Raakakräkkerit: vatsaystävällistä leipää

Multa kyseltiin pitkästä aikaa ruokavaliosta. Että voisinko kertoa siitä oikein laajan version; mitä syön aamulla, lounaalla, välipaloilla, illallisella, iltapalalla ja miksi teen ne valinnat, joihin olen päätynyt.

Silloin kun blogini oli tuore, bloggasin ruoasta paljon. Alunperin ruoan lisäaineet ja luomuus olivat täällä paljonkin fokuksessa, mutta kun kirjoittaa monta vuotta samoista aiheista, ei jossain kohtaa vaan enää itse innostu. Sitäpaitsi tuntuu, että ko aiheista on tietoa nykyään muuallakin. Blogin painopiste on siirtyny viime vuosina ruoka-aiheista kohti kosmetiikkaa ja ensi kuussa kun aloitan CosmEthicsilla täyspäiväisenä työntekijänä, tullee blogin sisältö keskittymään kosmetiikka-aiheisiin entistäkin enemmän.

Mutta kyllä sekaan mahtuu ruoka-aiheitakin, etenkin silloin, kun ne liippaavat mun lempiaiheita! Vehnän ja vehnäleivän korvaaminen on sellainen.

Leipä on aina ollut yksi lempiaiheeni — voit esimerkiksi googlettaa sanat kemikaalicocktail + leipä ja löydät listan postauksia, joiden kuvituskuvasaldoa näkyy alla. (Hitto vie osassa on kyllä niin nuoren naisen angstilla kirjoitettua tekstiä, että tekisi mieli käydä editoimassa, mutta olen koittanut tähän mennessä olla sörkkimättä vanhaa matskua.. Vähän hävettää. Mutta faktat ovat kohdillaan!)

Kun 8-9 vuotta sitten rukkasin lääkärin määräyksestä ruokavalioni uusiksi, jäi kelkasta lehmänmaito, hiiva, valkoinen sokeri ja vehnä. Ei sikäli, että kyllä kaikkiin edellämainittuihin tulee koskettua nykyäänkin, mutta nyt tiedän jälkiseuraamukset. Paisun ilmapalloksi ja kärvistelen päiväkausia. Ei siis kiinnostele, ellei vaakakupissa ole maailman ihanin täytekakku tai vastaava. Jostain ihmeen urposta hetken mielenjohteesta söin pari viikkoa takaperin ekan kerran vuosikausiin kanelipullaa, ja voi jeesus sitä vatsanväännettä ja turvotusta, joka siitä seurasi. Olin kaksi päivää ihan solmussa. Pullassa on sekä maitoa, vehnää, sokeria että hiivaa, tyyliin pahin raaka-ainecocktail, jonka tähän naiseen voi ladata. Voin sanoa, etten syö pullaa taas pariin vuoteen.

No mutta leipä. Sille olen omistanut esikoisteoksessani kokonaisen luvunkin ja se on aiheena mulle rakas. Koska leipähän on ihanaa, mutta perinteinen leipä ei sovi mulle ollenkaan. Tulen siitä kipeäksi.

Mä en koskaan luopunut vehnästä siksi, että välttelisin hiilareita. En oikeastaan koskaan ole funtsinut rasva-hiilihydraatti-jne. -hommia juurikaan. (Alettuani treenata, aloin tosin vähän katsoa, mitä milloinkin syön.) Vehnäleivästä luovuin kuukauden mittaisen dieettini myötä, jolle lääkärini mut monen vuoden vatsavaivakärvistelyn myötä luojan kiitos laittoi. Neljän viikon aikana tajusin, miten upea olo on ihmisellä, jonka vatsa ei koko ajan ole turvonnut ja ärtynyt. Pömpöttävä vatsa oli ollut mulle olotila niin monen vuoden ajan, että en enää muistanut, millaista on olla ihan vaan rauhallisen suoliston omaava ihminen. Kuukauden dieetti muutti ruokavaliotani isosti ja ehkä olennaisin raaka-ainemuutos oli vehnän dumppaaminen (myös lehmänmaidon jätin melkein kokonaan).

Leivän korvaaminen tuntui aluksi työläältä: selasin kaupan leipäpusseja ja opin, että ruisleivässäkin on vehnää — usein enemmän kuin ruista! Tajusin, että vehnää on ihan kaikkialla ja ettei homma rajoitu vaan leipähyllyahdistukseen. Sitäpaitsi: lääkäri kielsi multa dieetin ajaksi myös rukiin, joten en olisi voinut nauttia 100% ruisleipääkään, vaikka muutamia kaupasta bongasinkin.

Aluksi söin riisikakkuja. Oikeastaan söin dieettikuukauden ajan vain riisikakkuja, kun kaipasin jotakin leivän kaltaista. Ei ehkä uskoisi, mutta 9 vuotta sitten kaupassa ei ollut sitä valikoimaa, joka esimerkiksi gluteenitonta ruokavaliota noudattavalla on nykyään. Valikoima oli aivan fiasko. Söin siis riisikakkuja ja veikkaan, että jos olisin tuolloin tiennyt kaikista ihanista raakakräkkereistä, joita nykyään on saatavilla, olisin ehkä itkenyt onnesta.

Nyt on meinaan toiset ajat.

Taisin maistaa raakakräkkereitä ekan kerran kuvatessamme Maikkarin Tyylivarkaat-ohjelmaa Katja Kokon kotona. Katjalla oli kräkkerikuivuri, jollaista en ollut aikaisemmin nähnyt ja maistelimme jotain ihanaa siemenleipää. Meni kuitenkin vuosia, ennen kuin aloin löytää vastaavia leivän korvikkeita kaupasta.

En syö leipää joka päivä ja Leipätiedotuksen aiempi suositus, 6-9 palaa vuorokaudessa on aivan absurdi läppä. Kuka ihminen vetää sellaisen määrän päivittäin? Leipätiedotuksen sivuilla tosin lukee nykyään, että ”Naisten ruokavalioon kuuluu 6 ja miesten 9 annosta viljavalmisteita. Tästä vähintään puolet tulee olla täysjyväviljaa. Yksi annos on esimerkiksi leipäviipale, 1 dl ohraa, pastaa, riisiä tai puurohiutaleita. Ilman leipää ja muita viljatuotteita on vaikea saada suositeltua kuitumäärää, joka on vähintään 25-30 g päivässä.” Enää ei puhuta vain leivästä, vaan annoksista viljavalmisteita. Mutta kyllä kuusi annosta viljavalmisteitakin vuorokaudessa on minusta paljon. Ja huomaa vika lause, jossa todetaan, kuinka ”ilman leipää ja muita viljatuotteita” on muka vaikea saada tarpeeksi kuituja. En usko.

No, jokainen tyylillään, itse syön leipiä — jotka siis ovat usein kräkkereitä — ehkä kolmena päivänä viikossa. Toki näitä voisi nauttia päivittäinkin, mutta oma leipärutiinini on tällainen.

Koska teen yhteistyötä ekokauppa Ekolon kanssa, testailen luontevasti monia tuotteita, joita Ekolon hyllystä löytyy. Kävin kesäkuussa Ekolon kustantamana Prahassa tutustumassa Lifefood-ketjun tehtaisiin ja ihastuin reissulla merkin kräkkereihin. En ollut koskaan napannut niitä testiin Ekolon hyllystä ja matkan jälkeen tajusin, että tässähän on kokonainen leivänkorvikeperhe, johon pitää tutustua!

Lifefoodin valikoimassa on kymmeniä eri raakakräkkereitä, jotka ovat kuin maukkaita näkkileipiä, vähän pehmeämpiä rakenteeltaan tosin. Oikein miellyttäviä purutuntumaltaan. Testattuani nyt varmaan koko Ekolon valikoiman läpi, olen tullut siihen tulokseen, että ihan paras maku on — yllättävää kyllä — hapankaali. Olen ihan koukussa siihen ja samaten sarjan porkkanakräkkereihin. Näihin tulee ihan sama himo kuin vaikka hapankorppuihin, paitsi ettei näitä voi vetää samanlaisia määriä. Raakakräkkerit ovat tuhtia tavaraa ja jo muutama tyydyttää himot oikein hyvin.

Esimerkiksi mainittu hapankaalikräkkerituote on valmistettu seuraavista raaka-aineista: manteli*, kuorittu idätetty tattari*, keltainen pellavansiemen*, pastöroimaton hapankaali* (10%), auringonkukansiemen*, chiansiemen* (5%), porkkana*, kokonainen ja jauhettu kuminansiemen* (1,6%), Himalajan kristallisuola, sipuli*, tilli*. *=luomu

Ihan nyt vaan antaakseni käsitystä siitä, mistä tällaiset raakakräkkerit valmistetaan.

Itsekin voi tehdä siemenleipää, mutta jos on kuten minä, vähän laiska, mutta haluaa silti syödä laadukkaasti ja terveellisesti, suosittelen testaamaan esimerkiksi Lifefoodin ehdokkaita leivänkorvikkeiksi.

Hintaahan näillä on: paketti maksaa normaalisti yli femman. Hinta on juuri se, joka itsellä on ollut testailun esteenä. Kesällä Prahassa, mainitulla tehdasvisiitillä tajusin, että hinta on suoraan verrannollinen käsityön määrään: raakakräkkerit tehdään alusta loppuun käsin, jopa reunat viimeistellään käsityönä (kuvassa).

Usein kun pääsee tutustumaan ruoantuotannon  tai minkä tahansa tuotteen taustoihin, auttaa se ymmärtämään esimerkiksi juuri hintaa. Tällaiset siemenkräkkerit maksavat paljon enemmän kuin perinteinen leipä, mutta sitten toisaalta taas en syö näitä niin kovin usein. Yksi paketti riittää mulle viikon tarpeisiin.

Nautin näitä kräkkereitä milloin minkäkin kanssa. Usein päällä on avokadoa, tomaattia, basilikaa, buffalomozzarellaa, kananmunaa, ja erilaisia tahnoja. Veggie Street -merkin luomulaatuiset munakoiso- ja punajuurilevite (en tiedä miksei löydy Ekolon nettikaupasta) ovat omia suosikkejani. Harmittaa, kun skidit eivät vielä ymmärrä niiden päälle. Haluavat mielummin voita ja perinteistä juustoa, vaikka olen koittanut sisäänajaa heitä tahnojen herkulliseen maailmaan… No ehkä jonain päivänä. Ja hummus onneksi uppoaa molempiin jo nyt. Ja avokado.

Ei ole ollenkaan pöllö idea koittaa korvata perinteistä höttöleipää vähän ravinteikkaamalla leivällä — etenkin, jos vatsaa turvottaa. Lisäksi kräkkerit ja siemenleivät ovat ihan sairaan maukkaita!

Ekolossa on 4.9. asti voimassa meikäläisen ja Ekolon kräkkerikampanja, jonka avulla halutaan saada Lifefoodin höttöleivän korvikkeet tietoonne. Koodilla NOORALIFEFOOD saa -20% alen kaikista Lifefoodin raakanäkkäreistä 4. syyskuuta saakka. Ale on voimassa myös nettikaupassa.

Ekolosta puheenollen: lähden taas keskiviikkona Ekolon matkassa maailmalle. Luvassa on vierailu Les Jardins de Gaïa -teemerkin viljelmille Ranskaan. Raporttia sieltä tulossa blogiin myöhemmin, mutta fiiliksiä ja videoklippejä reissun päältä reaaliaikaisesti Instassa, FB:ssä ja Snapchatissa (noorashingler). Ja hei uutinen: minä olen ottamassa haltuun järjestelmäkameran. Kelatkaa sitä! Kaikkien näiden 9 vuoden jälkeen. Ajat muuttuu kuulkaas. Haha!