Ftalaattien haitoista taas viitteitä

Ftalaatit eivät ole kiva juttu, niin kuin olette blogstani aikaisemmin lukeneet. Nyt on saatu uusia viitteitä siitä, että muovien pehmennysaineena käytetyt ftalaatit saattavat heikentää poikien maskuliinisuutta:

”Muoviyhdisteiden vaikutuksia hormonitoimintaan on tutkittu aikaisemmin, ja osalla yhdisteistä on nähty yhteyksiä naishormoni estrogeeniin. Tämän havaitsi myös Rochesterin yliopiston tutkijaryhmä, joka seurasi 145 lasta sikiöajalta seitsenvuotiaiksi. Sikiöaikana flataatille altistuneilla poikalapsilla mitattiin leikki-iässä keskimääräistä alhaisempia testosteronipitoisuuksia.

Tutkijat havaitsivat myös, että ftalaatille altistuneet pojat olivat verrokkiryhmää vähemmän kiinnostuneita leikkimään pojille suunnatuilla leluilla ja pojille tyypillisiä raisuja leikkejä.

Tutkimusta johtanut Elizabeth Salter-Green arvelee yleisradioyhtiö BBC:n haastattelussa, että piirre saattaa ilmetä myös aikuisiällä.

– Altistumisella on vakavia terveydellisiä haittoja. Se heikentää miesten lisääntymiskykyä ja, kuten nyt näyttäisi, se vaikuttaa myös miesten käyttäytymiseen.

Yhdysvaltalaistutkimuksessa aineen todettiin alentavan poikien testosteronipitoisuuksia sekä vaikuttavan tätä kautta jopa heidän käyttäytymiseensä.

Ftalaatit on todettu haitallisiksi useissa tutkimuksissa. Niitä käytetään muun muassa liimojen, väriaineiden ja erilaisten tekstiilien valmistuksessa. EU on kieltänyt sen käytön leluissa, ja Suomessakin on vedetty myynnistä ftalaattia sisältäneitä leikkivälineitä”.

Lainasin nyt poikkeuksellisesti koko YLEn uutisen, koska sitä oli turha alkaa pilkkomaankaan. Kiinnostavaa asiaa, eikö totta? Pakko tässä yhteydessä mainita (taas) WWFn eurooppalaisille perheille toteuttama kemikaalitesti. Tässä otteita raportin tuloksista:

• Jokaisen perheenjäsenen, isoäideistä lapsiin, veressä on vähintään 18 kemikaalin cocktail. Nämä kemikaalit ovat keinotekoisia ja/tai ihmisen valmistamia ja useita niistä löytyy arjen tuotteista.
• Bisfenoli A:ta, joka on estrogeeninen eli hormonitoimintaa matkiva kemikaali, käytetään polykarbonaattimuovin ja epoksihartsin valmistuksessa, ja sitä löytyi kolmelta testatulta joka sukupolvesta. Korkein pitoisuus oli lapsella.
• Bromattuja palonestoaineita, organokloorisia hyönteismyrkkyjä, PCB:itä, perfluorattuja kemikaaleja ja keinotekoisia myskejä oli jokaisen testatun veressä, myös 12-vuotiaiden lasten.
• Eräät testihenkilöiden verestä löydetyistä kemikaaleista, kuten DDT, ovat olleet kiellettyjä EU:ssa vuosikymmeniä, mutta silti niitä löytyy edelleen ihmisten verestä. Niitä löytyi kaikista testatuista, jopa sellaisista jotka eivät olleet syntyneet, kun nämä kemikaalit kiellettiin, mikä on osoitus siitä, miten pysyviä ne ovat ympäristössä.

Tässä vain muutama pointti, raportin kokonaisuudessaan löydät täältä.

On selvää, että ihmiset altistuvat kemikaaleille yhä enemmän, mutta mikä on kiinnostavaa on se, mistä ne meihin tulevat? Kävin viime viikolla läpi Ruotsin luonnonsuojeluliiton tutukimusta kenkien kemikaalijäämistä, ja raportissa selvisi, että esimerkiksi muovisista rantasandaaleista on löydetty jopa perimää vahingoittavia kemikaaleja.

On pöyristyttävää, ettei Suomen mediassa tällaisia uutisia noteerata mitenkään, kun länsinaapurissa tehdään toinen toistaan kiinnostavampia tutkimuksia arkikemikaalien vaikutuksista ihmisen terveyteen. Palaan muovikenkien kemikaalipitoisuuksiin pian, omassa postauksessaan. Sillä välin: tarkkailkaapa itse arkiympäristönne muovituotteita ja karsikaa turhat. En tarkoita, että kannattaa heittää tavaraa roskikseen, mutta ainakaan uutta, turhaa muovikamaa ei kannata hankkia.

… Ja joitakin muovitavaroita ehkä kannattaisi heivata ihan suosiolla menemäänkin: esimerkiksi muovisista paistinlastoista en löydä juurikaan järkeä (itse käytän puisia). Voisiko niille keksiä jonkin paremman käyttötarkoituksen, niin ettei niitä tarvitsisi heittää pois? Ja kannattaa myös muistaa, että tulikuumaa ruokaa ei koskaan tule laittaa muovistiaan. Anna ruoan jäähtyä keraamisessa astiassa, ja sijoita se muovirasiaan vasta kylmänä.

Olen itse sen verran pihi, että säästän kaiken maailman purkit ja purnukat, pesen ne ja laitan talteen (kiitos äiti tästä peritystä hamsteriominaisuudesta). Mutta on hyvä huomata, että mikä tahansa muovirasia ei ole välttämättä sovelias elintarvikkeiden säilytykseen, ja myös ruoan säilyttämiseen tarkoitetuissa elintarvikemuoveissa on eroja! Jos vaikka ostaa kotiin juustoa, joka on pakattu muoviastiaan — jonka siis tarvitsee olla sopiva kylmäsäilytysolosuhteisiin — ei ole välttämättä hyvä idea säästää pakkausta, ja laittaa siihen kuumaa ruokaa säilytettäväksi. En nyt viittaa varsinaisesti mihinkään yksittäiseen tutkimustulokseen, vaan yritän valottaa teille eri muovilaatujen ominaisuuksia ja käyttötarkoituseroja. Kylmien elintarvikkeiden säilömiseen tarkoitetuista muoveista voi hyvinkin irrota kemikaaleja kuumiin ruoka-aineisiin, ellei rasia ole nimenomaan mikrolle tms. tarkoitettu (en tosin laittaisi itse mikroon edes mikrotettaviksi tarkoitettuja muoviastioita).

Olkaa siis tarkkoina ja mielummin turhan tarkkoja kuin suurpiirteisiä 🙂 Palaan muoviasian pariin pian!