Hostellilomalla Lapissa

On iloista sattumaa, että päädyin Doritin kanssa vieraaksi juuri 7 Fells Hostelliin, tekemään juttua ekomatkailusta Suomen Lapissa. Hostellin perustaja Tinja Silvennoinen oli meilannut minulle alunperin jo elokuussa 2014, mutten koskaan nähnyt postiaan, koska se oli lähetetty minulle vuorokautta ennen poikani syntymää. Oli siinä vähän muuta hommaa… Tinja ei minua viitsinyt meileillä pommittaa ja siksi asiansa ei tavoittanut meikäläistä — ennen kuin marraskuussa viime vuonna, kun siippani yöpyi hostellissa yön ja Tinja kyseli, että olikohan meilinsä koskaan tullut perille.

7 Fells on aika erilainen majoitusvaihtoehto, kuin mihin Ylläksen suuntaan matkaava on tottunut. Kyseessä on hostelli, eikä Suomen Lapissa ole juuri hostellikulttuuria. On vuokramökkejä ja on hotelleja, Lapin hostellit voi laskea yhden käden sormin. Oletuksena on yleensä myös, että lomailijalla on käytössään auto, oma tai vuokrattu, ellei sitten majoittaudu hiihtokeskuksiin.

Tinja on reppureissannut koko aikuisikänsä ja halusi reilu kolmekymppisenä alkaa saada elämässään aikaan jotakin konkreettista. Hän päätti hyödyntää maailmalla näkemäänsä ja kokemaansa ja perustaa oman hostellin. Olennainen kysymyksensä oli: mikä on Suomessa houkutteleva paikka loka-marraskuussa? Silloin täällä on pimeintä ja ankeinta ja tähän saumaan Tinja halusi tarjota pohjoisessa reppureissaaville lokoisaa keidasta, kohtuulliseen hintaan. Sopiva paikka hostellille löytyi kauniista Äkäslompolosta, jossa voi loka-marraskuussa paitsi talviurheilla, myös nauttia upeista revontulista. 7 Fells aukesi heinäkuussa 2014.

Tinja kutsui minut vieraakseen, tutustumaan vähän erilaiseen majoitusvaihtoehtoon ja nappasin mukaani Doritin, joka ikuisti kokemuksemme upeisiin kuviin. Halusimme testata Lapin matkaa ekomatkailun henngessä ja lähdimme sunnuntai-iltana liikkeelle Helsingistä yöjunalla, joka oli kokemuksena molemmille uusi.

Rakastuimme molemmat tähän matkustamisen muotoon. Junailuun olemme toki tottuneet, mutta yöjuna, sehän on aivan ihana kokemus! Hytti on kapea, mutta korkea, joten tila ei tunnu liian ahtaalta. Koppero tuntuu päinvastoin lokoisalta pesältä, jossa on leppoisaa pohdiskella maailman menoa, ennen kuin nukahtaa junan tuudittavaan keinutukseen.

Kolariin menevät vain VR:n vanhat junat, joten makuuvaunun retro-look tulee tutuksi sinullekin, mikäli päätät lähteä reissuun junaillen. Oranssi pöytä-lavuaari- ja peilikaappijärjestelmä on hellyttävä ja erityisen huvittavaa on, että hytin ainoan pistorasian vieressä on parranajokoneen kuva. Oi aikaa ennen tietokoneita ja kännyköitä! Harmillinen juttu tosin oli se, että vaikka pistorasiassa riittivät tehot kännykän lataamiseen, ei läppäriä saanut ladattua. Vinkkinä siis, jos olet ajatellut käyttää matkan leffoja läppäriltä katsellen: lataa akut valmiiksi.

Mulla sattui olemaan lähtöpäivänä syntymäpäivä, joten juhlistimme sitä kuohuvan merkeissä, ennen kuin vetäydyimme yöpuulle. Olin jo tuossa vaiheessa ihan älyttömässä flunssainen ja Dorit oli loukannut oikean kätensä aika pahasti, joten jännitettiin yhdessä, mitä matkasta tulee.

Junamatka Helsingistä Kolariin kestää 11 tuntia. Matkan aikana ehtii nukkua kunnon yöunet, eikä aamulla tarvitse lähteä liikkeelle kukonlaulu aikaan. Olimme perillä yhdentoista jälkeen aamupäivällä, ja otimme Kolarin asemalta bussin, joka ajaa 7 Fells-hostellille noin puolessa tunnissa. Me tosin jouduimme koukkaamaan lääkäriaseman kautta, jotta Dorit sai ranteestaan diagnoosin ja kunnon tropit kipua puuduttamaan. Kurvasimme apteekin kautta hostellille ja mulla oli nousemassa kuume. Jännitys reissun onnistumisesta sen kun kasvoi.

7 Fells sijaitsee Kuer-tunturin juurella, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä kaupoista ja palveluista. Sijainti on vähän sivussa, mutta juuri siksi ihanan rauhallinen ja toisaalta: upeisiin tunturimaisemiin pääsee lumikengillä suoraan hostellin saunan takaa. Ylläksen hulabaloo löytyy muutaman kilometrin päästä, mikäli halajaa esimerkiksi laskettelemaan.

Me halusimme toteuttaa Lapin matkan ekomatkailun hengessä, emmekä vuokranneet autoa. Liikuimme jalan, potkukelkalla tai elämystarjoajien autoilla. Erittäin fiksua on vuokrata läskipyörä, joka mahdollistaa fillaroinnin lumessa (tästä lisää seuraavassa reissublogauksessa).

Tällä kelkalla ei tosin menty hostellin pihaa kauemmaksi. 🙂

7 Fells Hostel on toteutettu hyvin omistajansa Tinjan näköisesti. Ekonäkökulma on vahvasti läsnä kaikessa: koko sisustus on muutamia yksittäisiä esineitä lukuunottamatta kierrätetty, käytössä on ekosähkö, kaikki pesuaineet ovat ekologisia ja jopa hostellin lakanapyykki pestään itse, koska Tinja ei halua viedä pyykkejään ”pestäväksi myrkyillä”. Hostellin yleispesuaineena käytetään etikkaa ja vettä (suihkutiloissa pestään tujummilla aineilla kerran vuodessa). 7 Fells eroaa paitsi ekologisen ajattelun, myös eläinystävällisyytensä vuoksi: hostelli toivottaa koiravieraatkin tervetulleeksi.

Jännittävää on myös hostellin suhtautuminen jouluun: Tinja ei perusta joulusta ollenkaan, eikä hostellissa ole sesonkina jouluvaloja, -koristeita tai joulukuusta — vaikka viime aattona joulua juhlittiinkin 24 hengen voimin. Ihmisiä oli 10 eri maasta. Jotenkin arvostettavaa, ettei paikka, joka todellakin voisi kaupallistaa sijaintinsa, ei ratsasta joulupukilla, tontuilla ja värivaloilla.

7 Fells koostuu isosta päärakennuksesta ja yksittäisistä mökeistä, sekä saunarakennuksesta. Päärakennuksessa on lokoisa oleskelutila takkoineen, peleineen ja hyvä wifi-yhteys. Yhteiskeittiö on aktiivisessa käytössä ja hostellissa on yhteisiä perus ruoka-aineita (joista mekin kävimme lainaamassa oliiviöljyä ja mausteita). Porukka käyttää yhteistä jääkaappia sujuvasti, omat ruoka-asiat tussilla nimeten. Kuvio toimii kuulemma mainiosti.

Talon yläkerrassa on 8 huonetta, joista kaksi on 6-8 hengen dormeja, loput 1-2 hengen huoneita. Makuupaikkoja hostellilla on yhteensä vajaa 40.

Me asuimme Doritin kanssa studiossa, eli erillisessä mökissä, jossa on kaksi asuntoa. Tällaisia studioita 7Fellsillä on kolme ja lisäksi pihapiiristä löytyy yksi saunallinen mökki.

Oma möksämme oli oikein ihana ja lokoisa ja voisin hyvin kuvitella lomailevani tällaisessa majoituksessa myös perheen kanssa.

Mökkiasunnossamme oli oma keittiö ja suihkullinen vessa. En ole kauhean tottunut hostelli-ihminen ja tykkään olla omissa oloissani, joten mökkimajoitus oli ihan nappi. Valmistimme aamiaisen ja iltapalat aina kotona, lounaat ja illalliset nautimme välillä Äläslompolon ravintoloissa, välillä itse kokaten. Lähimpään raflaan kävelee 10 minuutissa, joten vaikka kauppareissu olisi jäänyt tekemättä (kauppaan on jalan 25 minuutin matka), saa ruoan eteensä melko nopeasti.

Studio, jossa Doritin kanssa asuimme, on kooltaan kahdelle hengelle mainio ja itse voisin kuvitella tänne myös nelihenkisen perheemme, muutaman lisävuoteen jos mökkiin saisi. Hostellissa ei kuulemma ole usein lapsivieraita. Tinja epäilee syyksi mielikuvaa hostelleista ”bailumestoina” joissa nuoret pitävät hauskaa aamun pikkutunneille. Ainakaan 7 Fellsissä se ei pidä paikkaansa (asukkaatkin olivat ihan kaiken ikäisiä) —  ja lapset ovat tervetulleita.

Lähtöpäivänä hostellille saapuikin nelihenkinen perhe. Vanhemmat kertoivat, että heillä ole varaa maksullisiin harrastusmahdollisuuksiin, mutta että lapsille riittääkin jo se, että pääsee leikkimään lumessa. Samaa mietin itse: Helsingin tynkätalvi oli niin pikainen, että oma 5-vuotiaani olisi ainakin aivan taivaassa, jos vaan pääsisi kunnon pulkkamäkeen ja näkemään ne taikametsät, jotka heti hostellin takaa alkavat. Kannattaa siis ehdottomasti tiedustella 7 Fellsistä studioasuntoa (tai sitä saunallista mökkiä), mikäli halajaa reissuun lasten kanssa.

Studio, jossa me majoituimme, kustantaa 80 euroa yöltä. Saunallinen mökki on vähän kalliimpi; yö kustantaa satasen. Nämä ovat sesonkihintoja. Halvimmillaan hinnat ovat kesällä, jolloin yö dormissa maksaa 19,50 euroa yöltä. Löydät kaikki hinnat 7 Fellsin sivuilta.

7 Fells on auki ympäri vuoden ja tämä onkin asia, joka saa hostellin omistajan selvästi innostumaan: ”Lapissa on matkailupotentiaalia kesälläkin, mutta Suomessa on totuttu hyödyntämään vain talviaika. Iso osa Lapin mökeistä on tyhjillään valtaosan vuotta ja niitä lämmitetään ihan turhaan. Mitä tuhlausta!” Tinja pitää hostellia auki myös kesällä ja kertoo, että toukokuun loppuun saakka voi laskea (hissit ovat jo silloin kiinni, mutta paikalliset kuulemma laskevat silloinkin). Kesällä matkailijalle on tarjolla upeat vaellus- ja maastopyöräreitit. Kajakit ja sup-laudat ovat loistava vaihtoehto vedessä harrastajalle ja uusi juttu ovat longboardit, joilla pääsee kiitämään kätevästi kevyenliikenteen väylillä ja hiljaisilla autoteillä.

Tinja toivottaisi tervetulleeksi lisää yrtteihin, marjoihin ja sieniin perustuvaa matkailua, metsät kun ovat ilmaista ruoka-aineita pullollaan. Tällaisia retkiä järjestetään jonkin verran, mutta lähinnä ulkomaalaisille. Sami Tallberg, Lappi tarvitsisi nyt sinua!

Tinja kertoo, että pohjoisessa on vuodenajasta riippuen hyvin erilaisia matkailijoita. Joulukuun alusta helmikuulle on enempi reppureissaajaa ja vapaalaskijaporukkaa, jonka jälkeen 7 Fellsinkin valtaavat pääasiassa suomalaiset, jotka lomailevat pääsiäiseen saakka. Kesällä on paljon pariskuntia niin Suomesta kuin muualta, ja syksyllä ruskasesongin aikaan on paljon etenkin suomalaisia. Lokakuussa paikalle ilmestyvät taas ulkomaalaiset matkaajat.

Tinja on tottunut reppureissaaja ja haluaa toteuttaa asioita omassa hostellissaan eri tavoin, kun mihin Lapissa on totuttu. Paitsi että hostelli on auki ympäri vuoden, on se selkeästi huokeampi, kuin suurin osa saman alueen muista majoitusvaihtoehdoista. Tinja ei halua, että hinta on este matkailulle ja uuden kokemiselle. Ekologisuus on Tinjalle ja 7 Fellsin porukalle tärkeää, samoin yhteisöllisyys ja hostellissa onkin hyvin lämmin ja tervetullut tunnelma.

7 Fellsin ihana henkilökunta: Tinja, Tomi ja Vilma

7 Fells on huokea majoitusvaihtoehto, mutta entä se mainitsemani juna? Valitettavasti yöjuna on kallis matkustustapa, jos mielii nukkua hytissä, eikä penkissä nuokkuen.

Makuupaikkoja on hyteissä aina kolme, joten jos matkustaa kahden aikuisen voimin kuten me, ja haluaa varmistaa, ettei ole ketään kolmatta punkemassa samaan hyttiin, on kiva varata koko koppero itselle. Tällöin matka Helsingistä Kolariin kustantaa suuntaansa kahdelta 230 euroa. Meno-paluun hinnaksi tulee siis 460 euroa. Mikäli reissuun lähtee kolmehenkinen perhe, maksaa hytti suuntaansa 265, 57 euroa (ellei kyseessä ole pikkulapsi, josta ei mene lisämaksua). Tällöin meno-paluun hinta on jo 531,15 euroa — huh! Ei ole ekologinen juna vaihtoehto lentämiselle niin kauan, kun hinnat eivät houkuttele. Se on valitettava tosi.Tinja kuitenkin kertoi, että VR:llä on pari kertaa vuodessa tarjouksia, jolloin makuupaikan saa 49 eurolla suuntaansa ja koko hyvin 98 eurolla.

Ja vaikka ei onnistuisi saamaan kampanjalippua, voi vähän kikkailla. Tinja — paljon Suomessa yöjunilla reissanneena — osasi vinkata seuraavaa: mikäli on valmis ottamaan riskin, voi ostaa pelkän istumapaikan yöjunaan ja tiedustella konnarilta hyttiä junan lähdettyä liikkeelle. Tällöin makuupaikan saa 25 eurolla. Huomasimme sekä meno- että paluumatkalla, että suurin osa hyteistä oli tyhjiä! Lienee juuri hinnoittelun syy. Porukka lentää mielummin kuin junailee, kun lennot kerran saa halvemmalla. Jos VR alentaisi hyttien hintoja, ehkä niihin saataisi porukkaakin. Kannattaisiko harkita?

Tällä kikkailutekniikalla, kun kaksi aikuista ottaa pelkät istumapaikat Helsinki-Kolari -yöjunaan, kustantaa meno-paluu 350,40 euroa. Tähän päälle kun laskee junasta ostetut makuupaikat molemmille matkoille, tuo se 50 euroa lisähintaa per aikuinen, eli kokonaishinta matkustamiselle olisi 450 euroa. Tässä kohtaa hinta on minusta siedettävä, ja alkaa olla aika samoissa, kuin mihin pääsin etsimällä Finnairin sivuilta huokeimpia mahdollisia meno-paluulentoja Kittilään (toki Finskikkäkin on toisinaan kamppiksia, joilla pääsee reilusti tätä halvemmalla).

Tinjan mukaan istumapaikkalippu Helsinki-Kolari välille maksaa yleensä 45 euroa suuntaansa, mutta itse en kyllä niin huokeita VR:n sivuilta löytänyt. Ehkä nämä vaihtelevat sesongin mukaan? Joka tapauksessa makuupaikkaa kannattaa tiedustella vasta junasta, jos haluaa päästä matkaan huokeimmalla mahdollisella tavalla, silti yönsä sängyssä nukkuen.

VR voisi ihan vakavasti harkita minusta yöjunien hinnoittelua uudelleen, jotta saisimme paitsi jengin siiviltä raiteille, myös porukan etelästä pohjoiseen, tutustumaan Suomen upeaan Lappiin, koska sehän on silkkaa taikaa! Ja yöjuna: onhan siinä nyt tunnelmaa, siemailla iltateetä ravintolavaunussa, maisemien vilistäessä ohi, kansojen syvien rivien avautumisia vieressään kuunnellen.

7 Fells Hostel osoittautui aivan loistavaksi majoitusvaihtoehdoksi, jota voin suositella lämmöllä. Kiitän kutsusta ja olen ihan varma, että tulen vieraaksi myös toiste. Jos sitten olisin vähän vähemmän flunssainenkin (enemmän meidän lasarettimenosta seuraavassa postauksessa). Blogaus kaikesta siitä, mitä Doritin kanssa Äkäslompolossa koimme, ilmestyy tontilleni loppuviikosta!

Jutun kuvat: Dorit Salutskij