Kemikaaleja ruoassa
Kirjoittanut Noora Shingler
11. kesäkuuta 2008 kello 08:43
Kemikaalit joita vihaan eniten, joutuvat elimistöömme ruoan kautta. Me syömme niitä tietämättämme, haluamattamme, vahingossa ja vaikka niitä yrittäisi välttää, joutuvat ne elimistöömme silti. On väärin, että kaikilla ei ole itsestäänselvästi oikeutta syödä puhdasta ruokaa. Kemikaalien olemassaolon tiedostava yksilö voi kuitenkin välttää monia myrkkyjä fiksulla ruokailulla ja säästyä ehkä siten erilaisilta sairauksilta tulevaisuudessa.
Mitä kemikaaleja ruoassa sitten voi olla ja ennen kaikkea, missä ruoassa? Osviittaa saa WWF:n selvityksestä (2006), jossa eurooppalaisista elintarvikkeista, mm. maitotuotteista, kalasta ja lihasta löydettiin haitallisia kemikaaleja. Selvitys osoittaa, että ruoalla on keskeinen rooli kemikaalien kuljettamisessa elimistöömme.
WWF testasi kaikkiaan 27 elintarviketta, jotka hankittiin seitsemästä EU-maasta, Suomi mukaanlukien. Suomalaisista tuotteista testattiin poronlihan ja grillimakkaran kemikaalit. Muita testattuja elintarvikkeita olivat: voi, juusto (2 laatua), pekoni, makkara, kananmuna, maito, oliiviöljy, broilerin rintafile, kalapuikot, lohi, tonnikala, hunaja, tumma leipä, appelsiinimehu (Iso-Britannia), säilykesilakka, jauheliha (Ruotsi), porsaankyljykset, raejuusto (Puola), salami, caciocotta-juusto (Italia), kinkku, manchego-juusto (Espanja), naudan pihviliha, kefalotyri-juusto (Kreikka).
”Selvitys osoitti, että kaikissa elintarvikkeissa oli haitallisia keinotekoisia kemikaaleja. Esimerkiksi PCB:tä oli kaikissa analysoiduissa elintarvikkeissa. Bromattuja palonestoaineita oli 19 elintarvikkeessa 26:stä. Korkeimmat pitoisuudet olivat lihassa. Muovin pehmentämiseen tarkoitettuja ftalaatteja oli 16 elintarvikkeessa 21:sta. Suurimmat pitoisuudet olivat lihassa ja maitotuotteissa”.
Onneksi olen jo vuosia syönyt lihaa harvoin ja yleensä luomuna. Maitotuotteista saan puolestaan mahanpuruja, eikä sitä eettisistäkään syistä tee mieli juoda tai syödä. Sitäpaitsi luonto on tarkoittanut maidon pennuille ja vauvoille, ei aikuisille ihmisille – ainakaan näissä määrin, joina me maitoa hotkimme. Tietenkin tähän kohtaan Valio sanoisi, että maito on oiva D-vitamiinin lähde (jota me suomalaiset saamme liian vähän), mutta kyllä D-vitamiinia saa muualtakin ja sitä voi myös lisätä muihin elintarvikkeisiin tai nauttia lisinä. D-vitamiiniä lisätään juuri maitotuotteisiin siksi, että kalsium tarvitsee D-vitamiinia imeytyäkseen, mutta kuten totesin, kalsiumin ja D:n voi hommata muualtakin. Olen itse tästä elävä esimerkki, sillä olen jo vuosia noudattanut samaa ruokavaliota ja työpaikkalääkärin terveystarkastuksessa kaikki arvoni olivat priima luokkaa.
Takaisin WWFn tutkimukseen. Poronlihassakin (kuva WWF)havaittiin keinotekoisia kemikaaleja,mikä on osoitus siitä, että emme edes elämäntapavalinnoilla voi suojautua kemikaaleilta kokonaan. Se ei silti tarkoita, että on ihan sama mitä syö. On tietenkin huono homma, että poronlihassakin on kemikaaleja, mutta poronliha on vähemmän kemikaali-antibiootti-lääkekuormittunutta kuin tehotuotettu sian- tai naudanliha. Poro saa myös elää vapaampana joka puolestaan vaikuttaa stressihormonien määrään, jonka veikkaan olevan poronlihassa sikaa ja nautaa matalampi.”WWF on erittäin huolissaan niistä mahdollisista haittavaikutuksista, joita pitkäaikainen altistuminen pienille kemikaalipitoisuuksille aiheuttaa ihmisille. Suurin osa näistä vaikutuksista on vielä tuntemattomia, sillä yleisesti käytössä olevien kemikaalien terveysvaikutuksista ei ole riittävästi edes perustietoa. Tutkijat yhdistävät kuitenkin kemikaalit moniin terveyshaittoihin, kuten lisääntymis- ja muihin hormonitoimintaa häiritseviin ongelmiin, syöpiin ja allergioihin. Erityisessä vaaravyöhykkeessä ovat sikiöt, vauvat ja lapset”.
Huolissaan olen minäkin. En tajua, miten on mahdollista, että tällainen tieto ei saa aikaan muutosta? Minkälaisia tutkimuksia hallituksemme vaatii ennen kuin luonnonmukaisen maatalouden tärkeys nostetaan esille? Mitä se vaatii, jotta saisimme kemikaalivapaata ruokaa? Pitäisikö minun yrittää hyödyntää sukulaisuuttani ja puhua maamme pääministerille luonnonmukaisesta maataloudesta? Auttaisi varmaan paljon… Kaikki on siis omissa käsissämme ja lompakoissamme. Nyt rakas Kemikaalicocktailin lukija tiedät taas lisää siitä, miksi luomutuotteiden suosiminen on hyvä juttu.
- Enemmän mielenkiintoista tietoa WWFn tutkimuksesta löydät täältä.
- Voit myös ladata kaksisivuisen taustapaperin siitä, miksi pitkäaikaisaltistuminen pienillekin kemikaalimäärille huolestuttaa tutkijoita.
- Hollantilaisen TNO-laboratorion WWF:lle tekemän raportin elintarvikkeiden kemikaalianalyysista voi ladata kokonaisuudessaan pdf-tiedostona (487 kt).
- WWFn sivuilla on havainnollinen animaatio siitä, miten kemikaalit joutuvat ympäristöstä elimistöömme.
Kuten (myös) WWFn tutkimus osoittaa suojautuminen kemikaalialtistumiselta elämäntapavalinnoin on mahdotonta ja siksi vastuun pitäisi olla kemikaalien valmistajilla. Siihen saakka kunnes firmat alkavat ottaa vastuuta, eli kunnes lainsäädäntö vaatii, pitää meidän itse olla valppaana kaupassa ja valita tuotteita, jotka ovat mahdollisimman puhtaita eli luonnonmukaisia. Muistakaa se!
Juuri tämän tekstin jälkeen olen iloinen, että olen juuri aloittanut paaston. Näissä litkuissa ei voi olla mitään piilokemikaaleja! Luomumehua, paastoteetä ja luomukasvisliemikuutiota. Sanoisinko, kulinarismin ilotulitus.
Edellinen Seuraava