Alkuperäiskarjan maito on terveellisempää

Pilattu maito -dokumentissa yhtenä vatsavaivateoriana esitettiin eri lehmärotujen proteiinieroa. Minulle sanottiin, että jos haluan dokumenttini otettavan vakavasti, en tuo esille A1/A2 -asiaa, mutta se oli mahdoton ajatus sen jälkeen kun sekä lääkäri Olli Sovijärvi että yksi ohjelmaan haastateltavista kertoi omat näkökantansa asiaan.

Kuva: ruutu on osa Ylen Silminnäkijän Mikä pilasi maidon -grafiikkaa

Lääkäri Sovijärvi on vahvasti sitä mieltä, että maidon proteiinieroilla voi olla merkitystä vatsavaivojen syntyyn. Hän totesi dokumentissa näin:

A1-maidossa on paljon proliinia sisältäviä peptidejä, joista erityisen haitallinen on betacasomorfiini seiska, kun taas A2-maidossa sitä vastaavaa molekyyliä ei ole. Ja kun se pääsee suolistoon, jos siellä on minkäänlaista ongelmaa, esimerkiksi vuotavan suolen oireyhtymä, niin se läpäisee sen suolinukan ja pääsee verenkiertoon.

– Lääkäri Olli Sovijärvi Yle Silminnäkijä Pilattu maito 21.2.2013

A1/A2 -asia herätti kohua muutamia vuosia takaperin, kun kirja Devil in the Milk julkaistiin. Kirjan mukaan maissa, joissa juodaan eniten A1-maitoa, on myös eniten sydänsairauksia ja diabetesta. Tutkijat esittävät myös oletuksen, että maissa, joissa lapset juovat paljon maitoa, diabeteksen riski on suurempi kuin muualla. Kirjan kirjoittaja Keith Woodford ehdottaa, että koska Suomessa A1-maidon kulutus ja sairastuvuus on suurta, että meillä ryhtyisi puolueettoman tutkimuksen tekoon.

Asia herätti Suomessa sen verran huolta, että sitä käsiteltiin jopa eduskunnassa vuonna 2007. Sirkka-Liisa Anttila vastasi tuolloin näin:

Viimeaikaisessa keskustelussa on nostettu esille maidon negatiiviset terveysvaikutukset erityisesti maidon proteiinin osalta. Keskustelussa on esitetty, että maidon proteiinin tietty geneettinen muoto (beta-kaseiini A1) aiheuttaisi ihmisillä muun muassa sydän- ja verisuonisairauksia sekä tyypin 1 diabetesta. Saman proteiinin toisen geneettisen muodon (beta-kaseiini A2) ei sen sijaan ole katsottu olevan terveydelle vaarallinen. Väitteet perustuvat hypoteesiin, jonka mukaan A1-maidon beta-kaseiinista vapautuisi ruoansulatuksessa bioaktiivista peptidiä (beta-kasomorfiini BCM-7), joka imeytyisi verenkiertoon terveydelle haitallisin seurauksin.

Aiheesta tehdyt tieteelliset tutkimukset ovat ristiriitaisia eikä hypoteesia A1-maidon negatiivisista terveysvaikutuksista ole pystytty vahvistamaan tieteellisesti pätevillä koejärjestelyillä. BCM-7-peptidin vapautumista aikuisen ihmisten ruoansulatuskanavassa ei ole pystytty osoittamaan maidon nauttimisen jälkeen. Viimeisimmissä pätevillä koejärjestelyillä Australiassa tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa ei voitu osoittaa, että A2-maito olisi terveysvaikutuksiltaan A1-maitoa parempaa.

Lähde: eduskunta.fi

Riitta Saloniemen lehmä tutkii kuvaaja Jussi Mansikan kameraa

Myös EU-viranomaiset (EFSA) selvitti asiaa ja otti kantaa antaen lausunnon, että A1-maidon peptidit ovat harmittomia.

Tästä huolimatta mm. Australian ja Uuden seelannin suunnalla A1 ja A2-maitoa myydään näkyvästi erikseen ja esimerkiksi dokumentissani puhunut Pia Smeds kertoo, että ei voi juoda saman vaasalaisen tilan kahdesta eri maitotyypistä toista. Smeds aloitti perheen tilamaitokokeilut hakemalla suoraan tilalta valtakarjarodun maitoa, joka ei kuitenkaan sopinut Smedsille. Se tuotti samat oireet kuin kaupan maitokin. Tilan emäntä kuitenkin suostutteli Pian kokeilemaan tilan toisen lehmärodun maitoa. Alkuperäiskarjan maito sopi nimittäin tilan emännälle, mutta valtakarjan maito ei. Smeds epäilevänä testasi alkuperäiskarjan maitoa ja huomasi, että voikin juoda sitä ongelmitta. Kun nämä kaksi eri rotua ovat samalla tilalla, asuvat samoissa oloissa ja nauttivat samaa rehua, ei Smeds keksi muutakaan syytä kuin että rodulla on väliä. Se kuulostaa tässä tapauksessa loogiselta vastaukselta.

Miten A1- ja A2 -maito suhteutuu rotuihin? Alkuperäiskarja tuottaa todennäköisemmin A2-maitoa kuin valtarodut. Vielä 50-luvulla suurin osa suomalaisista lehmistä oli alkuperäiskarjaa, eli rotuja, jotka ovat ajan saatossa sopeutuneet Suomen oloihin parhaiten. Alkuperäisrotuja ovat itäsuomenkarja (eli kyyttö), länsisuomenkarja ja pohjoissuomenkarja (eli lapin lehmä). Nämä lehmärodut muodostavat nykyään lehmäkannastamme vain prosentin. Muutos on 50-lukuun nähden huima. Valtarotuja puolestaan ovat ayshire ja holstein friisiläinen. Niitä alettiin tuoda alkuperäisrotujen tilalle, koska ne tuottavat maitoa jopa puolet alkuperäiskantoja paremmin.

Kaikki lehmärodut tuottavat sekä A1- että A2-maitoa, mutta alkuperäiskarja tuottaa sitä todennäköisemmin. Nämä lukemat sain MTT:n tutkija Juha Kantaselta:

LEHMÄROTU  & A2-MAIDON OSUUS

• itäsuomen karja 71%
• pohjoissuomenkarja 61,5%
• länsisuomenkarja 67%
• ayshire 50%
• holstein friisiläinen 50%

Valtakarjan ja alkuperäiskarjan maidoissa on siis selvä ero, mutta mistä se johtuu, sitä ei tiedetä. Kantanen totesi, että syy voi olla jalostuksessa, mutta siitä ei voi olla varma.

Kuten kaikki neljä teoriaa ohjelmassa, myös tämä vaatii lisätutkimusta, mutta asia on kyllä hyvin kiehtova ja kiinnostava sikäli, että Pia Smeds ja vaasalaisen tilan omistajapariskunnan rouva reagoivat aivan selvästi valtakarjan maitoon mutta eivät perinnekarjan maitoon. Ja lääkäri Sovijärvi on myös vahvasti sen puolella, että kaseiinierolla on merkitystä.

Mitä tulee valta- ja alkuperäisrotujen maitojen eroon terveysnäkökulmasta noin muuten, on selvä juttu, että oman terveyden kannalta voi olla viisasta suosia alkuperäiskarjan maitoa. Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksella tehty maisterin tutkielma nimittäin kertoo kiinnostavaa faktaa alkuperäiskarjan maidosta. Kyseessä on Tea Lönngrenin työ nimeltä Suomalaisten maatiaisrotujen maidon koostumus- ja juoksettumisominaisuudet (2011). Tässä otteita loppupäätelmistä:

Rasvahappopitoisuukisen kannalta kokonaisuudessaan voidaan sanoa, että alkuperäiskarjojen maito sisältää yhteensä enemmän hyviä rasvahappoja kuin valtarotujen maito. Tutkimus antoikin viitteitä siitä, että alkuperäiskarjan maitoa voitaisiin pitää joiltain osin terveellisempänä kuin nykyisten valtarotujen maitoa, mutta tulosten vahvistaminen edellyttäisi pitkäaikaisempaa seurantaa.

Lönngrenin työssä maitonäytteet analysoitiin vain kertaalleen ja loppupäätelmissä peräänkuulutettiin pidempää seurantaa, joka käytännössä tarkoittaa kolmea näytettä lypsykauden aikana. Sitä tietoa on nyt saatu, sillä dokumentissani haastateltu maaseutuneuvoja Katja Mahal teki vuonna 2008 suomalaisilla tiloilla seurantaa puolen vuoden ajan. Tiloja oli 14 ja Mahal haki maitonäytteitä jokaiselta tilalta joka kuukausi. Vertailuryhmiä oli jopa tilojen sisällä, joten saatu data on hyvin arvokasta. Mahal toteutti seurantaa saksalaiselle Jenan yliopistolle ja Silminnäkijä sai tulokset käsiinä ensimmäisenä Suomessa (tuloksista työstetään parhaillaan tieteellistä artikkelia). Jenan yliopiston tutkimus varmistaa sen mistä Lönngren sai työssään viitteitä: Suomessa alkuperäiskarjan maidon rasvahappokoostumus on valtakarjan maitoa parempi. Rasvahappokoostumukseltaan parhaat maidot löytyivät Suomessa tiloilta, joilla eläimet saivat monipuolisinta ravintoa ja olivat eniten ulkona. Se onko syynä juuri ravinto vai rotu, vaatisi lisää tutkimusta, mutta joka tapauksessa tieto on kiinnostava ja uskon, että tämän perusteella tulemme kuulemaan lisää alkuperäiskarjan maidosta tulevaisuudessa.