Menu

Aitouden puolesta

Hiillyin täysin luettuani elintarvikekemisti Marina Heinosen haastattelun muutama päivä takaperin. Avauduin Instagram-tililläni ja kysyin Heinoselta suoraan Twitterissä, voisiko hän perustella esimerkiksi väittämäänsä siitä, kuinka ”ruoka ei ehkäise, paranna tai hoida sairauksia”. Heinonen ei vastannut minulle, sen sijaan hän julkaisi kuvakaappauksen Instagram-tililtäni ja totesi ”en seuraa #kemikaalicocktail joten valitettavasti keskustelu jää käymättä”. On aika tylsää, että professori pysyy norsunluutornissaan, eikä suostu perustelemaan sanomaansa. Jos suomalainen tiedemaailma jotakin tarvitsee, on se kuluttajien pariin rantautumista.

Kirjoitan nyt ajatukseni tänne ja linkkaan sitten Heinoselle Twitterissä, kommenttia häneltä kun en ole mitä ilmeisimmin saamassa. Helsingin Sanomien artikkeli sai monen muunkin pulssin nousemaan, tässä minun ajatuksiani aiheesta.

Heinonen ei Hesarin jutun mukaan ”harrasta luomua”, koska ei ole löytänyt näyttöä siitä, että luomu olisi terveellisyyden tai turvallisuuden kannalta tavanomaisia tuotteita ylivertaisempaa. On aivan totta, että luomua ei voi myydä terveysväittämin ja terveysvaikutukista ollaan eri mieltä, mutta Heinonen rajaa ulos täysin luomun positiiviset ympäristö- ja eläinterveyteen liittyvät vaikutukset, kuten sen, että luomutuotannossa tuotetaan tuotteita, joiden valmistusmenetelmät eivät ole haitallisia ympäristölle, eivätkä ihmisten, kasvien tai eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille. (Lue lisää Eviran sivuilta.) Ei kaikkien toki ole pakko harrastaa näitä arvoja, eikä tästä siksi voikaan kiistellä.

Heinosen lapset juovat jutun mukaan viikottain keinomakeuttajalimsoja, joissa Heinonen ei näe mitään terveysriskiä. Tavallinen sokeri, suola ja rasva häntä huolettavat enemmän kuin ruoan lisäaineet. Ymmärrän sen, ne huolettavat minuakin, mutta niin tekevät myös tietyt lisäaineet, joista olen kirjoittanut blogissani yli 10 vuotta.

Itse heräsin lisäaineiden vaikutuksiin Kuningaskuluttajan aikoina, kun tein jutun paahtoleivästä, joka ei vanhene.  Linkkasin teille pari päivää takaperin postaukseeni, jossa käsiteltiin ikuista kääretorttua, ja sitä, kuinka Marina Heinosen mielestä tällaiset pilaantumattomat ruoat ovat mahtavia. Professori totesi jutussa: ””Minusta se oli huikeaa! Miksi annetaan esimerkiksi vain yhden vuoden parasta ennen -aika, kun elintarvike kuitenkin säilyy pidempään ja siten voitaisiin ehkäistä ruoan turhaa pois heittämistä?”

No hävikkinäkökulma on toki ihan hyvä, mutta tämä lause kertoo oikeastaan sen, kuinka isosti me olemme Heinosen kanssa eri linjoilla. Heinoselle pääasia on, ettei ruoka pilaannu ja sairastuta ketään välittömästi. Minulle ruoka on tervellistä silloin, kun se edistää ja ylläpitää terveyttä. Einekset tai keinomakeutuslimsat eivät tätä tee, vaikkakaan ne eivät aiheuta välittömästi nauttimisen jälkeen vakavia terveydellisiä oireita. Näen ihmiskehon moottorina, jolle täytyy antaa oikeanlaista bensaa, jotta päästään mahdollisimman pitkä matka eteenpäin, Heinoselle on ok, että tankkiin laittaa mitä tahansa, joka saa auton kulkemaan eteenpäin seuraavan vuorokauden ajan.

Ruoan lyhyen tähtäimen turvallisuus on tärkeä asia minullekin ja on totta, ettei esimerkiksi keinomakeuttajissa vielä nähdä niin isoja terveysriskejä, että ne olisi EU-tasolla kielletty, mutta meillä on niin valtavasti näyttöä niiden aiheittamista oireista, että professorin on vastuutonta markkinoida niitä harmittomina.

Keinomakeuttajien on esimerkiksi monissa tutkimuksissa havaittu aiheuttavat ylipainoa. Viime vuonna uutisoitiin Manitoban yliopiston tutkimuksesta, jossa tutkijat tarkastelivat 37 aiemmin tehtyä tutkimusta, joissa seurattiin 400 000 ihmistä. Satunnaisesti tehdyissä kontorolleissa ei havaittu, että keinomakeuttajatuotteet olisivat vaikuttaneet koehenkilöiden laihtumiseen. Sen sijaan havaittiin yhteys keinomakeuttajien ja ylipainon, diabeteksen, korkean verenpaineen ja muiden terveysriskien välillä. Tutkijat suosittelevat kuluttajia keinomakeuttajien käytössä varovaisuuteen, koska niiden terveysvaikutuksista tarvitaan vielä lisää tietoa.

Ranskassa puolestaan seurattiin 66 000 naisen juomatapoja 14 vuoden ajan. Virvoitusjuomien kulutuksella ja kakkostyypin diabeteksella havaittiin selvä yhteys, sekä normaaleja, että keinomakeutettuja tuotteita juovilla naisilla. Yllättäen keinomakeuttajia käyttäneillä naisilla riski oli kuitenkin korkeampi. Jo puoli litraa keinomakeutettuja limuja viikossa aiheutti 15 prosentin kasvun diabetesriskiin. Puolitoista litraa viikossa juovilla naisilla riski oli 59 prosenttia korkeampi.

Myös tupakkaa pidettiin 50-luvulla terveellisenä, sitä markkinoivat jopa lääkärit. DDT puolestaan oli yleisen käsityksen mukaan hyvä hilseshamppoo!

80-90 -luvulla  minulle ja muille korvapotilaille syötettiin antibiootteja  korvatulehduksiin tajuamatta, mitä antibiootit tekevät suolistolle ja kuinka tärkeää olisi saada maitohappobakteereja kuurien yhteydessä. Yksi antibioottikuuri vaikuttaa suolistossa negatiivisesti jopa 1,5 vuoden ajan ja siksi on tärkeää nauttia kuurin aikana maitohappobakteereja paikkaamaan suolistoflooraa.  Nykyään tiedetään, että monet lasten korvatulehdukset paranevat itsekseen ja että antibioottien turhaa käyttöä tulee välttää ja nykyään lääkärit muistuttavat aina potilaita maitohappobakteerien terveellisyydestä. 80-90-luvulla ei vielä tiedetty ruokavalion merkitystä suoliston bakteeriflooralle.

Kolmas esimerkki olkoon BPA. Muovikemikaalia sai käyttää lasten tuttipulloissa vielä 7  vuotta takaperin. (Sitä ennen sitä sisältävät tuttipullot oli esimerkiksi Amerikassa, Wal Mart -ketjussa kielletty, epäiltyjen terveysvaikutusten vuoksi.) Olen kertonut monesti esimerkin siitä, kuinka ensimmäistä kirjaa kirjoittaessani virallinen totuus oli, että BPA on turvallinen raaka-aine lasten muovituttipulloissa. Haastattelin viranomaisia ja minuun suhtauduttiin paranoidina hyseerikkona, vähän naureskellen, kun olin huolissani lämpimään nesteeseen liukenevasta muovikemikaalista. Tämä fakta kuitenkin muuttui lennossa juuri ennen kuin kirjani meni painoon: EU muutti linjaustaan ja BPA  kiellettiin tuttipulloista, koska se havaittiin hormonitoimintaa häiritseväksi kemikaaliksi (jota on muuten paljon muuallakin kuin tuttipulloissa).

Näiden esimerkkien myötä: ennen kuin lainsäädäntö muuttuu, on jo olemassa valtavasti tieoa, jonka perusteella voi olettaa, mihin suuntaan lainsäädäntö menee, sitten jonain päivänä, kun on tarpeeksi rinnakkaistutkimuksia jne. Keinomakeuttajista on saatu jo sen verran näyttöä, etten epäile meillä jonain päivänä olevan rajoituksia niiden käytössä.

On aivan totta, että keinotekoisten makeuttajien käyttö on laillista ja se on professori Heinoselle olennaisinta. Olemme todella eri linjoilla siinä, mikä on terveellistä ja mikä ei — itse asiassa terveyteen hän ei juuri otakaan kantaa, vaan akuuttiin sairastumattomuuteen. Vuosikausia syömäkelpoisena säilyvä kääretorttu on Heinosen maailmassa upea innovaatio, koska se ei välittömästi sairastuta ketään, minusta se on huono valinta, koska se ei ravitse ihmistä. Se on kätevä tuote kuulennolle, mutta täysin tarpeeton tuote osaksi sellaisen ihmisen ruokavaliota, joka pääsee käymään viikottain kaupassa.

Juuri tällaiset pitkälle prosessoidut ikuisuusruoat ja myös einekset näen itse epäterveellisinä sen vuoksi, että ne eivät sisällä niitä ravintoaieita, joita me tarvitsemme ja saamme tuoreesta ruoasta, pysyäksemme terveinä. Einekset ja keinomakeutettu limu eivät ylläpidä vastustuskykyämme. Niiden lisäaineet tuskin ketään tappavat, mutta eivät ne ketään juuri ravitsekaan. Saamme enrgiaa hetken aikaa, that´s it.

Ehkä kuitenkin pöyristyttävin asia Heinosen haastattelussa oli tämä: ”Ruoka ei ehkäise, paranna tai hoida sairauksia”, Heinonen kuitenkin sanoo. Terveellisellä ruokava­liolla on toki vaikutusta, mutta yksittäisistä elintarvikkeista ei löydy hoitoa, vaikka kuinka uskoisi mustikan tai inkivääriteen vaikutuksiin. Hoito on lääkkeiden tehtävä.”

En minäkään hoitaisi syöpäpotilasta inkiväärillä, mutta se mitä me valitsemme lautaselle on erittäin suorassa yhteydessä siihen, miten ja mihin me sairastumme ja mihin emme. Ruokavalinnoilla on iso sairauksia ennaltaehkäisevä vaikutus! Heinosen maailmankuva on niin erilainen kuin omani, että on lähes mahdottoman tuntuista koittaa ymmärtää häntä.

Esimerkiksi vihreän teen, jota juon 2-3 kupillista vuorokaudessa, on todistettu edistävän terveyttä monin tavoin.  Toisesta suosikistani, inkivääristä PubMedin artikkeli vuodelta 2013 kertoo seuraavaa:

”The health-promoting perspectives of ginger are well known. It can treat a wide range of diseases via immunonutrition and anti-inflammatory responses. As a result of anti-inflammatory effect of ginger, it can reduce muscle pain after intense physical activity. Likewise, the anticancer potential of ginger is well documented and its functional ingredients like gingerols, shogaol, and paradols are the valuable ingredients which can prevent various cancers, angiogenesis and metastasis, induction of apoptosis, and inhibition of cell-cycle progression. Besides these, it improves cardiovascular disorders, diabetes mellitus, and gastrointestinal health.”

Se, että Heinonen käytännössä dissaa esimerkiksi koko kiinalaisen lääketieteen idean ja uskoo vain länsimaisen lääketieteen ajatukseen siitä, että sairaus ja lääkkeet ovat erillään ravinnosta, on minulle käsittämätön kela. Jatkan silti hetken vielä.

Heinonen puhuu Hesarin haastattelussa mustikoista, joita hän syö joka aamu. Minäkin syön marjoja päivittäin. Meillä on siis jotakin yhteistä! Tiedän toki, että EU-lainsäädäntö kieltää toistaiseksi marjojejn osalta terveysväittämien käytön, juuri niin kuin Heinonen jututssa mainitsee. Silti tämä tiedetään: pari desiä mustikoita vuorokaudessa sisältää ison osan päivän kuitumäärästä ja myös E-vitamiinitarpeesta. Mustikka on runsaskuituinen ja siinä on hyvin paljon polyfenoleja, joilla puolestaan on monipuolisia vaikutuksia terveyden ylläpitämisessä ja sairauksien ehkäisyssä” (lue lisää esimerkiksi Yle Akuutin sivuilta).

Suomalaista mustikkaa viedään palon esimerkiksi Aasiaan, jossa sitä käytetään silmäterveyttä edistäviin tuotteisiin. Tutkimustulokset antavat viitteitä, että mustikka voi esimerkiksi parantaa silmänpainetautipotilaiden näkökykyä ja vähentää näyttöpäätetyöskentelyn aiheuttamia silmien väsymiseen liittyviä oireita. Mustikan hyödyistä on saatu viitteitä myös muistiin liittyen. Toistaiseksi ei näitä tutkimuksia saa kuitenkaan käyttää elintarvikkeiden markkinoimisessa (paitsi kuituun, C-vitamiiniin ja E-vitamiiniin liittyviä ravitsemusväitteitä saa), mutta Heinosen haastattelu antaa sen käsityksen, että marjojen ainoa hyöty on niiden hyvä maku.

Minusta olisi ollut erittäin asiallista tuoda esille se, kuinka mustikoiden terveellisyydestä on paljon näyttöä, vaikkei se vielä yllä EU-tasolle elintarvikkeiden väittämiin saakka. Mustikoissa on paljon antioksidantteaja, jotka suojaavat meitä vapailta radikaaleilta. Vapaiden radikaalien aiheuttamat vahingot vaikuttavat todennäköisesti syövän sekä sydän- ja verisuonitautien kehittymisen. Vapaat radikaalit voivat vahingoittaa yksittäisen solun toiminnalle tärkeitä proteiineja ja lipidejä. Nämä vauriot voivat puolestaan aiheuttaa esimerkiksi ikääntymistä, syöpää, Parkinsonin tai Alzheimerin tauteja.

Summa summarum: pidän Heinosen huoletonta suhtautumista keinomakeuttajiin huolestuttavana. On niinikään vastuutonta pitää kaikkea, mikä ei ole toistaiseksi kielletty, turvallisena. Lähimenneisyydestä löytyy paljon esimerkkejä, joista jo olisi pitänyt ottaa opiksi. Hänen asemassaan olevan tutkijan tulisi ennakoida, mutta varovaisuusperiaatteen noudattaminen ei tunnetusti ole Suomessa suosittua. Harmi.

15 kommenttia Jätä kommentti

Kommentit

Hyviä pointteja! Niiden joukossa, jotka saa sanoa terveysväittämiä on Actimel, Becel( (Unilever), Benecol (Raisio), Bifisoft (Juustoportti), Elovena Plus (Raisio), Evolus (Valio), Gefilus (Valio), Hartwall Fenix, Hyvää päivää (Coca-Colan juoma), Julius ja Julia -juusto (Juustomestarit), Marli Vital (Granini), ProViva, Rela (Ingman), Reducol (Pirkka/Kesko), Torino Kaura Plus -pasta, Valio Benecol, Xylitol (vie Viikin elintarviketieteiden laitoksen sivuila Cloettan sivuille) ja Yosa (Bioferme). Elintarvikkeiden tutkimus maksaa eikä monella luonnontuotealan firmalla ole mahista heittää samanlaisia summia tutkimuksen tekoon kuin jollain Coca-Colalla (jota Heinonen jutussa hienosti mainostaakin). Onneksi mustikasta on jo VTT:llä hyvää dataa menossa EU:n hyväksyntään.

Oishan se muutenkiin kiva, jos tehtäis enemmän tutkimusta luonnontuotteista, niin ois ehkä niitä muitakin virallisia terveysväittämiä ei niin jalostetuista elintarvikkeista tällä Helsingin yliopiston ravitsemustieteiden laitoksen pomolla käytössään. Toinen, mikä näissä ’terveysvaikutteisissa elintarvikkeissa’ häiritsee on se, että ei ole mietitty terveysvaikutuksia ollenkaan ympäristön näkökulmasta. Hyvä esimerkki tuo luomuviljely. Miksihän muuten ksylitoli ei ole lyönyt isommin läpi maailmalla, vaikka siitä ekat hyväksytyt terveysväittämät jo 80-luvulta?

Luonnollinen-sanan käyttö elintarvikkeissa on myös erikoinen; meidän nokkospestossa tai edes nokkosrouheessa sitä ei saa käyttää, sillä Eviran mukaan yrtit eivät voisi kuivua luonnossa itsestään eikä perunsta tulla hiutaletta. Ok, mutta sen sijaan kalkkunaleikkele, johon ei ole lisätty mitään muuta, voi olla luonnollinen kuten myös maustamaton luonnonjukurtti. Eli Eviran mielestä kalkkuna voisi suikaloitua ihan itsestään luonnossa ja lehmäntissistäkin voisi ihan luonnollisesti valua jukurttia. Mutta ympäristöystävällistä me saadaan sentään käytttää. Ja siihen halutaan myös kuluttajia opastaa, että tsekkais ravintopuolen lisäksi tuotteen ympäristövaikutukset, jotka vaikuttavat myös siihen omaan terveyteen lopulta.

Hesarin juttu oli kirjoitettu tahalleen aika provokatiivisesti. Toivottavasti Heinonen lukee tän sun vastineen ajatuksella läpi.

”Ruoka ei ehkäise, paranna tai hoida sairauksia” on kyllä tuhdeinta tuubaa, mitä oon vähään aikaan kuullut. Syöpää sairastava isäni tapaa pian ravintoterapeuttia osana hoitoaan, sillä optimaalinen ruokavalio saattaa lääkärin mukaan antaa hänelle jopa kuukausia lisää elinaikaa. Näin Hyksissä, jossa luullakseni tehdään hoitopäätökset lääketieteellisten näyttöjen pohjalta.

Hei,

Mielestäni tässä nyt väitellään asiasta, josta ei ole edes erimielisyyttä. Heinonen toteaa, että luomun terveydellisistä vaikutuksista ei ole näyttöä. Noora on samaa mieltä. Mitä tulee lisäaineisiin molemmat ovat samaa mieltä siitä, että suurin osa tulee luonnollisistalähteistä kuten punajuuriväri tai c-vitamiini ja silti näillä kemikaaleilla on omat E-koodinsa. Suurin ero tässä nyt taitaa olla se, että toinen uskoo täysiä tieteellisiä faktoja ja toinen luottaa hieman enemmän intuitioon ja tuntemuksiin. Haluaisin myös painottaa, että tieteellisiä tutkimuksia täytyy osata lukea kriittisten linssien läpi, siinä missä journalismin lukemiseen tarvitaan medianlukutaitoa. Osa tutkimuksista on epäluotettavia. Syitä voivat olla esimerkiksi liian pieni otanta, epäluotettavat menetelmät, puuttelliset menetelmät, huono datan tulkinta, inhimilliset virheet tai esimerkiksi epärehellisyys. Ei tieteellisiä tekstejäkään tule lukea kuin piru raamattua. Pitää muistaa kriittisyys, täytyy lukea paljon ja eri lähteistä, jotta rakentuu todellinen kuva aiheesta. Noora Shingler viittaa esimerkiksi artikkeliin (http://www.cmaj.ca/content/189/28/E929) , jossa puhutaan lisäaineiden ja ylipainon sekä muiden sairauksien välisestä yhteydestä. Hän esittää asian kuin se olisi täysi fakta ja kuitenkin artikkelin lopussa tutkijat itse kertovat tutkimuksen rajoitteista, joita Shingler ei ole tuonut mitenkään, ainakaan tässä kirjoituksessa julki. Tutkimuksessa ei kontrolloitu millään tavalla lisäaineiden annostusta, koska artikkelin tulokset ovat koostettu muista artikkeleista. Myöskin artikkelin tulokset eivät ole täydellisen luotettavia (edes tutkijoidensa itsensä mielestä), koska usein RCtn soveltaminen havaintoihin suoraan antaa vääriä hypoteeseja. Muuten, ylen kemikaali-illassa(https://areena.yle.fi/1-1670928) ansiantuntijaraati mielestäni toi erittäin hyvin esiin, mikä merkitys annostuksella on. Täytyy muistaa, että lähes mikä tahansa kemikaali, kuten esimerkiksi H2O eli vesi, voi tappaa liian suurina annoksina. Eli riita poikki ja voita väliin? Tai vaikka oliivöljyä? Se on varmasti molempien mielestä, jos ei nyt ihmeitä tekevää, niin ainakin sisältää hyviä pehmeitä rasvoja.

Hyvä Noora, hieman epäreilua odottaa vastausta postauksiin joista en ollut tietoinen ennen seuraajasi twiittiä. Ihmettelyysi miksi ruoka ei hoida, paranna tai ehkäise sairauksia jo vastasin. Lainsäädäntö tässä on slelvä. Yksittäinen elintarvike ei hoida, ruokavalio on eri asia. Sanoinko että suosin keinotekoisia makeuttajia ? Jos kyse on limsojen (tai mehun) suurkulutuksesta, mielestäni makeutusaine on sokeria parempi valinta. Tätä tukee WHO:n suositus koskien sokerinsaantia ja EFSAn riskinarvio makeutusaineista. Sokerin kannalta jo 2 ei virvoitusjuomia on maksimi, makeutusaineoden turvallisen käytön kannalta 3-4 litraa. Hammasterveyteen toki vaikuttavat muutkin juomien ainesosat kuin sokeri. Kannat huolta ylipainosta ja makeuttajista. Sokeri limussa on kuitenkin suurin huoli. Eineksistäki sinulla oli vain huonoa sanottavaa. Mutta Miksi, jos ravintosisältö on suolan, sokerin ja kovan rasvan suhteen on ok ? Olen sitä mieltä että eläinten ja ympäristön hyvinvointi on maailmanlaajuisesti ruuantuotannon asia. Luomu ei ratkaisu maailmaan ruuantuotannon haasteita.

Ja Noora, tavoitat minut @Marinaheinonen tai s-postitse marina.heinonen@helsinki.fi

Marina ei vaan tajuu :/. No, ehkä jonakin päivänä hänkin alkaa ymmärtämään näitä asioita.

Loistavasti vastattu! Toivon että Heinonen lukee tämän 😀
Kiitos hyvästä blogista! ❤

Suorastaan legendaarinen argumentti tuo lausahdus Marinalta ”yksittäinen elintarvike ei hoida, ruokavalio on eri asia”.

Nimenomaan KOKO ruokavalion tulisikin olla kokonaisvaltaisesti aidon terveellistä, luomua suosivaa ja lisäaineita välttävää jne.

Se on nimenomaan ihmisen terveyttä edistävä ruokavalio. Juuri sitä, mitä Heinonen itse epäilee –
terveyttä ennaltaedistävää, hoitavaa ja sairauksia ehkäisevää ruokavaliota.

Huh huh mitä ”sanottavaa” Professori puliseekaan. Eihän tuo kestä minkäänlaista tarkastelua, ei edes hänen vastineensa.

Mielestäni hänen pointtinsa on pelkkää suuryhtiöiden rahan perässä tehtävää propagandaa. Viimeisiä virallisia mammuttimaisia yhteiskunnallisia huutoja keinotekoisen maailman puolesta.

Koululainenkin ymmärtää, että esimerkiksi omena on terveellisempää ruokaa kuin vaikkapa rasvainen maitosuklaa. Mihin unohtui Proffalta vanha kansanviisaus ”luomuomena päivässä pitää lääkärin loitolla?” Eikö siitä voisi ihan maalaisjärjellä vetää analogiaa kokonaiseen ruokavalioon? Ilmeisesti ei vaan voi.

Kuten Shingler lopuksi toteaa – Heinoselta vastuutonta puhetta, täysin vastuutonta kaiken kaikkiaan. Suorastaan häpeällistä, että Professori Heinonen taaplaa noin jälkijunassa, mitä tulee vaikkapa keinotekoisiin makeutusaineisiin, joista monet e-koodilliset olivat kielletyllä listalla jo 90-luvulta lähtien makeisissa esim. Saksassa.

T. Tavis Virtanen

Anteeksi vielä, jos olen epäasiallinen, mutta vilpittömästi voin sanoa, että olen itse ehkä hieman ymmärtämätön, mutta Heinosen vastaus ylempänä on täynnä lauseita, joista ei edes tajua, mitä hän yrittää sanoa…

”Luomu ei ratkaisu maailmaan ruuantuotannon haasteita.”

Mielestäni tämä oppukaneetti kertoo kaiken tarvittavan hänen ajatusmaailmastaan.

En ymmärrä siitä sanaakaan.

Pahoittelut.

Heinosen väittämä on helppo kumota jo yhdellä esimerkillä: tuoreet marjat sisältävät runsaasti C vitamiinia. C vitamiinin puutos johtaa keripukkiin (puutostauti). Näinollen tuoreet marjat ennaltaehkäisevät sairautta. Ennaltaehkäisy on aina viisaampaa kuin lääkehoito. Syö siis marjoja. Ne myös maistuvat hyvältä.

Ruoka ja ruokasuositukset ovat mitä suurimmassa määrin myös poliittinen kysymys, sillä koska kaikki joudumme ostamaan ruokaa, meillä on myös valta vaikuttaa mitä tahoa ja millaisia arvoja euroillamme tuemme. On jokseenkin kyseenalaista jos alan professori ei halua nähdä tätä puolta omassa työssään ja sulkee esimerkiksi ruuan tuotannon eettisen näkökulman (luomu) ja toisaalta ruuan tuotannon haasteet maailmanlaajuisesti oman roolinsa ja samalla keskustelun ulkopuolelle. Näkökulma jutussa oli varmasti toimittajan valitsema, mutta siitä jäi kuva, että haastateltava haluaa pysyä visusti omalla tontillaan (ruuan turvallisuus) ja muuten laput silmillä. Yhteiskunnan varoin kustannettavassa virassa toivoisin sen haltijalta uskallusta ainakin myöntää oman roolin kapeus.

Heinonen on vain suomalaisen (lääketeollisuuden lobbaaman?) koululääketieteen kasvatti, kuten kaikki hänen ikäluokkasa kollegat.

Olen törmännyt tähän, rakkaiden sukulaistenkin muodossa, usein. Kuuden vuoden aivopesu tekee tehtävänsä, ikävä kyllä.

Ihmettelen, että esim. Sakassa koulutus on niin erilaista, Ihminen ja sivistystaso kuitenkin sama.

On kovasti huolestuttavaa, jos ”tavallinen kuluttaja” kuvittelee tuntevansa asiat paremmin kuin alan johtava tutkija. Viittaus siihen, että on suurteollisuuden edun ajaja on ala-arvoinen.
Luomu on pääsääntöisesti kuluttajan huijaamista. Se ei ole ympäristön kannalta ainakaan tuotantomääriin suhteutettuna parempi. Se ei ole sen parempi myöskään terveyden kannalta. Joskus turvattomampi. Näkee selvästi, että kommentoijat ovat nuoria naisia, joilla ei ole asiantuntemustavedes hilkun vertaa. Mielipiteet eivät perustu edes kvasitieteeseen.

    Ilkka: Näkee selvästi, että kommentoija on iäkkäämpi mies, jolla ei ole ymmärrystä sukupuolten tasa-arvosta edes hilkun vertaa.

Hei! Tiedustelisin, että mitkä ovat artikkelin kirjoittajan riippumattomat tieteelliset näytöt ja onko hän itse tutkija, viranomainen tai muuten ammattinsa puolesta pätevä kommentoimaan tutkimusta ja onko hänellä tutkimusnäyttöä isommalla otannalla kuin hän itse?

Vastaa käyttäjälle Mila Puhakka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!


Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.