ja Tanska ovatkin saaneet poikkeusluvan jatkaa nykyisellä mallillaan vuoteen 2030 saakka, mutta uusien kasvihuoneiden rakentaminen samalla tekniikalla ei ole sallittua, eli yrittäjät eivät voi kasvattaa bisnestään. Ja 2030 tulee stoppi. Pohjoismainen kasvihuoneluomu tapetaan vuoteen 2030 mennessä.

Voi toki ajatella, onko se huono asia? Tarvitseeko meidän saada talvikautena kotimaisia tomaatteja, kurkkuja ja vaikka kuvan chilejä? Vaikka ajattelen itse, että olisi tärkeää oppia ajattelemaan enemmän sesongin mukaan ja suosimaan kunkin ruokasesongin mukaisia raaka-aineita, koen paikallisen ruoantuotannon ja ennen kaikkea luotettavan, turvallisen ja eettisen ruoantuotannon (jota suomalainen ruoka on) olevan suomalaisille ensisijaisen tärkeä asia. Kaikenlaiset ruokaväärennökset yleistyvät, enkä itse ole ollenkaan varma siitä, että esimerkiksi espanjalainen luomu olisi välttämättä sitä, mitä väitetään. Ja vaikka se olisikin luomua, saattaa tuotteiden taustalla olla isoja eettisiä ongelmia, kun laittomasti maahan tulleita ihmisiä käytetään viljelmillä työvoimana riisto-olosuhteissa. On todella surullista, mikäli suomalaisilla on tulevaisuudessa mahdollista syödä kotimaisia luomukasviksia vain sesonkiaikaan.

Miksi luomukasvisten juurten pitää olla maassa, kun kasvatusalustallakin voidaan tuottaa luomulaatuisia tuotteita? Eikö tulevaisuutta olisi nimenomaan se, että voimme tuottaa luomua vaikka katto- tai seinäviljelmillä?

Uusi asetus tuntuu muinaiselta ajatukselta siitä, mitä luomu on. Kotimaista luomutuotantoa jos ajatellaan, ovat uuden luomuasetuksen myötä voittajia liha- ja maitoteollisuus, jonka rattaat voivat pyöriä luomuna vuoden ympäri. Se on absurdia sikäli, että jos kerran luomukasvis on luomua vain, kun sen juuret ovat mullassa, eikö luomulihan ja -maidon määritelmäkin pitäisi ajatella uusiksi?

Vaikka pohjoismaiselle kasvihuoneluomulle kuoliniskulta tuntuva luomuasetus on jo mennyt läpi, vielä on vähän toivoa sikäli, että Maatalouden erityiskomitean täytyy vielä hyväksyä aikaansaatu kompromissi. Tämän jälkeen asiasta äänestetään parlamentin täysistunnossa.

Mikäli äänestys ei muuta tilannetta, tulevat Keski- ja Etelä-Euroopan luomukasvikset valtaamaan suomaliset ruokakaupat viimeistään 2030 jälkeen.

Jutun nostokuva: Pixbay