Kimalletta ja ajan patinaa

Muuton yhteydessä karsin vaatekaappiani rajulla kädellä. Omistan silti yhä kamalasti kaikkea, mitä joku ehkä pitäisi ihan turhana sälänä, mutta sisäinen stylistini vaan näkee kuvauspotentiaalia niin monessa asusteessa ja vatteessa, ettei niitä vaan voi heivata, vaikkei niitä tulisi käytettyä itse ehkä koskaan.

Esimerkiksi tämä parilla eurolla Berliinin Mauerparkin kirpparilta bongaamani paita ei ole ollut päälläni koskaan…

…mutta muotiuvauksissa se näytti mallin päällä tältä:

Paita on mun lemppari ja nyt uudessa kodissa se saa roikkua ”vahingossa” esillä. En tosin jätä sitä tähän oven suuhun, vaan etsin sille sopivamman paikan kunhan ehdin. Ehkä se vielä jonain kimallusta kaipaavana iltana eksyy päälleni mustan minihameen tai kapeiden housujen seuraksi…

Toinen kirppissuosikkini on tämä laukku:

Se on mun sydänkäpynen, vaikken ole tainnut käyttää sitäkään koskaan missään. Se ilahduttaa mua sisustuselementtinä päivittäin. Ja laukku on siis ihan käyttis ja hyvässä kunnossa, en osta kirppareilta sellaisia vaatteita tai asusteita, joita ei pysty käyttämään. Sen on aina oltava mahdollista — edes teoriassa.

Mun mielestä kirpputorilöydöistä on paljon vaikeampi luopua kuin uutena ostetuista asioista, joissa ei ole vielä ajan patinaa. Laadukas ja käytetty asia muuttuu ajan saatossa yhä kauniimmaksi ja tekee pukeutumiseen juuri sen persoonallisen ulottuvuuden, joka niin monelta tämän hetken muotia esittelevältä muotibloggaajalta esimerkiksi puuttuu.

Onneksi nyt on uusi koti, jossa mahtuu sisustamaan näillä mun aarteilla, eikä niiden tarvitse asustaa laatikoissa ja kaapin perällä.

Psst… Jos muuten kaipaat käytännön sisustusvinkkejä, tsekkaapa Hertan vinkit!