Zero Waste -viikko avaa silmiä

Olen nyt viiden päivän ajan kiinnittänyt huomiota erityisen tarkkaan siihen, kuinka paljon muovijätettä kolmen hengen taloutemme tuottaa. Lajittelen toki aina tarkasti ja koitan valita kaupassa fiksusti, mutta viime perjantaista lähtien olen ollut erityisen alerttina. Jo ekan päivän aikana tajusin, että muovijätteen tuottamista ei vaan voi välttää.

Jo tämän viiden päivän ajan olemme tuottaneet enemmän muoviroskaa kuin Zero Waste -bloggaaja Lauren Singer neljässä vuodessa (ihan kaikki viiden päivän muovit eivät näy nosotkuvassa). Avaan tässä postauksessa nyt sitä, missä kohtaa oli ”pakko” ostaa muovia, ja miten sen voisi välttää.

1. KAURAMAITO. Skidit juovat kauramaitoa, eikä siitä voi luopua.  Tölkissä on muovinen korkki ja näitä kertyy viikon aikana ainakin 3-4.  Kaikissa myynnissä olevissa litran kauramaitotölkeissä on muivinen avaaja/sulkija, mutta huomasinpa googlettaessa, että kotimaisen Plantin  2 dl:n pakkaus on muoviton — ainakin nettisivujen mukaan. Mikäli pakkauksen toisella puolella on pilli, silloin tätäkään tuotetta ei lähtökohtaisesti saa muovittomana. Toki voisin valmistaa kauramaidon skideille itse, mutta se tuntuu tässä muutenkin rajallisessa yhteisessä ajassa liian aikaavievältä. Näen skidejä joka toinen viikko, enkä halua kuluttaa arvokkaita hetkiä turhaan säätöön.
2. VAIPAT. Pienimmäinen on juuri oppimassa kuivaksi, mutta vielä pidämme öisin hänellä vaippaa. Kestovaipat ovat olleet aina käytössä kotioloissa päiväsaikaan, mutta yöllä ne eivät ole toimineet (vuotavat ohi, eivätkä tunnu lapsesta tarpeeksi mukavilta), joten jo jokaöinen kertisvaippa ampaisee perheemme muovintuotannon eri sfääreihin Singerin kanssa. Vaippojen myyntipakkaus on kylläkin biohajoavaa muovia, ja Hectorille käyttämämme Naty-vaipat lienevät markkinoiden ekologisimpia (brändi vähentää jatkuvasti ei-maatuvan raaka-aineen määrää vaipoissaan), mutta silti niissä on muovia.
3. MAITOTUOTTEET. Lapseni eivät ole vegaaneja (minäkään en ole, vaikka kasvispainotteisesti syönkin) ja meillä käytetään viiliä, jogurtteja, raejuustoa ja viipaloitavaa juustoa. Viipaloitavat juustot voi ostaa kaupan vitriinistä esimerkiksi omaan mehiläisvahakääreeseen (video tulossa Instaan loppuviikosta), mutta monia muita maitotuotteita ei vaan saa ostettua muovitta.
4. LUOMUMANSIKAT. Suomalainen jos joku tietää, miltä aito mansikka maistuu ja sesonki on lyhyt. En siis vaan pystynyt hillitsemään itseäni Ruohonjuuressa, kun bongasin hyllystä tuoreita, kotimaisia luomumansikoita. Pakkohan niitä oli saada. Ja ne olivat taivaallisia! … Ja ne myytiin muovirasiassa.
5. TAKE AWAY -RUOKA. Olimme lasten kanssa ravintolassa, jossa ruoan saaminen kesti niin kauan, että tilaamani soppa oli pakko ottaa mukaan sen sijaan, että olisin nauttinut sen raflassa. En ollut osannut varautua omalla eväsboksilla, enkä halunnut jättää maksettua ruokaa ottamatta, joten taas sain kylkiäisenä muovia: keittokulhon kansineen.
6. JÄÄTELÖ. Jätskisesonki on kuumimmillaan ja jäde on lapsille iso juttu. Toki voi hankkiutua kiskalle, josta saa jäätelön ilman käärettä, mutta ruokakaupassa ei aina pysty pysymään paperikäärein varustetuissa jätskeissä, kun Isla saa mahan helposti kipeäksi maitojätskistä. Mehujäät, joita mimmi suosii, ovat melkein aina muovissa.
7. KORVATOPSIT. Skidien ja omat korvat nyt pitää vaan putsata silloin tällöin. Tietenkin nää loppui juuri mun Zero Waste -viikolla.
8. LAASTARIT. Ei vaadi selittelyjä…
9. TUSSIT. Tällä viikolla poistimme käytöstä taas muutaman kuivuneen tussikynän. Eipä näitä skidien askarteluvälineitä oikein millään voi korvata.

Tässä nyt esimerkit tältä viikolta, ja lisää tulee varmasti vastaan kun menen torstaina juhannusruokaostoksille (hjälp).

Kaikenlaista muoviasiaa tunkeutuu elämään myös ihan yllättäen: esimerkiksi viime perjantaina, oli fillarini satulan päälle ilmestynyt Kampin keskuksen edessä jonkun mainoskampanjan sadesuoja. Vaatteiden hintalaput ovat yleensä kiinni tekstiilissä muovilla ja toki lähes kaikki kosmetiikka myydään muovissa. Muoviton elämä on oikeasti todella iso haaste, etenkin pienten lasten kanssa. Aikuisten kesken sitä ehtii ja jaksaa säätää, mutta lasten kanssa on usein tilanteita, että akuutit nälät ja muut on fiksattava lennossa. Vastaus lähes kaikkeen on toki ennakointi. Se ei silti ratkaise maitotuoteongelmaa tai sitä faktaa, että korvatopsit myydään muovissa.

Onneksi tähän aikaan vuodesta torit palvelevat ja kaupat kuten Ekolo, josta saa isoimman osan hevistä mukaan paperipussissa ja muovitta. Harmillisen monet luomukasvikset kuitenkin muovitetaan, esimerkiksi parsakaali ja kurkku. Ne toki saa just nyt torilta muovitta, mutta sitten taas toisaalta ei jaksaisi juosta monessa eri paikassa tekemässä ruokaostoksia. Päädyin siis tänään Ekoloon, josta sain isoimman osan ruoasta paprussa, mutta sitten nuo muutamat muovit taas bonarina. Aargh.

Zero Waste -projektini jatkuu, voit seurata onnistumisia ja vastoinkäymisiä mun Insta-tilin puolella.