Duunii – treenii – duunii

Olen tehnyt syksyn ajan päivätöitä. Ekaa kertaa moneen vuoteen olen ollut duunissa niin kuin meistä useimmat: mennyt aamulla toimistoon, tehnyt työpäivän siellä ja joka toinen viikko hakenut töiden jälkeen skidit hoidosta. Joka toinen viikko olen ehtinyt ihmetellä, kuinka tällainen putkeen tehty työpäivä ihmisestä mehut imaisee. Olen nimittäin vuosien ajan tottunut siihen, että työpäivä on paitsi monia eri paikkoja, myös pitää sisällään liikuntaa.

Olen ollut yrittäjä nyt seitsemän vuotta (vai kahdeksan? En muista..). Omana pomonaan oleminen on mahdollistanut omien aikataulujen sumplimisen ja nyt syksyllä päivätyön myötä hoksasin, kuinka täydellistä yrittäjyys onkaan ollut skidejä ajatellen: Isla täyttää ensi kesänä seitsemän ja tytön koko lapsuuden ajan tähän syksyyn saakka olen ollut vapaa sinksaamaan aikataulujani aika helposti lasten mukaan. Nyt syksyllä on ollut haasteellista näin sinkkuvanhempana ehtiä hoitaa skidiviikoilla sekä päivätyö, lasten tuomiset, viemiset, blogi ja kaikki arjen juokseva. Siksi palasinkin joulukuun alussa yrittäjäksi.

Siihen nähden, että olen kasvanut perheessä, jossa molemmat vanhemmat ovat tehneet lähes koko työuransa ajan hommia yhdelle työnantajalle, olen yllättävän yrittäjähenkinen. Nuorempana en ollut ollenkaan, mutta kun jouduin vähän niin kuin pakon edessä perustamaan toiminimen tajusin nopeasti, kuinka hyvin se minulle sopii. Olen hyvä myymään itseäni — vaikka en siitä tykkää (ja onneksi Laura sekä Suomen Blogimedia auttavat) — ja tiedän itse parhaiten, keiden kanssa ja miten haluan hommia tehdä: haluan tehdä työpäiväni osissa ja katkaista töiden ajattelun ihan täysin tunnin ajaksi ja se onkin tutkitusi tehokas tapa lisätä tarmokkuutta ja vähentää uupumusta ja väsymystä.

Työskentelyni vaikeutuu ja ajattelu/luovuus surkastuu huomattavasti, mikäli teen duunia yli 3-4 tuntia putkeen. Sen tajusin tänä syksynä erittäin kouriintuntuvasti. Olen niin monen vuoden ajan harrastanut liikuntaa keskellä päivää ja hoitanut asioita monessa eri paikassa työpäivän mittaan, että en enää kykene olemaan toimistossa kasista neljään-tyyppisesti. Vaikka hoitaisin koko päivän seisomapisteen äärellä (niin kuin tänä syksynä), puudun ja jumiudun silti. Kroppa vaan pistää hanttiin ja ymmärrän hyvin: enhän ole tähän staattiseen olotilaan yhtään tottunut. Ei ole hajuakaan, kuinka jotkut oikeasti kykenevät istumatyöhön kahdeksantuntisen työpäivän ajan!

Tästä päästään postauksen aiheeseen: kesken työpäivän treenaamiseen.

Lapsiperheessä on iltaisin huonosti aikaa harrastuksille — etenkin jos on sinkkuvanhempi. Jokatoinen viikko mulla on teoriassa hyvin aikaa urheilla iltaisin, mutta niillä viikoilla teen lapsiviikkoja tasapainottaakseni aina niin paljon hommia, että iltaisin olen ihan puhki.

Koko syksyn painiskelin sen tuskan kanssa, että toimistopäivän päätteeksi on liikaa muita hommia, eikä liikunnalle ole koskaan aikaa — saatika nukkumiselle. Olen tehnyt kahta työvuoroa koko syksyn ja nyt tuli stoppi. Onneksi.

Eka asia mitä tein ensimmäisenä yrittäjäpäivänäni joulukuun alussa, oli salikeikka. Viihdyin hitto vie pelkässä crosstrainerissa 1,5 tuntia! Oli niin ihana päästä treenaamaan keskellä päivää, silloin kun oma vireystila on paras! Koko syksyn ajan olen kokenut olevani jatkuvasti puhki, vaikka kaikki tekemäni työt mieluisia ja tärkeitä ovatkin. Olen hamstrannut liikaa töitä ja sitten olikin yhtäkkiä vaan pakko hyväksyä tosiasiat ja priorisoida.

En ole kauhean hyvä aamutreenaaja, esimerkiksi astangajoogaan taivun ennen puoltapäivää todella kankeasti. Iltapäiväpuolella taas kroppa on jo auennut ja homma on paljon iisimpää. Jos treenaan ”aamulla” on se yleensä aikaisintaan klo 10. Kaikista mieluiten teen niin, että menen salille, juoksulenkille tai tanssitunnille puolenpäivän tai alkuiltapäivän aikoihin. Tunnin tehokas huhkinta saa kropan ja päänupin virkeäksi ja sitten jaksaa vielä pari tuntia hommia, jonka jälkeen on kotitöiden vuoro. Ja usein teen blogitöitä illalla pari tuntia sen jälkeen kun lapset nukkuvat. Tosin: liian usein olen jumiutunut koneelle aivan liian pitkäksi aikaa.  Oma uudenvuodenlupaukseni onkin säännöllinen unirytmi, se on meinaan parhaillaan aika hakusessa…

Mitä tulee salitreeniin, tykkään eniten treenata oman kehon painolla. Kuitenkin crosstrainer, juoksumatto, muutama paino ja pallo ovat tarpeen (ja mielellään bosu). Riina Laaksonen on ollut oma personal trainerini jo parin vuoden ajan ja hänen tekemiä treeniohjelmia noudatan edelleen. Treffaamme 1-2 kertaa kuussa ja nykyään toteutan Riinan laatimaa kotitreeniosiota himan sijaan Hakaniemen Lady Linessa, joka on lähin kuntosalini, jossa on musta hyvä varustetaso.

Kun muutin kesällä omaan kämppään ja asunnon neliöt hupenivat, tuntui kivalta ajatukselta hankkiutua treenaamaan salille. En jaksa aina siirrellä huonekaluja syrjään treenin takia. Ja on ihan virkistävääkin harrastaa muualla kuin kotona.

En tykkää sekasaleista kauheasti, ja ennen kaikkea haluan kuntosalini olevan lähellä. Muuten en ehdi sinne ikinä. Mulla on arjessa on tosi vähän aikaa ja siksi kaiken tärkeän on oltava parin kilsan säteellä. Kuntosalini on nyt Kolmannella linjalla, koti, työhuone, eskari ja päiväkoti kaikki muutaman sadan metrin päässä. Arki rullaa tällä konseptilla ihan mahtavasti.

Saan paljon enemmän ja luovempaa jälkeä aikaan kun treenaan päivällä. Plus, että salit ovat silloin tosi tyhjiä, eikä tarvitse jonottaa laitteisiin. Mulla on virtaa juuri niin kauan kuin korvanapeissa on hyvää musaa. Siksi onkin oltava tarkka, että treeni ei venähdä. 45-60 minuuttia on just hyvä. Jos homma venyy yhtään, ei ”oikealle” työpäivälle jää tarpeeksi aikaa.

Päivätreenaaminen on asia, josta todennäköisesti en luovu enää koskaan ja vaikka menisin taas päivätöihin, aion kokeilla säätää hommat niin, että lounastauon voisi käyttää kolme kertaa viikossa liikuntaan. Lounaan voi aina vetää vaikka Ambroniten muodossa ja sitten syödä illalla vähän reilummin. Kesken toimistopäivän urheileminen tosin vaatii työpaikalta suhkufasiliteetit ja se on usein haaste. Esimerkiksi lenkin voisi juosta helposti kesken työpäivän missä vaan, mutta jos ei pääse suihkuun, niin eipä juuri hotsita..

Hakaniemen Ladyline sijaitsee vanhassa leffateatterissa, mikä antaa kuntosalille/hyvinvointikeskukselle aika makeat puitteet! Rakastan paikan huikeaa korkeutta ja ilmavuutta ja kauniita seinä- ja kattokoristeita.

Mesta on todella iso: alakerrassa on sali, jossa pidetään ohjatut tunnit (yläpuolen kuva). Myös spinning- ja venyttelyhuone ovat alhaalla, samoin juoksumatot. Ylhäällä parvella (siellä, mistä aikanaan lähetettiin elokuvat) on itse kuntosali, jonka varustelutaso on minusta mainio. On laitteita joka lähtöön niitä kaipaaville, mutta sen lisäksi myös erilaisia painoja; kahvakuulia, puntteja, palloja, keppejä jne. Sori muuten ettei itse punttikselta ole kuvaa, heitän Instaan ensi kerralla kun menen!

Olen monta kertaa ajatellut testata treenin päätteeksi kuvan hierovat rentoutustuolit (!), mutten ole koskaan vielä ehtinyt niihin. Joku päivä vielä varaan hommalle aikaa. Pakkohan tollainen on testata!

(Toi katto on vaan huikein!)

Hakiksen Lady Lineen saa oman avaimen, jolla pääsee treenaamaan arkisin klo 6-22 ja viikonloppuisin klo 8-21. Yleensä olen mestoilla keskellä päivää tai myöhään illalla, eikä paikassa ole koskaan ruuhkaa. Sikäli en siis osaa sanoa, kuinka suosittu Hakaniemen Lady Line iltaisin on, oma kokemukseni ja tuntumani on, että mesta on vähän kuin unohdettu aarre, jonka myös pitäisi vähän päivittää itseään vuoteen 2016.

Paikasta huomaa, on, että se on tainnut elää kukoistuskauttansa joskus 2000-luvun alussa ehkä, jolloin oletettu viimeisin iso remonttikin on tehty.

Jumppia en vielä ole testaillut, niistä sitten lisää alkuvuodesta, mikäli ohjatuille tunneille päädyn. Niitä on harvoin siihen aikaan kun olen salilla, joten teen yleensä treenin itse ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Mulla on jo oma treeniohjelma hallussa, mutta mikäli sellaisen haluaa Lady Linesta, on mestassa PT-palvelut ja eka 30 minuutin tapaaminen on maksuton. Lisäksi paikkaan saan tutustua veloituksetta kolme kertaa — niin minäkin paikkaan tutustuin ja sain varmuuden, että varustetaso ja paikka miellyttävät ja sopivat mun treeniin.

Tykkään kuntosalin lisäksi paljon siisteistä pukkari- suihku- ja saunafasiliteeteista. Vaikuttavat yllättävän paljon treenikokemukseen.

Lämmin suositus siis mun omalle lähisalille, jossa tämä talvi sujunee oivallisesti!