Miksei takiaisenjuurta saa ruokakaupasta?

Se, mitä meillä Suomessa myydään ruokakaupassa, rajoittaa monen käsitystä siitä, mikä on syötäväksi kelpaavaa ja mikä ei. Harva kaivaa pellolla esimerkiksi takiaisenjuuren ylös, pesee, kuorii ja grillaa sen — mutta mepäs teimme juuri niin! Ossi on taas laajentanut käsitystäni siitä, mikä lähiluonnossa on ruoaksi kelpaavaa ja kuinka luovasti voi käyttää raaka-aineita, joista ei ole koskaan kuullutkaan.

Takiaisenjuuri ei ole mitenkään tavatonta syötävää; se on Aasiassa kauppakasvi, gobo nimeltään, mutta meillä lähinnä rikkakasviksi mielletty häirikkö. Takiainen ansaitsee ehdottomasti mahdollisuuden ja suosittlen katsomaan postauksen lopun videon. Yllätyt!

Ennen VILLDiä tiesin kyllä takiaisen rohdosvaikutuksista. Esimerkiksi Frantsilan sivuilla todetaan: ”Takiaista käytetään nestettä poistavana ja ulostavana rohtona. Se edistää maksan ja sapen toimintaa, vaikuttaa sappi- ja munuaiskiviin, alentaa verensokeria ja lisää hiilihydraattitoleranssia. Lisäksi takiainen lisää vastustuskykyä infektioita vastaan ja tuhoaa stafylokokkeja. Takiaista on käytetty ihottumien hoitoon myös sisäisesti. Takiaisenjuurta käytetään ulkoisesti paiseisiin, rohtumiin ja finneihin; se tasapainottaa talineritystä ja hoitaa ihovaivoja. Kansanlääkinnässä se tunnetaan “verta puhdistavana” ja nestettä poistavana rohtona, ja sitä on käytetty ulostuslääkkeenä, sappi- ja rakkovaivoihin, reumaattisiin kipuihin ja kasvaimiin sekä ulkoisesti rohtumiin ja huonosti paraneviin haavoihin, esimerkiksi säärihaavoihin.”

Tämän lisäksi takiainen on mainio ruoka-aine!

En koskaan ollut ajatellut, että takiainen maistuisi hyvältä tai etenkään, että sen juuri tekisi niin. Ja  yleensä ehkä syödääkin takiasen kukkavarsi, joka kuulemma on mainio raaka-aine. Sitä en ole vielä itse päässyt maistamaan. Valmistamme uusimmassa VILLD-jaksossa takiaisenjuurta neljällä tavalla. Tässä postauksessa on taas Ossin reseptit jakson annoksen komponentteihin ja videon näet tekstin lopusta. Tämä annos oli viime kuussa järjestetyillä VILLD-illallisilla melko huomiotaherättävä ja ihmiset olivat ällistyneitä siitä, että saivat lautasellisen sellaista, mistä eivät tunnistaneet yhtäkään komponenttia. 😀

Takiaisenjuuren lisäksi annoksessa on pihlajansilmuja, jotka maistuvat sellaisenaan ihan karvasmantelilta, todella yllättävää! Mutta kaikista yllättävintä oli seilti se, kun savustimme ne. Koko tuotantotiimi oli aivan ällistynyt siitä, että savustetut silmut maistuivat aivan savukalalle — jopa rakenne oli muuttunut kalamaiseksi! Vegefisua!

Pihlajansilmujen kanssa muuten kannattaa muistaa jokamiehen oikeudet: silmuja se saa kerätä vain maanomistajan luvalla.

Annoksen kolmas raaka-aine on isomaksaruoho, jota niinikään maistoin ensimmäistä kertaa koskaan. Aivan maino lisä salaatteihin ja oikeastaan mihin annoksiin vaan: nahkealehtinen ja helposti purtava isomaksaruoho maistuu aika paljon sokeriherneeltä. Ihanan raikas ja kauniskin vielä.

JAKSON RESEPTIIKKA:

Takiaista kasvaa lähes kaikissa suomalaisissa ojanpenkoissa. Soramaastossa kasvavien kasvien juuret haarautuvat ja ovat toisaalta hankalia saada ehjinä ylös. Juuret nostaa helpoiten lapiolla, kääntäen ylös reilun kimpaleen maa-ainesta ja poistaen sitten ylimääräisen mullan juuren ympäriltä.

Takiaisenjuuri muuttuu puisevammaksi kesän edetessä, mutta teoriassa se on syötävää kukintaan asti. Isoimmat juuret ovat onttoja sisältä. Pienimmissä on puolestaan ohuin kuorikerros.

Puisevimmista ja säikeisimmistä juurista saa syötäviä keittämällä ne reilusti ”yli” ennen grillaamista tai muuta loppukäsittelyä. Jos juuri on oikein puiseva, kannattaa juurta kuoria muutama veto pintaa syvemmälle. Toisaalta etusormea ohuemmat juuret kannattaa melkeinpä jättää kuorimatta. Huolellinen pesu juuriharjalla riittää.

Savustimeen kannattaa laittaa muutakin kuin kalaa. Kalan savustamisen jälkeen pönttö tulee pestä huolella, jotteivät kaikki savustetut tuotteet maistu kalan rasvalta. Alumiinivuoat sopivat hyvin nesteiden savustamiseen. Mitä enemmän savustuvaa pintaa, eli mitä laakeammin tuote lepää pöntössä, sitä enemmän savu tuotteeseen myös tarttuu.

Jaksossa savustimme öljyä, karkeaa merisuolaa, kaurakermaa ja pihlajan silmuja, mutta savustamisessa vain mielikuvitus on rajana! Pönttöön voisi laittaa vettä, jauhoja tai sokeriakin. Nesteitä savustettaessa pönttöä nostellaan vakain käsin. Sopiva aika tällaisten tuotteiden savustamiseen on 10 minuuttia ensimmäisestä reunan läpi tursuavasta pössystä.

Savukaurakastike

• 2 dl savustettua kaurakermaa (VILLD käyttää Kaslink Kaura Ruokaa)
• ½ tl savustettua suolaa

Keitä miedolla lämmöllä, kunnes kastike on sopivan paksuista, tarkista suola.

Savukaurassa kypsennetty takiaisenjuuri

Ohuet juuret kypsyvät savustetussa kaurakermassa hiljalleen poristen kymmenessä minuutissa. Riippuen juurten puisevuudesta esikeittäminen ”syöntikypsiksi” voi olla järkevää. Tällöin juuren rakenteen napakkuus estää juuren keittämistä muhjuksi. Voit siis ottaa iisisti, sillä keitätkö juuria 35 vai 45 minuuttia ei oikeastaan ole merkitystä. Hauduttele juuria ennen tarjoilua kuitenkin kevyesti suolatussa savukermassa, jotta juuret imevät itseensä mehevät maut! Tarkista lopuksi suola.

Grillattu takiaisenjuuri

Esikeitä takiaiset (15-30 minuuttia paksuudesta riippuen). Jäähdytä ja kuivaa. Penslaa savuöljyllä ennen ja jälkeen grillaamisen. Mausta lopuksi hienonnetulla savusuolalla.

Fritattu takiaisenjuuri

Esikeitä takiaiset (15-30 minuuttia paksuudesta riippuen). Jäähdytä ja kuivaa. Lämmitä öljy 170°c. Uppopaista, kunnes juuret saavat kevyen kullanruskean värin. Nostele paperille. Mausta savusuolalla.

Suolattu takiaisenjuuri

Kuori ja leikkaa takiaisenjuuret ohuiksi kiekoiksi. Mausta savusuolalla ja savuöljyllä. Painele rakennetta rikki. Anna tekeytyä huoneenlämmössä 15 min.

Savustettu pihlajansilmu

Savusta pihlajansilmuja alumiinifoliovuoassa tai muussa lämpöä kestävässä astiassa 10 minuuttia reilulla savulla. Mausta kevyesti savustetulla öljyllä ja savusuolalla.

Vinkki: Reilumpi määrä savuöljyä sopii loistavasti erilaisten villiyrttien säilöntään. Ylimääräinen öljy kannattaa pyöräyttää majoneesiksi tai vinegretiksi.

Isomaksaruoho savulla

Nahkealehtinen isomaksaruoho kasvaa kallioilla ja maku muistuttaa sokerihernettä. Mausta isomaksaruoho savuöljyllä ja hienoksi jauhetulla savusuolalla. Nauti sellaisenaan!

Kokkasimme tällä kertaa ihanissa saaristomaisemissa, tälläkin kertaa Primuksella, josta on alkanut muodostua mun uusi suosikkiasia maailmassa. Että voikin viedä ruoanlaiton mihin vaan tuon pienen apukokin voimin! Kaslinkin Kaura Ruoka oli taas mukana annoksessa — me kokataan aina ilman maitoa. Vaatetuksesta kiitokset Fjällrävenille ja Partioaitalle.

Toivottavasti pidät tästä jaksosta, meidän tekijöiden mielestä se on koko VILLD-ohjelmahistorian paras jakso, ehdottomsti! Ja jos haluat osaltasi auttaa meitä tekemään näitä jaksoja jatkossa, arvostaisimme ihan valtavasti, jos a) tykkäisit videosta Facebookissa ja b) jakaisit sen edelleen ystävillesi. Olisi huippua saada suomalaisen luonnon villiruoan sanomaa leviämään mahdollisimman monille, joille meidän metsien ja puutarhojen raaka-aineet on vielä tuntemattomia.