Menu

Onko keinoliha vegaanista?

Singaporessa hyväksyttiin ensimmäisenä maailmassa solukasvatuksen kautta syntynyt laboratorioliha kaupalliseksi elintarvikkeeksi, kun Just EGG -kananmunankorvikkeella maailmaa valloittava Eat Just ilmoitti tuovansa markkinoille keinokananugetin. Elintarviketieteilijät luultavasti haluaisivat keskiviikon jäävän maailman historiaan liputuspäivänä. Kiistatta kyse onkin isosta rajapyykistä elintarvikevallankumouksessa, mutta kenelle tällaiset tuotteet lopulta on tarkoitettu – vegaaneille, fleksaajille vai ihan kaikille? Söisitkö itse keinolihaa?

Kauas muistoihin on jäänyt 90-luku, jolloin ensimmäisen aallon vegaanit liottivat linssejä koostaakseen tasapainoisen ruokavalion kasaan. Pitkään ilman eläinperäisiä tuotteita eläneille ei ruokaympyrästä välttämättä lihaa mimikoiville tuotteille löydy luontevaa paikkaa tai tarvetta. Monille myöhemmin ruokavalioaan rukkanneille ympäristöystävällisten valintojen tekeminen merkitsee luopumista tutusta ja opitusta. Beyond Meatin ja Impossible Foodsin burgerit ja muut lihaa syrjäyttävät tuotteet helpottavat siirtymistä kasvipainotteisempaan ruokavalioon.

Keinolihan siirtyminen laboratorioista kuluttajamarkkinoille merkitsee elintarvikkeissa seuraavaa askelta. Jäljittelemisestä siirrytään ihan oikeaan lihaan. Kehityksen tarkoituksena on eriyttää lihan valmistus lopulta kokonaan elävistä eläimistä. Rahoitusten määrät kertovat, että päämäärä nähdään merkityksellisenä.

Jos ei muuta, syntyvä asetelma tarjoaa aiheen rönsyilevälle nettikeskustelulle, jossa menevät puurot ja vellit, motiivit ja maailmankatsomukset iloisesti sekaisin.

Syömiseen liittyvät tiedostavat valinnat pohjautuvat karkeasti kolmeen osaan: ekologisuuteen, eettisyyteen ja terveydellisiin syihin.  Parhaassa tapauksessa kaikki nämä arvot tulevat samanaikaisesti huomioiduiksi, mutta useimmiten ruokavalintaan liittyy priorisointi – suosiako eläinten, ympäristön vai itsensä hyvinvointia?

Biohakkerille tärkeimpänä valintakriteerinä ovat ruoan terveyttä tukevat ominaisuudet. Fleksaajista suuri osa valitsee kasvipohjaista lautaselleen ekologisista syistä. Veganismi on perinteisesti pohjannut eläinoikeuskysymykseen, eli tuotantoeläinten hyväksikäytön ja eläimille aiheutetun kärsimyksen minimointiin.

Lyhyt vastaus otsikon kysymykseen on kuitenkin selvä ei. Keinolihan kasvatuksesta testataan valtaosin eläinperäisessä liuoksessa (FBS) ja bioreaktorissa monistettavat solut ovat lähtöisin elävistä eläimistä.

veganismi, keinoliha, laboratorio, tekoliha, ruoan tulevaisuus,

Kuvakaappaus uutisesta: foodnavigator.com

Eläinoikeusnäkökulma on kuitenkin vahvasti läsnä solulihan kehityksessä. Eat Just lupailikin, että kuluttajamarkkinoille lanseerattava tuote tullaan kasvattamaan kasvipohjaisessa liuoksessa. Firman promovideossa seikkailee Ian-niminen kana, jonka luonnollisesti pudonneesta sulasta kantasolut nugetteihin on eristetty. Söpöä!

Mikäli kasvatusliuos on kasviperäinen ja kantasoluliksi kelpaavat elämää näkemättömät, prosessissa syntyneet uudet solut, lienee lähinnä määrittelykysymys, voiko liha joskus hamassa tulevaisuudessa vapautua eläinperäisyydestään. Testailin itse aikoinaan sinihomejuustosta otetun homeen istuttamista juureksiin. Tuolloin mietin, monennenko homesukupolven tuotosta kehtaisin kutsua täysin vegaaniseksi.

Kokonaan toinen kysymys liittyy lihansyöntikulttuuriin, eli lihanormiin. Termi aukeaa luontevammin muodin kautta: Kierrätetty turkis on kestävä, ekologinen vaate. Harva kuitenkaan kehtaa käyttää perintönä saamaansa turkistakkia. Tälle löytyy pelkkää sosiaalista painetta järkevämpi perustelu. Kierrätetyn tai keinoturkiksen käyttäminen tekee turkiksen käyttämisestä normaalia. Näin sellaisen käyttäjä tahtomattaan tulee legitimoineeksi uusien turkisten tarhausta ja niistä valmistettujen vaatteiden käyttämistä. Hoitokalastetun särjen syöminen on ekoteko, mutta oikeuttaako yksittäistapauksessa ekologisen kalan syöminen tahtomattaan kassilohen kasvattamisen? Omatkin vanhempani sanovat syövänsä pääosin itse kalastettua kalaa ja siskonmiehen kaatamaa hirveä, mutta usein jääkaapista näyttää edelleen löytyvän kalkkunaleikkeleitä.

Ruokavalio vai ismi?

Herkullisen keskustelun tarjosi loppuvuodesta 2017 myös hyönteisruokabuumi. Hyönteisistä povattiin ekologista superproteiinia, jossa amoinohappokoostumukset sekä hiilijalanjälki olivat kohdillaan. Viihdyttävimmän sykäyksen tässä liikehdinnässä tarjosi ylöjärveläinen elintarvikeyhtiö Mattila Bros lanseeratessaan ”entovegaaniseen ruokavalioon sopivan” kasvis-sirkkapihvin. Teoreettisesti tarkasteltuna entoveganismi on terminä paradoksi. Veganismissa vältetään eläinten hyväksikäyttöä kaikissa muodoissaan. Entoveganismissa syötäisiin hyönteisiä, jotka kiistatta ovat eläimiä. Ruokavalio ja maailmankatsomus eivät kuitenkaan ole yksi ja sama asia. Jalkapallosaa on tietyt säännöt, mutta palloa voi kukin potkia miten haluaa. Ruoka-alan ammattilaisena unohdan toisinaan, ettei kaikilla ole ideologista suhdetta ruokaan. Syömiseen liittyviä valintoja on ihan ok tehdä myös puritaanisuudesta ja taustateorioista välittämättä. Ruokavalio voi edelleen olla ovo-lakto-pesco-vegetaristinen, eikä lihan tiputtamisen kauppalistalta kuulu aiheuttaa ontologista kriisiä.

Pikaruokaketjujen ja ylikansallisten elintarvikekorporaatioiden tarjoamat vegaanivaihtoehdot herättävät monissa ristiriitaisia tunteita, mutta yleisesti vegaaniliikkeessä ollaan innoissaan käynnissä olevasta kehityksestä. Saatavuuden paraneminen ja kotikokkaamista helpottavat uudet rakennuspalikat arkipäiväistävät kasvipohjisen ruokavalion yleistymistä sykäys sykäykseltä. 2020 vuoden Golden Globe ja Oscar-gaalojen vegaaniset ruokatarjoilut alleviivaavat veganismin popularisoitumista. Asia edistyy.

Vegeruokainnovaatioista käytävässä keskustelussa käytetään lyömäaseena ruoan prosessointia. Huoli liittyy turvallisuuteen; mitä ruokatuotteeseen on lisätty ja onko sen käsittely hyväksi kuluttajan terveydelle? Solulihan osalta tällaiselta kritiikiltä ei tulla välttymään. Prosessoidun ruoan vastakohtana kansaivälisessä ruokakeskustelussa nähdään ’real food’, aito ruoka. Vanhan ajan haikailu ei ole itsessään ole syy vastustaa elintarviketeknologian kehittymistä. Eat Just lupaa kehitettävien tuotteiden olevan GMO- ja antibioottivapaita. Kasvatetusta keinolihasta käytetään englanniksi myös termiä ’clean meat’. Tällä viitataan kontrolloituihin valmistusolosuhteisiin, joissa taudit eivät pääse siirtymään navetoista lautasille.

veganismi, keinoliha, laboratorio, tekoliha, ruoan tulevaisuus, frankenburger

NBC News ”Frankenburger” >>>

2013 kokattiin valtavan shown saattelemana ensimmäinen laboratoriossa kasvatettu 330 000 dollaria maksanut burger-pihvi. Tästä on tultu paljon eteenpäin ja keinolihan tuleminen tarjolle, kilpailukykyiseen hintaan lähestyy nopeammin kuin suurin osa meistä ymmärtääkään. Ensimmisenä laboratoriolihoista markkinoille tulevat tuotteet, joissa kasvatettu proteiini on yhtenä raaka-aineena muiden ainesten joukossa. Tällaisia tuotteita ovat surimi, hodarinakki ja juuri Singaporessa myyntiluvan saanut kananugetti. Seuraavaksi vuorossa ovat jauhelihan kaltaiset yhden raaka-aineen elintarvikkeet. Fileet, katkaravut ja muut rakenteeltaan vaativammat tuotteet seuraavat viimeisenä, teknologian kehittyessä, volyymien noustessa ja kustannusten edelleen laskiessa.

Keinolihan ekologisuus tulee riippumaan sen valmistamiseen käytettävistä resursseista –  energiasta ja kasvatusliuosten raaka-aineista. Ainakaan laidunmaiksi sademetsiä ei keinolihalle tarvitse raivata. Pariin vuoteen ei kuitenkaan vielä kannata keinonugetteja lähimarketin laareista etsiä. Pelkkä EU-komission uuselintarvikelupaprosessin pyörähtäminen kestää noin puolitoista vuotta. Yksikään yritys ole toistaiseksi hakenut keinolihalle myyntilupaa EU:n alueella.

Kymmenen vuotta takaperin monet ’kasvissyöjistä’ söivät broileria. Nykyään se tuntuu ajatuksena vieraalta. Keskustelu, käsitteet ja termistö elävät yhdessä teknologian ja elintarvikkeiden kehityksen kanssa. Nähtäväksi jää pyöriikö parin vuoden päästä keinokanawokki vegaanitalouksien liesillä.

Ruokavalio on jokaisen henkilökohtainen päätös ja puhdasoppisuuteen liittyy lopulta enemmän tai vähemmän keinotekoinen rajanveto sallitusta. Jos haluat rasittaa päätä tällaisilla rajatapauksilla, suosittelen lämpimästi googlaamaan veganismin suhdetta esim. spermaan, kannibalismiin tai aborttiin!

***

Ossi Paloneva, 35, on itseoppinut huippukokki, ruokavaikuttaja ja ekologisten ruoanlaiton pioneeri. Paloneva tunnetaan parhaiten vegaaniseen villiruokaan keskittyvästä VILLD-konseptistaan. Lisäksi hän oli perustamassa Suomen ensimmäistä hävikkiruokaravintolaa. Paloneva konseptoi, kouluttaa, ideoi ja puhuu kestävistä ruokavalinnoista ja tulevaisuuden ruoasta.

***

Artikkelin nostokuva / Eat Just

2 kommenttia Jätä kommentti

Kommentit

En ikinä pistäisi suuhun mitään tuollaista. Yritän syödä mahdollisimman vähän mitään keinotekoista. Mun mielestä yksikään kohta ei kyllä toteudu tuon tuotteen kohdalla. En edelleenkään ymmärrä , jos ei halua syödä lihaa, niin miksi tämmöisiä pitää olla. Eettistä on syödä luonnonmukaista ruokaa, eettisesti tuotettua.

    Kiitos kommentista! Kiinnostavaa nähdä, minkälainen tällaisten tuotteiden tulevaisuus on, ja keille tämä kolahtaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!


Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.