Tee ei ehkä ole mitä kuvittelet

Se on veden jälkeen maailman toiseksi suosituin juoma. Se on suositumpaa kuin kahvi, jota Suomessa nauttii lähemmäs 90% väestöstä. Kyseessä on tietenkin lempijuomani, tee.

Siihen nähden, montako litraa viikossa itse teetä kulutan, tiedän siitä yllättävän vähän. Ostaessani teetä, valitsen yleensä luomulaatuista vihreää tai valkoista, mielelläni matchaa tai genmaichaa, mutta suostun kyllä juomaan lähes mitä vain (paitsi sitä yleisintä, mustaa pussiteetä). En suhtaudu teehen fanaattisesti, mutta kenttä kiinnostaa paljon. Olen kirjoittanut teestä blogissa useaan otteeseen, mm. teen torjunta-ainemääristä, pohtinut miksi teepussin tarvitsee sisältää muovia ja lokakuussa käsittelin teentuotannon eettisiä ongelmia.

Mistä en koskaan ole kuitenkaan blogannut, on teen keinotekoinen maustaminen. Törmäsin asiaan istuessani matcha lattella Ilkka Veiströmin kanssa, joka on pitkän linjan teekauppias ja teen maustaja. Ilkka irvisti maistaessaan pöytäämme tuotua juomaa ja kysyi oitis tarjoilijalta, mitä makeutusta matcha lattessa on käytetty? Aluksi meille todettiin, ettei makeutusta ole ensinkään, mutta kun pyysimme saada nähdä tuotepakkauksen, komeili tuoteselosteessa toisena sokeri. Olin hämmentynyt: ilman ylimääräistä makeutusta pyydettyä lattea ei oltu tarjoilijan toimesta makeutettu, mutta sokeri olikin ollut teejauheessa jo valmiiksi. Höh.

Jauheessa oli paitsi sokeria, myös vaniljaa (joka Veiströmin mukaan todennäköisesti on vanilja-aromia, koska aitoa vaniljaa harvoin tuhlataan vastaaviin sekoituksiin). Olo alkoi tuntua huijatulta. Huvitti, että olimme sopineet tapaamisen keskustellaksemme teen keinotekoisesta maustamisesta; latte-episodi sopi palaveriin kuin nenä päähän. Vähän liiankin.

Kuluttaja lukee teepakkauksen kyljestä paitsi teelaadun (vihreää, valkoista, mustaa jne.), myös käytetyt makuaineet. Se mitä moni ei tiedä, on makuaineiden alkuperä ja väitän, että hyvin harvalle tulee edes mieleen, että teepakkaus voisi sisältää keinotekoisia aromeita (saatikka sokeria, kuten kahvila-esimerkki).

Juuri tästä kauppias Veiström haluaa kanssani puhua, sillä häntä harmittaa vallalla oleva, harhaanjohtava markkinointi.

Mitä tee on? Suurin osa meistä todennäköisesti vastaisi, että tee on kuivattuja teepensaan lehtiä ja kuivattuja marjoja, hedelmäpalasia, mausteita ja vaikka kukkia — ja että teen maku tulee näistä kyseisistä, käytetyistä raaka-aineista. Todellisuudessa kuitenkin teebisnes pyörii aromiteollisuuden ympärillä.

Kotikäytössäni olevan luomuteen takana lukee:

• Black tea*
• orange peel*
• natural orange-flavouring
• natural bergamot-flavouring with other natural flavourings
• *From organic cultivation

Kyseessä on luomutee, jonka tuoteselostetta en itse asiassa ole ennen tätä postausta tarkemmin syynännyt ja yllätyin siitä, että tuotteessa on ”other natural flavourings”, joita ei ole määritelty luomulaatuisiksi — vaikka teellä on kuitenkin luomusertifikaatti. Mitä nämä aineet ovat? Miksei niitä ole avattu tarkemmin? Miksi ne eivät ole luomua, kun pääraaka-aineet kerran ovat? Ilkka Veiström avaa asiaa: juuri luomu-määritelmän puuttumisesta voi päätellä, etteivät makuaineet ole aidoista luomuraaka-aineista peräisin.

Alan kaivella asiaa, koska se jää vaivaamaan paljon. Ei kai ”natural flavouring” eli luontainen aromi sentään voi tarkoittaa keinotekoista raaka-ainetta? Ruokaviraston ja Luomuliiton sivut vahvistavat käsitystäni siitä, että luontaisen aromin on kyllä oltava peräisin aidosta raaka-aineesta, mutta ei 100%:sti, eikä sieltä, mistä kuluttaja saattaa luulla.

Aromeja koskeva lainsäädäntö muuttui reilu 10 vuotta sitten (EU asetus 1334/2008) ja nykyään elintarvikkeissa on yksinkertaisesti joko aromiaineita tai luontaisia aromeita.

”Termiä luontainen voidaan käyttää aromin kuvauksessa vain, jos aromiaines sisältää yksinomaan luontaisia aromivalmisteita ja luontaisia aromiaineita. Esim. luontainen mansikka-aromi on aromi, joka on valmistettu vähintään 95-prosenttisesti mansikasta eli se on tehty ihan oikeista mansikoista eikä vain kemiallisesti eri aineista. Luomuasetuksen mukaan luomutuotteissa on sallittu vain luontaisten aromien käyttö ja niiden käyttöä Evira valvoo vuosittaisilla tarkastuksilla.”

Lähde: luomuliitto.fi

Luontaiset aromiaineet ovat siis kemiallisia yhdisteitä, mutta ne eristetään kasvi-, eläin- tai mikrobiologista alkuperää olevista tuotteista mm. uuttamalla tai tislaamalla. ”Aromiainetta voi sanoa luontaiseksi vain siinä tapauksessa, että se sisältää yksinomaan luonnosta peräisin oleva ainetta, ja sen osuus on vähintään 95 prosenttia tuotteen painosta, ja jos voidaan varmentaa, että kuluttajia ei johdeta harhaan.” Näin todetaan Eviran Katsaus elintarvikearomeihin -katsauksessa (2018).

5% luontaisesta aromista saa siis olla vaikka synteettistä alkuperää, eikä luontainen aromi voi olla luomulaatuinen, koska se tehdään laboratoriossa. Lisäksi: luontaisen mansikka-aromin ei tarvitse olla välttämättä peräisin mansikasta (kuten Luomuliiton lainauksesta saattaa saada käsityksen), vaan luontaisen mansikka-aromin alkuperän on oltava luonnosta ylipäänsä. Hyvä esimerkki tästä on luontainen vanilja-aromi, jota saadaan mm. majavan anaalirauhasesta. Toinen eläinperäinen, teessäkin käytetty raaka-aine on karmiininpunainen elintarvikeväriaine (E120), jota saadaan kuivattujen kilpikirvojen munista ja rasvaosista. Ehkä muistat, miten Starbucks joutui myrskyn silmään vuonna 2012, kun paljastui, että kahvijuomansa värjätään tällä hyönteisistä eristetyllä väriaineella. Sokerista jos puhutaan, on sitäkin teessä, vaikkei tuoteseloste sitä todennäköisesti kerrokaan: esimerkiksi mangolla maustetussa teessä on usein sokeroitua mangoa.

Ilkka Veiströmin yrityksen sivuilla ilmoitetaan näkyvästi, etteivät teetuotteensa sisällä mitään keinotekoisia lisä-, aromi- tai makuaineita. Olen aikaisemmin ajatellut tämän lupauksen pätevän kaikkeen luomulaatuiseen teehen, mutta nyt olen yllättynyt siitä, että maut eivät ole peräisin sieltä, mistä kuluttaja luulee. Eikö edes luomuun voi luottaa? Ei homma ainakaan ihan läpinäkyvää ole.

Aromeiden käytön syy on paitsi hinnassa ja saatavuudessa, myös helppoudessa: aitojen raaka-aineiden kanssa pelatessa maustamisprosessit kestävät kuukausia, kun labrassa valmistetuin aromein homman saa hoidettua nopeasti.

Veiström suhtautuu teehen intohimoisesti ja firma maustaa suurimman osan tuotteistaan itse. Maustamistekniikoita on kymmeniä, esimerkiksi kuivatus, höyrystäminen, öljyksi puristaminen jne. Yrityksen earl grey -tee maustetaan aidolla italialaisella bergamottihedelmällä. Kauppias prosessoi hedelmän tuotteisiinsa sopivaksi itse, erilaisia maustamistekniikoita hyväksi käyttäen. Toinen esimerkki on savu: savuaromin käyttö on teetuotteissa yleistä, Veiströmin teessä maku tulee oikeasta savusta. Tätä prosessia ei tosin tehdä Veiströmillä, vaan teen alkuperämaassa Kiinassa, jossa savun maku saadaan tuotteeseen savustamalla itse teelehtiä havupuun juurilla.

Teeteollisuuden aromipeliä voi Veiströmin mukaan verrata hajuvesiteollisuuteen, jossa tuotetaan kemikaalicocktailein tuoksuja, jotka luonnosta eristettynä olisivat liian kalliita.

Kuluttaja ei voi kaupassa varmistua teen makuaineiden alkuperästä, koska edes luomutuotteissa lähdettä ei tarvitse mainita. Sitruksisen luomuteen maun lähteenä voi yhtä hyvin olla appelsiinipuu tai laboratorio. Kemiallisesti valmistettu aromiaine voi olla identtinen luontaisten aromiaineiden kanssa, mutta kuitenkin kannattaa muistaa, ettei sitä voi kutsua luontaiseksi, jos sitä ei ole eristetty luonnosta.

Irtomyynnissä tilanne on vielä kimurantimpi: kuluttajalle ei ole välttämättä esillä tuoteselostetta, jolloin vaikkapa sokeria sisältävä matcha-jauhe on vaikea erottaa aidosta matchasta. (Toki tuoteseloste täytyy saada pyydettäessä nähdä.)

Ja se matcha! Siinä missä makuaineet voivat olla keinotekoisia, voi koko tee olla muuta, kuin pakkaus väittää. Matcha on tästä loistava esimerkki. Aito matcha on nimenomaan japanilaista, kirkkaan vihreää teejauhetta, joka on valmistettu varjossa kasvaneista teelehdistä.  Teepensaat peitetään ennen sadonkorjuuta, jolloin lehtiin kertyy enemmän aminohappoja ja niistä tulee makeamman ja miedomman makuisia.  Aito matcha on kirkkaan vihreää ja pehmeän makuista, ei kitkerää, ja sitä hehkutetaan etenkin terveysvaikutustensa ansiosta. Normaalissa irtolehtiteessä teelehtien aineet ja ravinteet siirtyvät juomaan vähän kerrallaan ja huomattava osa jää lopulta lehtiin. Matchassa kaikki teelehtien sisältämät aineet päätyvät juomaan ja ihmiseen.

Matcha surffaa parhaillaan teeskenessä aallonharjalla ja sen vuoksi myös imitoijia löytyy. Japanista vietiin matchaa maailmalle viime vuonna 5000 tonnia, sen myynti on 20 vuodessa kaksinkertaistunut. Matchaa paitsi juodaan, sillä myös maustetaan leivonnaisia, makeisia, jäätelöitä jne. Luonnonkosmetiikkarintamallakin matchabuumin huomaa.

Moni ”random vihreä pulveri” ratsastaa matchan terveysvaikutuksilla ja kuluttajan on vaikeaa tietää, mitä tavaraa omaan mukiin päätyy. Ilkka Veiström kertoo, että ammattilainen erottaa esimerkiksi japanilaisen ja kiinalaisen teen toisistaan ja kuinka hän on itse todistanut Suomessa sitä, miten kiinalaista, värjättyä senchaa myydään japanilaisena matchana.

Itse en ole niin harjaantunut maistaja kuin Veiström, mutta sen kyllä olen huomannut, että matcha lattet maistuvat paikasta riippuen tosi erilaisilta. Olen alkanut juoda näitä vihreitä, samettisia kupillisia ympäri Helsinkiä: La Torrefazzione, Silvoplee, Café Java, OHMYGOODNESS, kahvila Andante, Anton & Anton… Kahviloiden kesken tuotteissa on eroja: siinä missä esimerkiksi Silvopleen matcha latteen tulee ainoastaan japanilaista, aitoa matchajauhetta (Aiya, Ekolo) ja asiakkaan valitsema kasvimaito, on kahvilaketju La Torrefazzionessa käytössä valmis matchajauhesekoitus, joka sisältää vaniljaa ja sokeria (Théhuone). Itse voin nauttia hyvin molempia, mutta haluaisin tietää, mitä juon. Sokeri omassa teessä ei lähtökohtaisesti innosta, mielummin käytän makeuttajana hunajaa.

Vinkkinä kahviloille: matcha lattea ei tarvitse makeuttaa keinotekoisesti, kun valitsee a) laatumatchan, joka ei ole kitkerää ja b) kun valitsee sen kaveriksi luontaisesti makean kasvimaidon. Kasvimaidot ovat tosi erilaisia, makea kaura sopii latteen kuin nenä päähän.

Kuvakaappaus: silvertipstea.com

Jos haluat olla matchan kanssa tarkka, varmistu seuraavista:

• matcha on aina alkuperältään japanilaista
• kirkkaan vihreää
• puuterimaista
• ei maistu kitkerälle

Lisäksi hinta kertoo jotakin: Ilkka Veiströmin mukaan 100 g laatumatchaa maksaa yleensä siinä 30-40 € tietämillä. Mikäli kilohinta on alle sen, ei matcha todennäköisesti ole hyvälaatuista.

Mitä kuluttajan pitäisi kaupassa tietää/vaatia? Suosi ehdottomasti luomuteetä, silloin tiedät saavasi luonnollisia raaka-aineita ja luonnollista alkuperää olevia makuja, vaikkakin tuotteessa käytetyt makuaineet saavatkin olla 5% osalta keinotekoisia. Mikäli olet vegaani, kannattaa tiedostaa, että makuaineet voivat olla eläinperäisiä, eikä sitä välttämättä ole mainittu tuoteselosteessa. Ilkka Veiströmin mukaan yrityksiä, jotka heidän tapaansa maustavat tuotteet itse aidoista hedelmistä, marjoista jne. on aniharvassa, ”välttämättä Euroopassa ei kukaan muu toimi kuten me” hän toteaa. Miestä kuunnellessa toki kannattaa muistaa, että hän on tämän postauksen rahoittaja, mutta sitten taas: nimenomaan. Vaakakupissa on yrityksen maine ja on vaikea uskoa, että Suomen pienissä teepiireissä kukaan kehtaisi näin suurta sulkaa hattuunsa laittaa, ellei kyse olisi juurikin  yli vuosikymmenen vaatineesta työstä oman brändin eteen.

Teekauppa Veiström tekee ihailtavaa duunia isojen, monikansallisten teebrändien joukossa, voit tutustua tuotteisiinsa tarkemmin täällä. En suinkaan ole juonut läpi koko valikoimaa, mutta esimerkiksi vihreä sitruunaruohotee ja vihreä kardemummatee ovat mielettömiä, samaten musta sitruuna-lakritsitee on ihanaa. Ja niin: kaikilla yrityksen tuotteilla ei ole luomusertifikaattia, koska esimerkiksi villiraaka-aineille ei voi sertiä antaa, vaikka ne kuinka puhtaita olisivatkin.