Pyöreä, pyörivä pöytä

Muutimme viime syksynä isompaan asuntoon ja pian sen jälkeen, minua pyydettiin mukaan tv-ohjelmaan, jossa oli piti kokata ja touhuta keittiössä. Ajoitus oli täydellinen sikäli, että uuden kodin keittiö oli kuin luotu kameran eteen. Olin täpinöissäni! Vanhan kodin köökissä ei olisi mahtunut kuvaamaan mitään: 49 neliöstä muutettiin 5 metriä korkeaan loftiin, jossa on neliöitä tuplasti vanhaan nähden.

Ohjelman kuvaukset olivat vain pari viikkoa muuton jälkeen ja se asetti paineita sisustukselle.  Ensimmäinen ja oikeastaan ainoa asia, joka oli pakko löytää ennen kuvauksia, oli keittiön pöytä, olihan ohjelman ydinidea istua sen ääressä ja puhua ruoasta. Olin syynäillyt muutamia puupintaisia, rustiikkisia pöytiä, mutta löytämättä sopivaa ensihätään. En halunnut ostaa summamutikassa, vaan etsiä sen täydellisen. Halusin myös kotimaisen tuotteen, joka aina asettaa haastaita sisustushankinnoissa.

Laura on perehtynyt designiin ja sisustamiseen mua enemmän ja kotimme nähdessään hän hihkaisi heti Formarin!  ”Se niiden pyöreä, pyörivä pöytä olisi just makee tänne!” Ei ollut hajuakaan mistä kollegani puhui, mutta pian tajusin, että tässähän on todellakin ideaa. Kontaktoin firman perustajan Johanna Marinin ja sovimme, että pöytänsä saapuu kuvauslainaan.

Perheyritys valmistaa Suomessa pyöreää pöytäänsä kahdessa koossa, 140 metrin ja 150 metrin halkaisijalla. Meille tuotiin kuvauksiin pienempi.

Formarin-pöydän kansi on korkeapainelaminaattia, jalka ruostumatonta terästä ja muut metalliosat ovat lentokonealumiinia. Se kestää vaikka ulko-olosuhteita (vaikkei sitä virallisesti suositellakaan ulos jätettäväksi), mutta perhe itse on pitänyt pöytää terassilla talven yli, eikä kuulemma kärsinyt ollenkaan.

Pöydän neronleimaus on pyörivä keskiö, jonka myötä kenenkään ei tarvitse kurotella. Kaiken voi pyörittää itselleen! Kannattaa kurkata mun IG-tililtä video aiheesta, se havainnollistaa keskiön toimivuuden paremmin kuin nämä stillit. Idean kuitenkin saanet tästäkin!

Pyörivän keskiön idea on peräisin Johannan aviomiehen isältä, joka valmisti aikoinaan perheelle puisia pöytiä vastaavalla idealla. On kyllä nerokas keksintö, ei voi muuta sanoa.

 Pöytä tuo ruokailuhetkiin etenkin lasten kanssa hauskuutta: skidit ovat innoissaan omatoimisia, eikä heitä saa palvella missään nimessä, koska silloin he eivät saa rullata itse! Huvittavia tilanteita ovat ne, kun joku on unohtanut lasinsa keskiölle ja yhtäkkiä ruokaseura tekee tepposet. ”Mihin mun kaurajuoma meni?!”

Pöytämme on halkaisijaltaan se pienempi, 140 cm, mutta aika iso tämäkin on. Sen ääreen istahti jouluna 9 henkeä ( 7 aikuista, 2 lasta).

Ainoa haaste pöydän kanssa saattaa olla leipomisharrastus. Pinta-ala kun ei ole koholla olevan keskiön vuoksi tasainen. Tähän toki on ratkaisuna keittiön muut tasot, jotka soveltuvat ko hommaan. Me kyllä ollaan tehty Formarinin ääressä pullat ja kakut, piparitkin. Jos tekee kohtuullisia määriä, niin pöydän reunataso riittää kyllä.

Ja niin pöytä: sehän jäi lainausreissulla niille sijoilleen. Miten tällaista nyt olisi voinut päästää käsistään. Aivan ihana huonekalu, joka palvelee meitä varmasti hyvin pitkään.

Formarinit löydät täältä. Lämmin suositus!